Esteitä karauteltu!!

Illasta lähdettiin suuntaamaan Tallinmäelle mukana pollekamat. Tallilla vain kanat ja kukot puuhaili omiaan ja hiljaista oli. Pikku hiljaa alkoi eloa siihenkin mäelle tulla. Tuntilistassa luki minun nimen perässä Kara. Yllätys minulle, mutta kiva sellainen. Mukavaa päästä testaamaan projektipollea myös muualla kuin maastossa ja koiran yli hyppäämällä. Tämä tunti siis oikeasti karauteltiin. 

Tunnin alussa polle oli aika jäykkä, mutta virtaa ja intoa oli kuin pienessä kylässä. Ei se mittään koitella vaan hieman väännellä pollea ja taivutella, ettei ihan mentäisi kankeena esteille. Laukan nostoissa sitten riemu repes. Joka kerta tuli pieniä takapuolen heilautuksia, jotka kylläkin tuntui vain korkeempina laukka-askeleina. Pääkin hieman lähti omille teille välillä kun polle onnesta soikeena nakkeli niskoja välillä, mutta eipä sellaisesta välitetty vaan meno jatkui mallikkaasti. Jarruja jouduttiin hetkittäin vahvistaan kun alkoi into piukeena polle olla. Kivoja noi pysähdys harjoitukset estelinjan päätteeksi, mutta jarrut löytyi ja polle pysyi hallinnassa.

Hieman me porttia katseltiin kummissaan, mutta siitäkin hengissä selvittiin yhdessä. Ei mikään ongelma ollut meille kumminkaan. 

Lopputunnista päästiin hyppäämään pieni muotoista "perusrataa" ei siis "uusintaa". Ei mitään tiukkia käännöksiä ja täysiämenoa. Mälsää, se oli meidän neljän mielestä.... Siis minun ja Tuikun sekä kahden ihanan uuliaan esteratsun Viivin ja Karan mielestä. No kyllä me rehellisyyden nimissä hieman päissä hieman tultiin tiukempia kurveja sillein, ettei Riikka huomaa. Radassa jopa meillä laukan vaihdot onnistui ja polle meni kutakuinkin suoraan esteiden välissä ja jälkeen. Joten tunti oli onnistunut.

Loppuravien aikana kentän laidalle ilmestyi mies sateenvarjossa ja tämä sitten tuotti meille hieman pollelle ilmeitä ja hienoja raviväistöjä ihan vain siltä varalta jos se sateenvarjo hyökkäisi. Mutta kun kaveri ei tajuu, että ei se hyökkää. 

Tunti oli onnistunut ja meni hyvin omastakin mielestä. Ja hip hei! meikän persus oli irti penkistä!!! Alkaa se oikea ratsastustyyli löytymään.

Ratsastukset jatkuu heti huomenna aaltokankaan merkeissä ja perjantaina sitten karautellaan taas karan kanssa maastossa. Viikonloppuna on sitten kauan odotetun Carden ratsastusklinikan aika. Kirjottelen sieltä sitten paljon, joten varautukaa jo nyt!

Karan kanssa maastossa

Alla kuuden tunnin työpäivä ja töistä suoraan pinkasu Juurussuolle, jossa polle ootteli karsinassa jo kuskia. Pikainen harjaus ja polle valmiiksi mehtäreissua varten. Neljän porukalla lähdettiin matkaan ja tehtiin semmoinen kiva pieni täti lenkki. Ei revitelty ihan hirveesti kuten edellisellä lenkillä. Nyt me

ntiin sillein tasaisesti ja kivasti vähän verrytellen ja nautiskelen lämpimästä kesäpäivästä. Heti tallilta lähdettyä tuli huomattua, että kaveri oli hieman enemmän jännittynyt. Jopa hanskin pelottava traktori sai hieman kahtelemaan maisemaa, mutta ei mitään hulluja pomppuja matkan varrella tullut. Marjastajat metsässä kahteli kun vedeltiin hevoslössissä laukkaa ja mukavasti muutenkin reissu eteni. Mitään suurempia kujeita ja ihme temppuja ei matkalla sattunut. Puolessa välissä alkoi huomata sen, että karaa alkoi väsyttää reissu. Hevonen laiskistui ja ei ollut ihan niin hanakasti menossa, mutta viimeisiin laukkoihin vielä saatiin vauhtia hyvinkin. Ja mikä hienointa hepan rentous alkoi matkalla näkyä kun ruoka maistui kesken lenkin. Nyt ollaan jo parilla lenkillä vähän maisteltu vihreetä siellä täällä. Mikä on vaan hyvä asia. Ettei kokoajan tarvitse hulluna miettiä mitä ympärillä tapahtuu. Loppumatkasta ongelmaksi tuli ojan ylitys, kyllä  meidän keula meni... mutta me muut kolme jäätiin toiselle puolelle. Niinmpä kiltit heppatätit lopulta luovutti ja päätti kävellä tienkautta. Tallille päästyä piti minun uulias ratsu viedä pesulle. Kauheet hiki juovat kupeessa ja väsynyt polle lähti suihkun kautta pikku torkuille. Alahuulea myöten oli polle rentona ja silmät kiinni, omaa karsinan ovea vasten pienillä päivätorkuilla.

