Punaisen ruusukkeen päivä

Aamusta heti kamat kantoon ja vähän ennen seiskaa suuntana rautatieasema. Reipas pari tuntia junassa ja Oulu häämöttää. Matkalla oli vaikka minkälaista pienettä jännityksen poikasta, mutta hetken pystyin töihinkin keskittyyn ja sainkin jumppaohjelmia hieman eteenpäin. Ei muuta kuin hetkeksi anoppilaan ja sitten suuntana heppatalli.

Tallilla päästiin heti hommiin kantelemaan tolppia ja puomeja maneesista kentälle. Hyvä punttireeni tuli tehtyä alkuun. Kovasti koitin varjella, että valkoiset vaatteeni pysyisi valkoisena, onneks olin peittänyt valkoiset hieman toisten vaatteiden alle. Mukavan aurinkoinen keli heti aamusta asti. Ja osasinkin odottaa suhteellisen lämmintä päivää. Kun puomit ja tolpat oli kanneltu oli aika rakentaa rataa. Pikkusen joutui radan rakennuksesta luistamaan, että kerkesi ennen omaa starttia hieman pyyhkästä satulasaippualla satulaa ja suitsia puhtaammaksi kun piti olla ristikko luokassa olla portin aukaisijana.

Kiireen vilkkaan ristikkoluokan jälkeen Meriä puunaamaan kun uhkaus oli kova, että jos hevosta ei ole kunnolla harjattu ja laitettu kisakuntoon saattaa lähteä lupa kilpailla. Sainkin Tuulilta kehuja siitä, että olin viitsinyt kisapollen kamat putsata. Joten ekat plussat taskuun. Rataan tutustuminen meni kivasti. Sain radan katsastettua läpi hyvin ja aikakin riitti. Muutamia riskipaikkoja oli radassa, jotka piti ratsastaa huolella ja maltilla, mutta vastaavasti sitten muutama semmoinen oikaisu paikka löytyi.

Verryttelyssä Meri meni niin koreasti ja virkeenä ja oli oikein mukava. Ainut mikä puuttui hieman oli JARRU! Ja sanotaanko näin, että hevonen tuntui olevan innoissaan ja takajalatkin hyvin liikkui mukana. Ravi tuntui alusta asti ihan hyvin pontevalta ja samoin käynti. Laukka sitten olikin jo sitä jarrujen huudatusta, mutta sain kohtuullisesti pollen kuuntelemaan ko vähän murahti ja otti lujempaa. Erikoisesteet käytiin yhdessä katsomassa kun matkalla oli sininen laine ja valkoinen lankku. Erityisesti lankku herätti hieman luuloja pollessa. Pari verkka hyppyä, muutama pään nakkelu ja hännän pyöräytys... Ja jotain pientä jumputusta takajaloissakin tuntu. Lupas vaan hyvää radalle ko polle on viritetty.

Kisarata sitten menikin hyvin. Täynnä uskoa ja pieni jännitys mahan pohjassa matkaan lähdettiin. Pidin vain mielessä, että kohan ekan esteen pääsee puhtaasti niin Meri hoitaa loput kun minä hoidan hyvät lähestymiset ja tarvittaessa jarrut. Rata meni hyvin. Ainut mitä on syytä parantaa huomista kisaa ajatellen on, että ottaa sarjan välissä hieman kiinni ja sitten pyrkii siihen, että laukka on oikein esteen jälkeen. Muutamalle sarjalle tultiin väärässä laukassa, mutta muuten kokonaisuutena hyvä ja hevonen pelasti pari kertaa kun tuli tiukka rako. Kyydissä pysyttiin ja ehjänä maaliin päästiin. Ja olimme suorituksen jälkeen kisan ykkösiä, mutta pikku hiljaa se sija tippui ja tippui ;) Lopulta oltiin neljänsiä. Minusta se on hyvä sija. Ratsastusopettaja Tuulikin kehui meidän suoritusta, joten ei voi muuta kuin olla itsekin tyytyväinen. Kun Tuuli kehuu niin sillon se on niin.

