lauantai 25. joulukuuta 2010

Joulun juhlaa!


Mukavasti pakkanen paukkuu ulkona ja hanki narskuu jalkojen alla. Mittari näyttää 26 astetta. Mutta yksi asia ei ole niin kuin ennen. On ensimmäinen joulu kolmeen vuoteen kun joudun istumaan sisällä odotellen jalan parantumista. Normaalisti ennen joulusaunaa olisin lähtenyt lenkille, pitkälle sellaiselle. Aattolenkki on se parhain mitä voi olla.

Jalan turvotus on laskenut hyvin ja toipumista on havaittu. Näin joulupäivänä teki mieli käydä kokeilemassa miltä tuntuisi hiihtää vuoden jälkeen. Niimpä kaivoin sukset ja kävin muutaman kilometrin kokeileen ihan tuntuman ja olkapään kunnon takia.

Suurimman ja ihanimman joululahjan sain Kuorikoskesta. Se kahden vuoden yhteistyö Petterin kanssa, ne lukuisat taistelut ja maltti. Ne yhdistyi taasen joululahjassa kannustamiseksi. Frankfurtin maratonilta petteri oli saanut hienon asics-hiirimaton, joka nyt löytyi minun joulupaketistani sekä sen kaverina oli talvinen putkihuivi. Hiirimatto joka on lukuisien hikipisaroiden, pistosen ja vuosien reenien myöntä saavutettu. Ja se kertoo mulle nyt siitä, että NYT JUOSTAAN, NYT ON AIKA ANTAA PALAA TYTTÖ! Mikään ei ole ollut hienompaa kun osata kääntää Petterin kannustamiset oikeasti todeksi ja ottaa niistä kaikki mahtava voima irti. Tässä syy miksi jaksan yrittää ja yrittää. Kun naapurissa asuu Juoksija ja aikasempi valmentaja, joka edelleen potkii minua päivä päivältä persuuksille, välillä se kettuilee niin maan perusteellisesti, mutta AINA... on tukena ja turvana mahtavassa matkassa kohti juoksijan elämää....

tiistai 21. joulukuuta 2010

Piikkiä kinttuun ja lepoa!


Siinäpä lyhyesti tämän hetken kuulumiset jo otsikossa kerrottuna. Maanantai aamuna näin jouluviikon kunniaks päätin lähteä urheilulääkärini luona Jyväskylän terveystalolla käymään. Jaakko-sedän ko tapasin pitkästä aikaa. Se kertoo siitä et kait minä hetken olen pysynyt "ehjänä". 5 viikkoa vaivannut turvotus jalassa ja pieni kipukin jo jalkaan tuli selvisi et syynä oli akillesjänteen ja kantaluun välissä oleva limapussi joka oli tulehtunu. Näin ollen Jaakko-setä sitten ehdotti kortisonipiikkiä ja näin tehtiin. Nytten sitten huilitaan 2 viikkoa ja parannellaan jalkaa, jonka jälkeen palataan pikku hiljaa harjoitusten pariin. Mikäli jalka ei ole kunnossa niin sitten taasen kolkutellaan Jaakko-sedän vastaanoton oveen. Toivotaan, että jalka tulee kuntoon.

Nyt on siis hyvää aikaa keskittyy kouluun näin joululomallakin ja lueskella anatomiaa, hieroa ja jopa nauttia joululomastakin. Harmittaa vaan kun ensimmäistä kertaa juoksuvuosien aikana minulta jää aattolenkki välistä....

tiistai 14. joulukuuta 2010

Koettelua toisensa perään!


Vielä on haettu tuntumaa harjoitteluun, mutta sitä ei oikeen näytä viel löytyvän ainakaan ihan puhdasta. Kilometrimäärät viikoilla liikkuu siellä 10-20km välillä, vaikka niiden pitäisi olla siellä 50-80km tuntumassa. Harjotusohjelmia ei ole vielä ollut, koska nyt on aika taas katsoa siihen miten alkaa nuo "hemmetin bursiitit" toipumaan. Mutta ilmesemmin molemmissa jaloissa on samaa oiretta... Maanantaina menen urheilulääkärille Jyväskylään näyttämään jalkaani, joka on useamman viikon harjoituksissa oireillut.

Lihashuolto puoli kyllä on kunnossa. Viimeksi eilen luokkakaveri hieroi jalat ja olihan siellä muutama kohta joka otti tosi kipiää. Sitten opettaja kurkkasi vähän tuota jalkaa ja epäilee, että olisi kantapään ja akillesjänteen välissä tai jossain siellä olevat limapussit ärtyneet jostain syystä. Siihen saadaan varmistus maannantaina. Kipua jalassa ei ole ollut, mutta tuntemuksia siitä kuin joku repisi kantapäätä ja akillesta irti toisistaan ja turvotus akilleksen ympärillä olevissa kudoksissa. Ei auta kuin odottaa ja reenata varovasti.

Mutta vielä on pakko yrittää.... En luovuta vielä

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Verr.2+2, 2*4*200m pal. 1min/4min+koord.


Täällä sitä taas opistolla kirmaillaan sen minkä keretään. Maanantaina tuli juostua mukavassa paukku pakkasessa ekaa kertaa tälle talvelle. Pieniä ongelmia hengityksen kanssa oli, mutta edelleen käytössä oleva avaava lääke pelasti tuonkin reenin heti. Jalkavaivoiltakaan ei taaskaan olla säästytty. Muutamia viikkoja jo vaivannut akillesjänne on nyt päätetty hoitaa kuntoon käyttäen apuna urheiluteippiä.

Näin keskiviikkona koulun päätteksi oli jo pieni väsy ja mietinkin et jaksaako lähtee reenaamaan kunnon reeniä. Mutta ko puhelinta katoin oli tullu reenikaveriltani Lauralta viesti " monelta meet reenaamaan? me ollaan tulossa kuortaneelle" odotin kaveria ja sitten reenattiin...luvassa oli tiukka setti ja valvonnan alla 200m vetoja. Sykkeet nous tosi korkeelle, mutta ko sitä vaan innostu ;)

Akillesvaivakin taakse jäi ko päätin harjoitukseen teipata nilkan ja akilleksen alueen osittais teippauksella.

päivän harjoitus näytti siis tältä, ja kuortanehallissa rymisi vähän aikaa juoksuradan kaarteet...

verr.2+2, 2*4*200m, pal. 1min/4min+ koordinaatio

43.6: avg.165, max.184
41.4: avg.170, max.189
49,3: avg.178, max.191
43,0: avg.173, max.190
pal. 4min
42.1: avg.175, max.193
39.2: avg.177, max.189
41.3: avg.181, max.189
43.8: avg.183, max.190