Hikinen estetunti

Pitkästä aikaa Oulussakin jälleen lämmintä. Aamusta vielä oli jäätyä töihin mentäessä, mutta kivat reippaat 24 astetta töistä tullessa pukkas hien pintaan ja illan ratsastuksestakin osasi sitä odottaa. Kimpsut ja kampsut kasaan ja nokka kohti tallia. Minä oottelin koulutuntia ihan ja koulupiiska oli mukana, mutta fillaroidessa tallin pihaan aloin katsella, että miksi väki kantaa tolppia kentälle... Ei muuta kuin talliin ja katsomaan listaa... Aiheena estetunti ja hevosena Niilo. BINGO! Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, meikää oikeesti jännitti. Se johtui siitä, että olin nähny muutaman kerran kun Niilolla on tunnilla hypätty ja useita hienoja lentoja ratsastajat tehny. Eikä tuskaa helpottanut yhtään sekään, että juuri aikasemmalla tunnilla oli hieman ratsastaja saanut ilmalentoa, kuulemma. No ei se auttanu kun alkaa laitteleen ponia kuntoon. Onneksi tallilta löytyy hieman lyhyempi piiska tunnille ja lisäksi myös turvaliivejä lainaksi. Tunnin tavoite oli etten tipu ja ponin pää pysyy koko tunnin ylhäällä (eli ei mahdollisuutta pukkeihin tai pään vetoon alas...) Nyt vain jäi harmittamaan se kun kameraa en ottanut mukaan, joten kuva matskua ei oo saatavilla.

Tunti alkoi virkeästi, "poni"oli alusta asti virkeenä ja meno päällä. Laukassa joutui hieman ratsastamaan eteenpäin, että laukkapyöri. Eniten ongelmia tunnilla tuotti se kun on nyt tottunut viimein estetunneilla olemaan siellä etukenossa ja jalustimilla kuten Mintti on käskeny niin eikö nyt tulllu päin vastoin ohjeet "istu satulaan ja selkä suoraksi". Hieman sopeutumisvaikeuksia. 

Ensimmäinen tehtävä meillä oli pitkällä sivulla 3 estettä 12,5m välein ja esteiden välissä tuli kääntää kentän keskustaa kohti hevonen voltille. HUH HUH! Heti ekalla hypyllä oli meillä kääntävät avut tipo tiessään ja poni kaahasi suoraan. Mutta juuri sopivasti vielä sain välistä jotenkin käännettyä ja hevosen kiinni. Loppu sujui mallikkaasti... Muutamia pieniä pukkeja tuli saatua tunnin aikana, mutta ne ennemminkin tuli esille vain hieman korkeempana takajalkojen liikkeenä. Loppu tunnista sitten poni päätti laukan nostossa koittaa hieman pientä jyräämistä. Lopuksi sitten hypättiin kumpaankin suuntaan linjaa myös siten, että ei mittään ympyröitä väliin vaan täysiä kohti seuraavaa estettä. Jarrut meinas hetkittäin olla hukassa, mutta onneks on olemassa Mintin opettama pidäte ylöspäin. Se pelasti minut tänäänkin pariin otteeseen. Aika tiukkoja pidätteitä sai olla pollelle, että jarrut löytyi. Loppupuolella tuntia joku pieni viiraus vissiin ponin päähän tuli kun laukannostosta sain kauheen pomppu eteenpäin ja jaloista pinkoen etteenpäin. Ei muuta kuin persus minulla penkkiin, kantapäät maata kohti ni pirusti kun vaan voi ja kunnon pidätteitä ylös päin niin että polle ryntäyksestä saadaan alas. Loppu tunti meni mallikkaasti. 

Hyviä sekä huonoja suorituksia tuli matkalla tehtyä. Muutamaan otteeseeen sain kehuja opettajalta siitä, että kun ite jäin hypyssä jälkeen en lähteny kääntämään voltille vaan tein fiksumman ratkaisun hyppäämällä seuraavan esteen suoraan. Kyllä se tästä lähtee....Ja hiki tuli tunnilla... HUH! Huomenna suuntana Juurussuo ja Karan kanssa maastoilemaan!!

kopottelua ja emäilimiä

Alussa

Lauantai pyörähti mukavasti käyntiin hierojalla käynnillä ja tämän jälkeen sitten fiksusti auton valojen suunta oli kohti Iitä ja männikön kopsetta, jossa tallitytöt ootti jo estetunnin alkua pollejen kanssa. Tunnille olin suunnitellut tyttöjen päänmenoksi hieman alkuun puomiharjoituksia kevyessä istunnassa ja perusistunnassa sekä lopuksi hieman sarjaesteen välin ratsastamista. Lopuksi kun aikaa hieman jäi niin hypättiin pienenä harjoituksena muutaman pompun rata. 