Illasta vielä katseltiin viimeisiä luokkia ja puunailtiin kisakamoja jälleen kisakuntoon niin, että huomenna ollaan valmiina starttaamaan oman seuran estekisoihin naapuritallille. Kisat alkaa jo aamulla klo 8. Joten aikaisin saa tämäkin tyttö olla liikkeellä. Illan on pyykkikone laulanu ja kisavaatteet onkin saunassa kuivumassa ja odottamassa huomista. Joten huomenna tarinoidaan lisää kun päästään uudestaan radalle. Ja 5cm korkeammille esteille.

Paluu pohjoiseen

Nyt sitä on viikko koulussa käyty opiskelemassa ja ottamassa taas tuntumaan opiskelijaelämään. Ei mitään hätää on sitä keritty tallillekin. Oikein heti kahden tunnin verran. Keskiviikkona kävin kesän jälkeen uudistuneessa Rovaniemen ratsastuskeskuksessa. Talli vaihtoi kesän aikana omistajaa ja se toi tullessaan hieman uusia tuulia talliin. Pienen jännityksen kera lähdin tallille tutustumaan uuteen meininkiin. Suunnilleen kaikki oli ennallaa, pientä pyörimistä ja hyörimistä oli kun osa tavaroista oli hieman etsinnässä. Hepaksi tunnille olin saanu Piitun semmoisen suhteellisen pienen valkoisen pollen. En ole aikaisemmin mennyt Piitulla ja hieman muilta ratsastajilta tiedustelin kaverista millainen se on. Koulutunti oli kyseessä ja heti alusta asti sain melkoista shokkihoitoa. Kun opettajat ovat erinlaisia niin tottuminen on hetkellisesti järkyttynyt. Hetkittäin tuntui jo siltä että usko loppuu. Mutta pieniä hyviä vivahteita ja pätkiä näkyi kyllä. Itsellä meni paljon tunnin hommasta siihen, että kasasin itseäni kasaan alku shokin jälkeen. Istunnasta sain paljon noottia, että ravissa minun ylävartalo menee liian eteen (hmm. oiskohan peruja hieman estetunneilta???). Ja laukassa persus irtoo satulasta liikaa (BINGO! tämä kuuluu esteratsastukseen). Ei se auta ko reenata nyt sitä asentoa siellä kyydissä.

Kahtelin tallin seinällä olevia ylimääräisiä ratsastustunteja ja silmään pisti erityisesti koulurata- ja esterataharjoituksia. Niimpä ostin ensin itselleni 20 kerran ratsastuskortin ja sitten varasinkin parin viikon päähän ihan normaalin tunnin sekä itselleni koulurata- ja esteratareenit. Heppatoiveet olivat koulupuolelle Venne tai Stinde ja esteille se sata varma Vinski.

Perjantaina sitten ratsasteltiin mukavalla pienellä porukalla koulua jälleen kun sain itselleni facebookin kautta muutaman ratsastuskaverin opiskelijatunnille. Rovaniemen ratsastuskeskus kun järjestää tälläisiä edullisempia tunteja opiskelijoille keskellä päivää tai aamusta. Tälle tunnille sain kivan reenikaverin jota jo odottelinkin. Sain Vennen. Tuo ihana suokkiruuna, joka on kiva ratsastaa. Paljon oli herrakin muuttunu kesän aikana. Kivan kevyt edestä vai olisiko että minä olen oppinut ratsastamaan kevyemmällä kädellä. Ei sitä tiedä. Niin kauan meni hyvin kunnes alettiin laukkaamaan. Sitten pollesta löytyi ruutia ja sun muuta kaveriksi. Alkoi hieman olemaan kovempi kädelle, mutta mukavasti silti mentiin. Pientä harjoittelua ja viilaamista laukkatyöskentelyn suhteen ja hieman laukka-ravi siirtymisiin niin uskoisin paketin olevan aika valmis. Ja luulen, että se miksi siirtymiset laukasta raviin olivat aivan kauheita johtui siitä, että en saanut ladypackistäni (vatsalihaksista) tarpeeksi irti tehoa, että olisi hidastanut tarpeeksi. Lisäksi haluan hieman höylätä ravista pysähdyksiä.

Tunnin jälkeen hieman kävin Meijun kanssa jutusteleen ja ei hän kovin mahdottomana ajatuksena pitäny jos kilpailisin jo 14.-15.9. Rourin kisoissa Rovaniemellä. Mietin, että voisin Vennellä ratsastaa Helppo C-luokan koulukisoissa ja sunnuntaina sitten Vinskillä päästellä esteitä. Mutta nämä asiat varmistuu lähempänä. Tästä on hyvä jatkaa....

