Mintun opissa päivä kaksi...

Onks pakko lähtee duuniin?

Ysin aikaan tyttö pomppasi autoon ja suuntasi saabin nokan kohti Pöykkölää. Luvassa oli toinen valmennuspäivä. Vinski vielä ulkoili kaikessa rauhassa. Alkuun kävin putsaileen varusteet valmennuskuntoon ja sitten pollen hakuun. Polle valmiiksi ja valmennusparin kanssa kävelemään leppoisat alkukäynnit lumiseen "maastoon" (korttelin ympäri käveltiin). Kun maneesiin mentiin aloin hieman herätteleen Vinskiä Mintun ohjeiden mukaan. Samoilla harjoituksilla millä eilen aloitettiin. Kun alkuunsa hommat aloitettiin Vinski tuntui jotenkin väsyneemmältä kuin eilen. Se oli paljon hitaampi liikkeissää ja reagoi pohkeelle varsin huonosti, raippaan reagointi oli lähes tulkoon ainoastaan hännän heilautus. Alkuun tehtiin pysähdyksiä. Muutamia hyviä suorituksia tuli, mutta hetkittäin hevonen katosi raameista.Useaan otteeseen se heitti pyllyä aina jommalle kummalle puolelle ja sain olla äärimmäisen tarkka jaloistani. Lopulta saatiin hyviä suorituksiakin.

Asetuksen ja taivutuksen kautta lähdettiin hevosta jumppaamaan. Taivutuksessa on tarkoituksena, että hevonen venyy ulkokyljestä ja kaulasta. Hevonen voi taipua ainoastaan etu- ja takaosastaan. Hevosen ranka selästä ei liiku. Asetus tulee niskasta ja nimenomaan atlas nikamasta.Tässä taas pieni teoriapaketti tältä päivää...

Mitä jäbä duunaa??

Hommia jatkettiin volttien kera ja niissä hieman ongelmia ilmeni. Oikeassa kierroksessa Vinski "puri kuolaimeen"... kuulemma harvoin hevonen jynttää kuolaimen hampaiden väliin vaan yleensä 98% ongelma on se, että hevonen jännittää kaulassa olevan lavan kohottajalihaksensa. Jolloin minun käteen tulee tunne, että hevonen puree kiinni kuolaimeen. (selitän tämän tarkemmin myöhemmin, kun ei kaikki voi jäädä kerralla päähän niin varmistan Mintulta asian). Tällaisessa tilanteessa tärkeää on leikitellä hevosen asetuksen ja taivutuksen kanssa. Ja niin tehtiin myös Vinskin kanssa. Aseteltiin sisään ja ulos. Tehtiin ympyröitä vasta asetuksessa. Hetkittäin loksahti palaset paikalleen ja kädessä tunne helpotti. Mutta harvassa oli ne hetket.Yrtin kovasti ohjeilla saada hevosen kulkemaan oikein ja vasta-asetusta hakiessa koitettiin paljon puolipidätteen ja ulkopohkeen kanssa työstää. Jopa kevennys tehtiin nin, että reidellä pystyin ohjaamaan oikeaan osoitteeseen. Välillä tuntui, että tämäkään ei tuottanut haluttua tulosta.

Pienen tauon jälkee oli laukkojen aika. Laukkaa tehtiin siten, että laukka nostiin ja asetettiin vasta-asetukseen ja haettiin tasapainon siirtymistä ulos kun se onnistui, muutettiin hevonen myötä asetukseen ja siitä laukattiin puolikas ympyrän kaari ja kun suora alkoi. Jälleen asetus haettiin ulos ja tasapaino ulos. Hevonen kulki kivasti tässä tehtävässä.Vain pieniä vilkahduksia oli sellaisia ei toivottuja.

Kun hevonen väsyi vielä hieman enemmän sitä kiinnosti enemmän ja enemmän kaverit. Se alkoi hörisemään ja lopulta jopa koitti ottaa oman vapauden ja poistuu paikalta kavereiden kanssa. Terävästi useita kertoja taisteltiin asiasta ja meno suunnaksi onneksi valikoitui minun suunta. Josta sitten loppuun iskostui pieni teoria paketti meille ratsastusta opettaville. Varsinkin tuntihevoset ovat oivia tässä asiassa, että poistutaan paikalta kavereiden luo. Ja jokaiselle tuntiratsastajalle tulisi saada asia taottua päähän, että jos hevonen lähtee eri suuntaa mihin sinä haluat. Niin sinä käännät vaikka väkisin sen sinne suuntaan mihin haluat. Ja nimenomaan ei sen suunnan kautta mihin hevonen haluaa kääntyä.

Kokonaisuutena opettavainen valmennus vaikkakin poni väsähti toisena päivänä selkeästi. Seuraavaa valmennuspäivää odotellaan ja välissä koitetaan hioa taitoja Vinskin kanssa tunneilla.

Loppu kävelyt jälleen korttelin ympäri ja sitten huilaamaan talliin. Tallissa vähän ruisleipää russuteltiin pienten lihashuollollisten toimien kera. Ja päälle vähän jalkoihin venyttelyä. Harjaukset ja loimi niskaan. Kun pollelle tuli duunissa hikiki... Meiju toi spraypullossa meille linimenttiä ja sehän oli ällöä. Suhina ääni ja kaikkee, sekin et se haisee pahalle...