 

Tunnin pidon jälkeen kypärä päähän ja hanskat käteen. Vuorossa oli Ukkurin ratsastus. Katsaus siihen miten on viikossa kehitytty. Polle tuntui alusta asti hieman mieleltään haluttomalta ja tahmealta, mutta loppua kohti homma parani ja hevonenkin alkoi tuntua virkeämmältä. Alkuunsa Ukkur oli myös jännittyneempi ja hieman laiska avuille, mutta hevosen rentouduttua alkoi hyvin yhteistyö toimia. Loppua kohden saatiin Ukkurista esiin tasapainoinen ja kouluhevosen näköinen polle. Lisäksi selkeästi kuvissa huomattavissa rentoutumista sekä kivan pitkiä askelia. Nyt kun ollaan paljon reenattu vasenta puolta on oikea puoli alkanut tökkimään, mutta mikä parasta Ukkur on käsille kuin höyhenen kevyt eikä painava norsu kuten viime viikolla. Tuo kummasti ratsastukseen mukavuutta ja helpottaa työskentelyä selästä. Kuten ylhäällä olevasta kuvasta näkyy on polle hieman epätasapainossa. Häntä korkealla, selkä notkolla, pää jäykkänä ja hevonen näyttää muutenkin jännittyneeltä. Laukan kanssa tämän pollen kohdalla on tekemistä. Saada hevonen ensinnäkin löytämään laukan rytmi ja tarvittava tasapaino, siten että hevonen voisi rauhassa pyöristyä.

Sunnuntaina sitten otettiin ilo irti arjesta ja lähdettiin käymään Ranuan eläinpuistossa. Siellä vastaan tuli mitä hauskimpiä eläimiä. Mutta kaksi oli ylitse muiden ihana suomiputte ja AASI! Olisin halunnut aasilla ratsastaa, mutta kun painoraja oli 50kg ei tällä typyllä ollu asiaa selkään. Kuvan sentään sain... Tässä hieman ihanista eläintarhan eläimistä kuvia....

Kiitolaukkaa ja loisketta

HUH HUH! sanon minä.... 

Se oli perjantai koittanu ja töiden jälkeen hetki kahtomaan torikorista (katukorista) Oulun torille ja sitten ruokapöydän kautta nokka kohti Juurussuota ja maastoilemaan sillä tutulla maastotiimillä.

Karan sai hakea laitumen perimmäisestä peränurkasta, mutta kaveri tällä kertaa suht puhtaana. Hieman enimpiä likoja pois. Ei muuta kuin koulusatula selkään ja hieman järeämmät vermeet suuhun ihan varmuuden vuoksi. Sitten vain matkaan. Viimeksi oli puhetta että lähetään kunnon laukkabaanalle kirmailemaan pollejen kanssa. Alku matka sujui kivasti rauhallisesti. Matkalla tuli nähtyä elämäni ekan kerran ihan ihka oikeita käärmeitä. Tosin kuolleita, mutta kumminkin. Ällöjä ne silti oli. Onneks oltiin turvallisesti Karan kyydissä. Junaradan yli mentiin myös hieman korkein ja epäröivin askelin, mutta kumminkin reippaasti ja varmasti.

Matkalla mentiin käymään hieman vielä kahlaamassa. Otin tavoitteeksi, että Kara kastelee edes pikkusen kavion kärkeä, mutta ei... Tämä vesipeto kasteli minut sekä Tuikun. Alkuun se hieman kiemurteli rannalla, mutta sitten molskahti ensimmäisen kerran. Lopulta Kara kauhoi etujaloilla vettä ni paljon ko kerkes ja aivan onnessaan läiskytti. Meikä oli märkä melkeen napoja myöten. 

Viilennyksen jälkeen oli aika matkata laukkabaanalle. Ja se todellakin oli laukkabaana. Saatiin laukata niin kovaa kun päästiin niin hevosten kanssa reilu kilometri. Alkuun Kara jäi makustelemaan hännille  kun pikku ponit Tuutti ja Ässä sekä jättiläinen Jetti paineli täysiä edeltä. Ekan lammikon vastaan tullessa otettiin pieni sivuloikka ettei vaan vesilätäkköön kastu jalat. Laukan kiihtyessä ja menon villitessä, iski meikälle pienen mietinnän kun eteen tulikin koko tien levynen lammikko ja se ei mikään ihan kapea ja pieni lammikko ollut. Ei ollut vaihtoehtoja, vauhdilla vain yli. Silmät kiinni, harjasta kiinni sekä pohkeet tiukasti kylkiin. Polle viipotti täysiä ja het keskeltä yli mittään empimättä. Pikku hiljaa jäi meidän vetopolle myös selän taakse kun Kara otti loppukirin. Oltiin selkeesti ja paljon muita jäljessä  niin ei muuta kuin lisää hevosvoimia koneeseen ja täysillä mennään. Kyllä siinä heppaa irroteltiin ja oikeen kunnolla. Hauskuus loppu kuin seinään kun ravuri tuli meitä hiitaten vastaan. Ohje kun on että hevoset pitää viedä kävellen toisten ohi. Jarrut pohjaan ja kaikki pollet oli käynnissä hyvissä ajoin ennen kun kohdattiin. Varmaan hieman kärrien päällä ollu mietintä ko kolme, melkeen neljä hevosta kiitolaukkaa rinnakkain "saakeli pysähtyykö nuo?" Ohjastaja näytti meidän opettajalle peukkua vaan kun hevoset oli niin hyvin hallussa. Hauskaa se oli ja toivottavasti pian uudestaankin revitellään. Pollesta ko tosiaan löyty monta vaihdetta.