Aamulla ois sitten vuorossa junaan hyppääminen jo pikkusen jälkeen seiskan. Ja suuntana Oulu! Aaltokankaalla odottelee kisapolle Merija minua ja heti lauantai iltana minut nähdään hyppäämässä Aaltokankaan kisoissa 75cm luokassa ja sunnuntaina sitten päästellään naapuri tallilla Saaran tallilla 80cm. Koitetaan saada matskua kisoista tänne myöskin. Tekstiä luvassa ainakin.

Tripla heppailut

Jälleen on loma lusittu keski-suomessa ja siirtyminen reilu 300km pohjoisemmaksi on tapahtunut. Torstaina heti auton penkiltä melkein siirryttiin pollen selkään aaltsikalle. Ankki pitämässä tunteja ja aiheena kavaletteja. Hepppana Remu. Jälleen ihan uusi polle alle ja hieman pientä kyselyy muilta ratsastajilta, että millainen polle se tämä Remu on. Kuulemma etupainoinen ja painaa käsille. Ja totta mooses se sitä oli. Ensimmäisen 15min jälkeen selkälihakset aivan krampissa ja polte selässä oli tosi ihana tunne. Istunnalla koitin pelata, mutta ei se kyllä mittään auttanut ja yhtään sen enempää toiminut. Lopulta sitten tunnin loppu puolella polle pääsi yllättämään ja sai hieman repästyä ohjista. Meikällä niksahti niskoissa ja se tuntuikin sitten hetken aikaa. Hermot meni useaan otteeseen, mutta pakko se oli vain ylös sieltä jotenkin rämpiä ja taasen rauhottua. Ilta sitten kotona vaikeroiden kun selkä on krampissa ja niskat jäykkänä. Heti tunnin jälkeen äkkiä ilmoittautumaan Tuulille estekisoihin. Ja sekin nyt varmistui, että hyppään 31.8. Aaltokankaan harjoituskisoissa Merillä luokan 75cm. Joka toimii hieman reeninä seuraavan päivän kisoihin. Pikaisesti myös kysyin, että olisiko perjantaille estetuntia ja sattui sieltä sellainen löytymään. Tuuli lupasi myös koittaa järjestää Merin minulle hepaksi, että pääsisin reenaamaan vielä kerran ennen kisoja.

Näin viikonlopun kynnyksellä sitten otettiin ilo irti polleilusta. Ensin jännittävä maastoreissu Karan kanssa heti puolen päivän aikaan. Toi hyvää fiilistä elämään ja tyytyväinen olen Karaan kun saatiin turvallisesti porukka johdettua maastosta pois. Matkalla oli kaikkea pientä kommellusta ja tallille päästyä minun valkoinen satuhevonen oli ennemmin vihreä ja ruskea pilkullinen polle. Kun ei nuita kavioita viittis kastella ja kun muutamia hieman jännittäviä paikkoja löytyi niin sitä hieman rämmittiin vaikka ja missä. Mutta polle on siinä mielessä ihana, että se ei lähe pinkomaan kuin raketti vaan kahtelee asioita ja kiertää niitä hieman kauempaa. Tai sitten laukassa pujotellaan vesilammikoita.

Illan kruunasi Tuulin pitämä huippu Innari estereeni ja alla kopsutteli kisapolle Meri. Alkuunsa hieman jumppaa kavaleteilla ravissa ja laukassa. Hyvien suorituksien jälkeen siirryttiin esteille. Ja vuorossa oli puomi, jonka jälkeen kaksi estettä. Joista myöhemmin viimeinen oli okseri. Alusta alkaen ongelmia ei ollut. Hieman mietitytti, että kuinka tulee käymään kun alkuunsa polle oli hieman kova suinen, mutta sekin tuntui pehmenevän. Lopulta innarin okseri olikin jo mukavissa 80cm lukemissa. Yhdessä vaiheessa luotin heppaan vain liian paljon ni matka tyssäsi jo ekalle esteelle, mutta uusi yritys ja niin me hienosti liidetiin maaliin. Erityisen tyytyväinen olin siihen, että Meri ei kaahottanut ja tultiin hyvässä tasapainossa ja rytmissä. Lisäksi laukanvaihdot tuli suoraan laukasta ei ravin kautta. Tunnin jälkeen tokasin Tuulille "nyt voi lähtee kisoihin luottavaisin mielin" ja Tuuli tokas takas " Kyllä voi". Tuuli oli tyytyväinen minun tekemiseen ja itselläkin oli tosi keskittynyt olo ja hyvä fiilis.