Loppumatkasta sitten tuli vielä yksi pieni kommellus. Kun ravattiin niin tallin koira meinasi jäädä meidän isojen valkoisten jalkojen tallomaksi. Kara ratkaisi tilanteen hyppäämällä hieman korkeamman sivuloikan ja näin vältyttiin koiran alle jäämiseltä. Itsellä tasapaino hieman petti. Tipahdin hieman etupainoisena kaulalle, mutta ei se mitään. Kara heti pysähtyi ja nosti päänsä ylös "vähän kuin heitti minut kyytiin takaisin". Kaulalle tippumisen syy oli se, että painoa ei ollut tarpeeksi jalustimilla. Ei muuta kuin ohjat kunnolla käteen ja matka kohti kotia sai jatkua. 

Positiivista on se, että Kara pysyy hyvin käsissä, ei pakene tilanteita se vain kahtelee ja hieman jännittyy. Siedättyy nopeasti ja on oikea maastotykki. Jaloistaan kaveri on tosi tarkka, mutta se on toisaalta hyvä asia. Ei muuta kuin kohti uusia seikkailuja. Ja toivotaan, että joskus saadaan videoo meidän laukkamenoista ja kuvia etenkin ;) näkyyköhän kuvissa mittää muuta ko valkoinen pilven näköinen möykky...

puomiharjoituksia

Hyvää teki muutaman päivän tauko ratsastuspuuhista, mutta alkoi jo loppu viikosta poltteleen varpaissa meno tallin suuntaan. Innolla odottaen ja tallille kirmaten Ankin tunnille. Ankki oli laittanut aiheeksi tunnille "puomitunti"

Heppakin oli aivan vieras, 6-vuotias eestinhevonen Eemeli. Mukava pieni, ei kumminkaan ponikokoinen polle. Reipas ja kaikkensa yrittävä. Askellajit oli tosi tasaiset ja kuulias kaveri.

Alku tunti meni hieman hakiessa rytmiä ja tottuessa pieni liikkeiseen hevoseen kun alla on viimeksi ollut Power. Nopeasti rytmi löytyi ja muutamaan kertaan Ankki huomauttikin, että poni menee liian lujaa, mutta kun vauhti tuntui semmoiselta sopivalta ja hitaampi ravi sitten tuntui siltä ettei tässä edes etteenpäin mennä. Mutta tämä toikin sitten puomiharjoituksille ongelmia. Ensinnäkin poni ponnisti liian kaukaa ensimmäisellä puomilla ja tästä syystä loppu meni plörinäks. Poni ei jaksanut kantaa itseään oikein kunnolla tahdissa ja eteenpäin joutui hieman rohkeesti ratsastamaan. Harjoituksessa meillä oli vasemmassa kierroksessa kolme puomia niin, että hevonen joutuu venyttämään askeltaan eli yhteenkään puomin väliin ei tule yhtä kokonaista askelta. Ja sitten oli yksi kokonainen askel ja taas  neljä puomia "puolikkaan" askeleen välein. Ja suuntaa vaihtaessa toisinpäin. Lopulta tahti löytyi ja se myös säilyi. Laukassa tultiin vastaavaa harjoitusta ja se meni paremmin "ainakin minusta". Ja tuli saatua Eemeliltä pieniä pukkeja. Oliko sitten mielenosoitusta vai mitä mutta hieman kun raipalla pyysi takajalkoja mahan alle paremmin eli hevosta pontevampaan laukkaan, lähti pylly pollella heittelehtiin. Alkuunsa laukka rytmikin oli hieman hakusessa, koska oli poni ja puomit suhteutettu hevosille ja poneille osa joutui lyhentämään laukkaa ja me taas Empun kanssa kaasuttamaan. Näppäriä ja nättejä suorituksia tuli kun vauhtiin päästiin.

Positiivista oli että meikä pystyi hyvin ratsastamaan esteistunnassa ja kevyessä istunnassa koko tunnin. Poni liikkui rentona ja kivasti alla. Mukava tunti....

Näin heti sunnuntai aamusta suuntana oli heppatalli. Aaltsikalle oli suunnattava pomppimaan esteitä. Rataa äherrettiin pystyyn ja sitten matkaan. Heppa oli vaihtunut eilisestä isommaksi hepaksi. Sain tallin Power hevosen alle. Jälleen hevonen, jolla en ole koskaan mennyt. Mielenkiinnolla lähdin matkaan. Heti alku tunnista Power tuntui olevan ihan reippaalla tuulella, mutta jarrut olivat hieman heikot. Ulko-ohjan kanssa sai olla tosi tarkkana. Päästiin kumminkin esteistä yli. Aina 80cm asti. Kivaa oli ja vauhtia piisasi. Hetkittäin minusta tuntui, että hevonen ei laukannut "tarpeeksi" mutta todellisuudessa hevonen meni liian kovaa kuulemma. Ensimmäinen ratasuoritus oli hieman hakemista, toinen meni paremmin ja kolmas rata oli ehkä tasapainoisin. Omassa istunnassani oli selkee muutos eiliseen nähden. Powerin selässä oli helpompi "seistä" jalkojen päällä ja oli helpompi ratsastaa kevyessä istunnassa. Hyvä ja antoisa kurssi. Sai hypätä kivasti ja paljon. Kiitos Sannalle hyvästä kurssista.

Nyt hieman ruokaa ja lepoa. Sitten kuuden aikaan kempeleeseen maastoilemaan. Niin alkaa olemaan 13 päivän ratsastusputki sitten päätöksessään. Tämän jälkeen on hyvä hidastaa tahtia hieman ja rauhoittua valmistelemaan syksylle työhommia elikkäs jumppatuntien suunnittelua olisi luvassa.

Karalle kuului hyvää. Maastoilemaan lähdettiin innokkain mielin. Luvassa oli kaikkea uutta uuden reitin merkeissä. Alkuun polle oli hieman jännittynyt ja hienot ruskeet pilkutkin saatiin satulaa myöten pepun päälle kun päätettiin mennä mielummin pusikon ja kunnon rapa ojan kautta kuin hienosti ratapölleistä tehdyn sillan kautta. Jospas se jotain "oppi" kun kintereitä myöten oltiin mudassa. Muita kommelluksia reitillä ei tullut. Laukatiin railakkaasti ja hyvällä menolla. Mukavaa oli kuulla Riikalta, että hevosen liikkuminen kentällä on parantunut ja ilmeisesti osin maastojen ansiosta. Kara ei ole kuulemma enään niin jäykän oloinen. Kivaa että hevonenkin on hieman muuttunut.

Lauantaina sitten vauhdin huumaa koettiin heti aamusta. Kun Aaltokankaalla käynnistyi rataestekurssi. Ei muuta kuin kantelemaan esteet kentälle valmiiksi ja rata pystyyn. Sitten kahtomaan listaa kellä sitä puksuttelee. Vappuhan se listassa luki. Kertaakaan en ole kyseisellä pollella ole kopotellut, mutta ilman mittään ennakkoluuloja matkaan lähdettiin. Niin onnellisena hymy poskilla nousin suomiputen kyytiin.Vappu oli kivan oloinen alusta asti, rehti hyppääjä ja tuli kyllä ikävä Vinskiä. Vapussa ja Vinskissä oli paljon samaa, ainut mikä ero löytyi niin Vappu ei ole ihan niin reipas.

Vapulla on tapana esteiden välissä hieman kiemureilla ja sitä se todella teki. Välillä sai ratsastaa kieli tosi keskellä suuta. Kivasti kumminkin polle ylitteli esteitä aina lähemmäs 80cm asti.  Ratana päästiin hyvin menemään pienistä ratsastajan virheistä huolimatta. Esteistunnassa on vielä työmaata ja varmasti. Huomenna meno jatkuu jälleen esteiden merkeissä.

Tässä ongelma

Hetki myöhemmin

Illasta sitten suuntasin auton nokan kohti Ii:tä. Kävin hieman auttamassa kaveria hevosen kanssa, jolla oli ongelmana vasempaan kierrokseen kääntyminen ja tämä ilmeni kaikissa askellajeissa. Hieman alkuun tutkailin käynnissä hevosen käyttäytymistä. Hevonen kulki pää hieman koholla alkuunsa. Sitten voltille kääntäessä puski selkeästi lavoista oikealle ja painoi vasempaan ohjaaan. Tämän jälkeen ratsastelin hetken ulkopohjetta läpi, joka oli hieman kiven alla. Saatuani pohkeelle vasteen siirryin sisäpohkeen läpi ratsastamiseen. Kun pohkeet oli saatu taas "toimimaan" lähdin hieman hakemaan asetusta ja taivutusta kaulasta. Jumppasin hetken käynnissä ihan äärimmäistä kaulan taivutusta. Ja tämän jälkeen ravissa samat hommat uudestaan. Lisäksi kokoajan pidin mielessä Mintin opit siitä, etttä hevosen tulee olla hyvässä tasapainossa, jotta hommat onnistuu ja toimii. Ratsastin myös tasapainoa huolella. Aina kun hevonen lähti vyörymään voltilla tai painamaan kädelle hulluna kohotin rintaa ulkokäden avulla takaisin ylös. 

Hetki myöhemmin

Lopulta lopputuloksena oli rento ja hyvin kuuliainen hevonen, joka pyöristyi kivasti ja ohjistakin tuli "höyhenen kevyet". 

Ilta tallilla jatkui kivasti kahdelle tallitytölle estetuntia pitäen. Hypättiin hieman esteitä ratana, koska tytöt olivat hypänneet aikaisemmin kohtuullisen paljon. Hieman haasteita opetukseen toi se, että toisella oli alla iso hevonen ja toisella pieni shettis.  Hyvin suoriuduttiin esteistä ja tunti meni kivasti ilman tippumisia. Kivaa oli pitkästä aikaa pitää hieman tuntiakin.

Huomenna suuntana taas Aaltokangas aamupäivästä ja illasta sitten kempeleeseen kopotteleen. Eli hevostelu jatkuu.

istuntakurssin antia...

Reino

Keskiviikkona kiireesti kempeleestä jumpan vedon jälkeen tallille. Ihanat ratsastuskaverit olivat minulle Reiskan laittanut valmiiksi. Potta päähän ja maneesiin.

Tunti alkoi kivasti, heti pääsin jyvälle asioihin mitä Mintti meiltä haki. Reino oli ehkä hieman rennompi ja rauhallisempi kuin eilen. Harjoiteltiin keskellä pysymistä käännöissä ja voltilla. Kivasti hevonen pyöristyi ja liikkui kohtuun hyvin tasapainoissa. Laukassa tasapaino karkasi ja korjaaminen oli aika haastavaa. Sitkeesti kuitenkin Mintin opastuksella sitä yritettiin ja muutamia hyviä pätkiä saatiin aikaiseksi.