Nyt ruinaamaan hierontaa ja palautumaan ratsastuspuuhista. Seuraavan kerran kirjoitellaan jo Rovaniemen päästä kun edessä on paluu Rovaniemen ratsastuskeskukselle katsomaan millaiset tuulet siellä puhaltaa omistajan vaihdoksen jälkeen.

Aimolla koulua

Kesäloman vietto Keski-suomessa ei oo ihan lähteny toivotulla tavalla kun piti hieman muutella nuita ratsastusaikoja ja nyt meno jäikin vähemmälle. Mutta sentäs yksi tunti saatiin järkättyä ja meikä pääsi nauttimaan yksityistunnin antimista Aimon kanssa Kaipion tilalle. Hevonen oli minulle ihan uusi ja vieras niinpä hetki alusta meni tutustellessa. Alkuun hieman hukassa oltiin, mutta hetkittäin nähtiin hyviä ja onnistuneita pätkiä ja hevonen kulki kivasti muodossa ja oli mukavan tuntuinen.

Tunnilla tehtiin töitä kaikissa askellajeissa. Ja tehtiin paljon ympyrätyöskentelyä sekä kiemuraura hommia. Lisäksi teimme ns. vastalaukka harjoitteita loivalla kiemura uralla. Hieman kiiruinen hevonen oli vähän kaikissa askellajeissa, mutta kivempi se on olla jarruna kuin patistella eteenpäin. Ja kun sai hevosen tasapainoon niin liikehdintä muuttui täysin. Olo oli hetkittäin kuin olisi koulukisoissa ollut, mutta tämä konkaripolle onkin melkoinen koulutykki.

Tunnilla itse keskityin siihen, että käytän pohkeita enkä kantapäätä sekä mietin kokoajan laukassa istumisen rytmiä. Lisäksi minulle hieman jäi nälkää taas seuraavia tunteja ajatellen siihen, että löytäisin jaloille oikean paikan sekä keventäisin sopivasti, eli en liian puskevasti, korostetusti yms. Löytyisi se tietynlainen tatsi siihen. Ja se K A T S E!...

Mutta nyt kisarintamalta on hieman tietoa. Elikkäs seuraavat kisat ovat todennäköisesti lauantaina 31.8. Oulussa Aaltokankaan ratsutalleilla, mutta hevosta enkä luokkia vielä tiedä. Sitten  sunnuntaina 1.9. kilpailen myös Oulussa Saaran tallilla, 80cm luokassa Merijalla (Meri). Innolla jo odotellaan kisoja. Lisäksi Männikön Kopseen väki on hieman kisapäivää jo miettineet ja ilmeisesti päivä olisi 15.9. Jos näin on ja minulle löytyy polle tai kaksi alle todennäköisesti olen sielläkin kisaamassa, mutta luokkia ei ossaa sanoo ennen ko kutsu ja pollet on tiedossa.

Nyt jatketaan lomaa hieman. Loppu viikosta vielä torstaina Aaltokankaalle ratsastamaan ja perjantaina Kempeleeseen. Sunnuntaina sitten pitkästä aikaa takaisin Rovaniemelle kun maanantaina alkaa koulu!

Kouluvääntöä kentällä

Nyt on virallisesti aloitettu koulukisoihin reenaaminen ja  ihan yksin. Karauttelin tänään tallille kaheksitoista ja kävin tunnin reenaileen Karan kanssa kentällä hieman koulua. Alkuun Karalla oli vain mielessä ihana Viivi-neiti tarhassa ja sitten löytyi laiskuus. Ei meinannut hommista tulla mittään. Kun saatiin herran mieli takaisin ratsastukseen oli hieman aika väännellä. Avot ja sulut toimi ja pysähdykset. Peruutukset oli hieman nihkeitä. Lisäksi nyt tuli hyvin esiin se mistä Riikka on puhunut, että Karan tulisi pysyä suorana. Se tykkää mutkitella ja painaa oikealle. Sen kanssa sai hetkittäin tehdä töitä.