Pääsimme myös näkemään Mintin hevosen selässä kun hän halusi hieman Reinoa ratsastaa. Kiiluvin silmin ja tarkkaan katsoen ja hörö korvilla kuunnellen seurasin hänen oppeja ja menoa. Kyllä oli mahtavaa katsottavaa ja siinä pääsi oppimaan paljon ja näki "livenä" miten tasapaino näkyy hevosessa, sekä tuli nähtyä kuinka herkkä hevonen oli.

Torstaina tallille mentiin jo tuntia aikaisemmin. Vuorossa oli pieni tunnin teoria hetki ja samalla katsottiin hieman keskiviikkona kuvattuja istuntavideon pätkiä. Teoriassa Mintti kävi apujen merkitystä, käyttööä ja voimistuvaa apua. Lisäksi hieman päästiin testaamaan Humantool-tuotteita. Ihastuin vallan paljon  Humantooliin. Ja oma onkin jo pian tilauksessa. Koulussa ajattelin tätä paljon käyttää ja hyödyntää, koska voisin veikata, että se auttaisi minun selkääni jaksamaan paremmin opiskelupäivinä. Lisäksi varmasti tasapaino kehittyy ja syvien lihaksien tuki tulee ajan kanssa paremmaksi. Lisää tietoa Humantoolista ja tilaamnisesta löytyy täältä.

Videoiden katselusta huomasi, että minun istuna on ihan hyvällä mallilla. Laukassa hieman istunta jää hetkittäin jälkeen, enkä ole hevosen liikkeen mukana. Käynnissä kun hevonen ei liiku pontevasti minun lantio ei liiku mukana tarpeeksi. Mutta pieniä asioita, jotka vaikuttaa. Näitä aletaan viilaamaan niin, että ne onnistuu. 

"Vauva" Niilo

Teorioiden jälkeen oli aika nousta pollen selkään. Heppatoivettani oli kuunneltu ja alle tällä kertaa tuli takaisin Niilo. Heti alku tunnista asti tuli huomattua, että Niilo ei ole samalla tuulella kuin maanantaina. Pollesta löytyi kiirehtiän eleitä ja sai enemmän tehdä töitä tasapainon säilyttämiseksi. Mutta vaikkei saatu kunnolla pyöreetä muotoa kuten aikaisemmin oli silti kiva ja opettava tunti. Opin paljon ja huomasin selkeän eron hevosessa päivien välillä.

Kurssin aikana opin kuuntelemaan hevosta, saamaan tuntemusta siitä miltä oikea istunta tuntuu ja miltä hevonen tuntuu kun se kulkee tasapainossa. Lisäksi sain vastauksia moniin kysymyksiin. Näitä oppeja on kiva viedä jatkossa eteenpäin.

Istuntaa oikeen kerrakseen....

Maanantaina se kauan kaivattu Mintin istuntakurssi alkoi. Täydellä innolla ja melkein laukka-askelilla pomppien mentiin kohti tallia ja katselemaan mitä tuleman pitää. Tunnille sain kaveriksi Niilon, joka on 6-vuotias eestinhevonen. Aluksi Mintti kyseli kaikilta hieman tavoitteita, minulla tavoite oli selvillä. Se oli selkeästi se, että haluan oppia istunnasta lisää ja varsinkin harjoitusravissa istuminen iso liikkeisellä hevosella on minun ongelma. Tunti lähti mukavasti käyntiin ja alusta asti Niilo oli ihan reipas ja mukavan oloinen pieni pyöreä "poni". Nopeasti pyöristyi ja oli kivasti kuulolla. Omasta mielestäni sain hyvin hevosen kulkemaan tasapainossa. Sain Mintiltä moneen otteeseen kehuja ja se lämmitti omaa sydäntä. Usein kun on minulle sanonut opettajat vain negatiivista. Laukka oli Niilon kanssa hieman haastavaa, mutta siitäkin suoriuduttiin, mutta tasapainon kanssa oli hakemista.

Ekan päivän jälkeen pyysin hevosen vaihtoa, koska Niilo oli tavallaan minulle "liian helppo". Tasaiset liikkeet  ja ei kovin herkkä pohkeille oli se miksi suurimmaksi osaksi halusin vaihtoa.

Tiistaille heppa jo vaihtui Reinoksi. Nyt joudun siis opettelemaan olemaan herkkä itse ja olemaan rento, jotta hevonen menisi mahdollisiman rauhassa ja hyvässä tasapainossa. Heti tunnin alusta asti löysin Reinon kanssa hyvän tatsin hommaan. Kivasti hevonen pyöristy ja oli hyvin aktiivinen. Ravikin sujui suht rennosti ja kivasti, hyvässä tasapainossa. Muutama laukannosto meni hyvin, jonka jälkeen sitten ilmesesti Reinolla ote herpaantui, tasapaino lähti ja homma lähti lapasesta. Siinä sitä korjailtiin ja koitettiin auttaa tasapainoon ja päätinkin suosiolla, että laukannoston sijaan teen hommaa ravissa, niin että hevonen löytää takaisin tasapainoon ja rentoutuu. Loppu tunnista pientä pilkettä alkoi taas löytyä onneksi. Tästä on huomenna hyvä jatkaa...

Opeteltiin myös pidäte oikein tekemään. Nyt siis tiedän ihan oikeasti miten se tulee tehdä oikein. Herkällä hevosella se oli tosi pieni. Ajatus melkeinpä meillä riitti. Ennen olen kuvitelllut että yhden pidätteen tulee saada hevonen SEIS, mutta ei se niin ole. Siihen tarvitaan noin neljä askelta aikaa saada hevonen S E I S. Eli voi muisti sääntönä käyttää vaikka, että seis-sanan jokainen kirjain on yksi pidäte ja askel. Lisäksi pidäte tulisi tehdä aavistuksen verran ylöspäin, jolloin me nostetaan hevosen rintakehää "norsua" ja mahdollistetaan näin pysähtyminen.

Eilen hypättiin ja tänään maastoiltiin...

Tänään auton nokka kääntyi kohti kempelettä ja juurussuota. Lähdin hieman maastoilemaan ja nauttimaan ihanasta aurinkoisesta kelistä Karan ja muiden heppaystävien kanssa. Kara on minulla pienenä projektiratsuna, tarkoitus on totuttaa Kara uusiin polkuihin ja  maastoihin.  Tämä ihana satuhevosen näköinen ja tasaisen liikkeinen heppa on aivan mahtava maastopolle. Kunhan pienistä kummatuksistaan pääsee eroon ja tottuu kulkemaan maastopoluilla. Kaveri on tosi varovainen kintuistaan ja kulkeekin kivien ja kantojen vastaan tullessa hyvin eteensä kahtoen. Lisäksi hän on pieni lady kun jalkoja ei voi kastella mihkää lammikkoon vaan lätäköt kierretään pusikon kautta. Päästiin jo asiassa niin pitkälle et saatiin vettä loiskutettua ja hieman kinttuja kastumaan.

Ihania hiekka mäkiä päästiin puottaan välillä vauhdilla ja pienen pienet innostumis pompun sain myös laukan nostossa, mutta tällä kertaa polle oli paljon rennompi kuin viimeksi. Joten edistystä on paljon tapahtunut.

Viime viikolla oltiin ihan vain yhden heppakaverin kanssa tutustumisreissulla ja tänään sitten mentiin jo vähän isommalla porukalla. Pientä innokkuutta oli havaittavissa ja hikin reissussa tuli, mutta kivaa oli.

Huomenna meno jatkuu Aaltokankaalla Mintin istuntakurssin merkeissä. Tässä on menossa kahdeksan päivän putki hevosen selässä oloa, joka päivä käyn ratsastamassa. Kirjoittelen Mintin kursseista sitten tännekin.

Mahtava kisapäivä takana!

Aamulla jo auton kanssa kasin pintaan hakemaan koppia ja sitten starttailtiin kohti Iitä. Meikäläinen kuskina. Hieman jännitti, kun ekaa kertaa elämässäni "peräkärryllä" ajelin. Tallilla innokkaat tallitytöt olivat heränneet jo aamupuuhiin ja innokkaana, sitten minulle kisahevosta laittelivat. Iso kiitos ja iso apu heistä olikin. Vinkkaan ei meinattu mennä, mutta sitten tomerana liinat käyttöön niin kopperoiseen könyttiin ja matka kohti Tuposta pystyi alkamaan.

Kisapaikalla oli hieman "kaaosta" ei oikeen tienny mihin tässä pitäs mennä ja miten aikataulutus oli suunniteltu. Lopulta sitten jonkunlaisen tiedon sain... Simppa ootteli kiltisti kopperoisessa ja kävin tutustumassa  70cm rataan, jonka jälkeen laiteltiin hevonen kisakuntoon. Yllättävän hyvin jäi kisarata päähän ja pieniä taktiikka vinkkejäkin tuli ratsastuksen ohjaaja Riikalta saatua. Sopivasti verryttelyyn kerittiin ja päästiin lämmitteleen.

70cm sarjalla

Menoa 70cm luokassa

Pari hyvää ja pari huonoa hyppyä verryttelyssä. Mutta ei se mittään. Luotin hevoseen. Kumminkin alla on hevonen joka on ollut, joskus Piia Pantsun kenttäestevalmennuksessa sekä hypännyt kansallisella tasolla.

Kisaradalle päästyäni, kaikki jännitys sisältäni purkaantui ja laukesi. Pystyin ratsastamaan hevosta rauhassa ja rennosti. Simppahan oli kun ruutitynnyri. Kone kävi ja kovilla kierroksilla. Paljon hyviä hyppyjä ja heppa oli tosissaan edukseen. Puhdas nollarata 70cm luokasta, ja mentiin niin lujaa, että minua hirvitti hetkittäin. Radalta löytyi yksi pelottava este minulle, se hiivatin trippeli. En ollu koskaan hypännyt trippeliä, meikä vaan päätti luottaa siihen, että heppa menee. Ei minkäänlaista pienintäkään epäröimistä millekkään esteille. Päin vastoin mitä lähemmäs loppua rata meni, sitä kovemmaks vauhti kiihty ja hevonen oli aivan uskomaton. Minäkin itse vapisin vielä 15 minuuttia suorituksen jälkeen. Meinaan oli semmosta kyytiä, että. 

Palkintojen jakoonkin päästiin, hienosti viidenneksi. Olin tyytyväinen suoritukseen, koska todellisuudessa meillä oli alla vain yksi kunnon hyppyreeni. 

Seuraavana kiireesti tutustumaan 90cm rataan ja heppa sillä aikaa mussutti heinää Riikan pitäessä kiinni. Edelleen radalta löytyi pelottava trippeli, josta hevonen ei välittäny mitään. Radan kävin huolella läpi ja pienen apuvoiman kera. Selkään noustessa Simppa oli hieman hermostunut, kävin hyppäämässä verkassa pari isompaa hyppyä ja sitten vain äkkiä kohti rataa, koska hyppäsimme kuudentena. Radalle päästyä arvasin sen, että nyt mennään lujaa. Ja niin totisesti. Polle kävi kieroksilla, mutta kohtuullisen sopivasti. Vauhtia radalla löytyi ja ihan uskomattomia hyppyjä. En voinut uskoa sitä menoa. Mielettömän kovalla vauhdilla ja hyvässä temmossa vedettiin rata läpi. Hevonen tosiaan teki suurimman työn. Minä hoidin tiet ja jarrut, hevonen hoiti loput ihan itse mm. laukan vaihdot. Loppujen lopuksi sijoittumaan ei päästy. Kun tuli uusinnassa yksi harmittava pudotus, kuulemma muuten oitaisiin sijoituttu. Ilmoittelen sijoituksen kohan tiedän sen, mutta veikkaan että kuudes, koska viisi sijoittui.

Kokonaisuutena opettavainen ja mahtava reissu. Mahtavat fiilikset ja vauhdin huumaa. Onnistuin tavoitteessani, että ratsastan huolelliset tiet ja nautin kisahuumasta.

Nyt vain kohti uusia kisoja ja uusia seikkailuja. Tarkoitus olisi kilpailla vielä kesän aikana ainakin Tallinmäen ja Männikön kopseen harjoituskisoissa mikäli saan hevosen ja mikäli ajankohta on sopiva.

 Kiitos Männikön Kopseelle ja Anulle hevosen lainasta. Ja Kaisulle vinkan lainasta. Tätä yhteistyötä on ilo ja hyvä jatkaa

Kouluiltu ja jännittää

Viime yö ja tuhat kertaa herännyt kertaamaan että onhan kaikki listaan kirjotettu mitä kisoihin tarvii. Listasta löytyy kaikki heinistä loimiin ja kypärästä eväisiin. Vain siksi, koska tämä tohelo oikeesti kisajännityksen iskiessä ei muista että mitä pitää ottaa mukaan. Alkaa kisajännitys tulemaan ja olemaan kohdillaan kun on saanut päivän juosta vessaan ja ruoka ei oikeen maistu...

Lähtölistat olivat tulleet ja HUI! mikä järkytys. Luokassa 70cm on yhteensä 41 lähtöä. Itse starttaan luokassa 35. ratsukkona. Sitten luokassa 90cm on hieman vähemmän porukkaa... Siellä riittää 24 ratsukkoa ja itse starttaan Simon kanssa kuudentena. Tässäpä vielä lähtölista jos jotakin kiinnostaa kurkkia, sen näkee täältä. Huomenna on sitten aika mennä tallille laittelemaan hevosen kamat kisoja varten kuntoon ja lisäksi käydä hieman Simppaa ratsastamassa ja viimeistelemässä kisakuntoon. Kirjoittelin siitä lisää huomenissa.

Palataanpa kumminkin tämän päivän "Ankin rääkkiin" kuten Tuuli sanoi tunnille ilmoittautuessa. ympyrätyöskentelyä tehtiin tunnin aikana käynnissä ja ravissa. Tallille mennessä mielessä oli vain... "kumminkin saan Merin", mutta listassa oli ilmeisesti tapahtunut kirjoitusvirhe tai sitten opettajalla niksahtanu päässä. Listassa luki "Reino". Ihan vieras heppa mulle, vain estetunnilla nähnyt kaveria ja siellä ainakin ollut ruutia täynnä. Tämä kaveri olikin tosi herkkä. Meinasi polle ampua kuuhun pienestäkin. Joten ei auttanut kuin herkistää ihteä tarpeeksi, keventää omaa olemusta ja olla mahdollisimman hiljaa. Kivasti alkoi herra pyöristyä pikku hiljaa ja tuntui, että minähän osaan.

Tehtiin kahdessa päässä samalla ympyrällä kokoajan työskentelyä ensin käynnissä ja sitten siirtyen raviin. Siten, että neljässä kohdassa väistätettiin takaosa ringistä ulospäin vain kolmen askeleen ajaksi. Lisäksi työskenneltiin vasta-asetuksen kanssa. Samat hommat ravissa. Lopuksi sitten jäätiin ympyrän keskelle pienille volteille, jokainen teki omaa samaa volttia ja tarkoitus oli taivuttaa hevosta edestä niin paljon kuin mahdollista ja voltin tuli pysyä samana. Reino oli kivan oloinen kaikissa tehtävissä ja pienen rauhottelun avulla sain kulkemaan ihan kivasti. Sanotaanko kokemuksena ihan kiva ja tykkäsin pollesta.

Ankilta tunnin päätteksi kyselin hieman vinkkejä miten omaa ratsastamista pitäisi kehittää niin sanoi kehittämisen kohteeksi sen, että käsien ja jalkojen koordinaatio on hetkittäin hukassa, että keskittyä niihin. Eipä kukaan ole tälläistä sanonut, joten nyt on hyvä niitä miettiä sitten.