Työskentelin alkuun käynnissä pysähdykset sekä peruutukset, kulman ratsastukset, väistöt sekä avot ja sulut. Myös hieman voltilla haettiin asetusta ja taivutusta. Pikku hiljaa ravissa samoja asioita ja toki kumpaankin suuntaan. Lopuksi hieman laukkaa ympyrällä hakien rentoutta, hyvää rytmiä ja ryhtiä. Unohtamatta muotoa. Muotoon hetkittäin päästiin, mutta hieman tuntui olevan haluttomuutta tai jotain liikenteessä.

Vanhalle ratsastuksen opettajalleni laittelin tuossa muutaman kuvan meistä. Hän tokaisi kuvien perusteella, että kankiohja olisi liian tiukalla ja minun istunnan pitäisi olla enemmän alas istumista vielä ja sitten rintakehä ylös ja esiin. Tätäpä täytyy koittaa. Hyvät neuvot ovat kalliita ja tulee aina tarpeeseen.

Kuuliainen polle oli, mutta hieman nihkeä ja laiska. Riikka vähän arveli, että oisko laiskuus siitä tullut kun on ollut enemmän tunneilla viime aikoina. Mutta tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Seuraava ratsastus on minulla ens viikolla kun pääsen keski-suomeen yksityistunnille ratsastamaan pitkästä aikaa. Ihanaa pitää hieman kesälomaa samalla.

Ja näin loppuun voipi paljastaa, että meikä kävi ilmoittautumassa 1.9. pidettäviin seuraestekisoihin Saaran tallilla. Hyppään aaltokankaan ratsastuskoulun hevosella Merillä eli Merijalla 80cm luokan. Innolla odottaen. Lisäksi olisi tarkoitus hypätä 31.8. Aaltokankaan omissa harjoituskisoissa. Luokasta en tiedä vielä kun kisakutsua ei ole julkaistu.

Loppukesän kisaohjelma suunnitelma olisi tälläinen.... se sitten saako hevosia ja mitä hevosia ja mitä luokkia ja mikä päivä ni onkin arvoitus.

31.8. Aaltokangas (este)
1.9. Saaran talli (este)
* pvm ei tiedossa* Männikön kopse (este)
*pvm ei tiedossa* Tallinmäki (koulu)
29.9. Rovaniemen ratsastuskeskus (koulu)
27.10. Rovaniemen ratsastuskeskus (este)

Heppa täyteinen viikonloppu

Perjantaina suunnattiin Männikölle pitkästä aikaa. Tarkotus oli hieman käydä läpi ratsastamassa Dania. Tytöt tallilla oli harjoittelemassa lauantain ratsastusnäytöstä, joten hetken jouduin odottelemaan, että sain Danin itselleni ja pääsin aloittamaan hommelit. Työskentelin pääasiassa käynnissä ja ravissa. Ja lopuksi sitten hieman myös laukassa haettiin rentoutta, tasapainoa ja muotoa. Kivasti hevonen alkoi toimia kun hyväksyi kuolaintuntuman ensin. Dani oli tosi herkkä suusta ja helposti pää nousi ylös sekä jännittyi tosi nopeesti. Lisäksi Danilla oli taipumus rintakehästä romahtaa helposti sekä mennä kuolaimen taakse. Eli erittäin opettavainen ja kultainen keskitie tuli löytää tämän kanssa.

Lauantai aamuna sitten nokka kohti Männikköä jälleen. Olin lupautunut tulla auttelemaan Männikön markkinat-tapahtuman kanssa päiväksi ja illalla sitten olemaan töissä. Päivän aikana tallilla vilisi uusia ja vanhoja käviöitä tutustumassa talliin ja uusiin sekä vanhoihin polleihin, talutusratsastuksessa sekä kärriajelulla. Pääsin minäkin kuuden vuoden tauon jälkeen ponilla ajeleen. JEE! Kyllä tuli vanhat hauskat ajat mieleen.


Kun tapahtuma oli ohi suuntasin Nooran kanssa hieman meidän sairaslomalaisen kanssa maastoon kopottelemaan puoleksi tunniksi vain, ettei rasitu liikaa. Noora lähti mukaan Mirkan kanssa. Mosse reppana ko on seisoskellut monta viikkoa jo tarhassa. Enään ei onnuttu käynnissä joten, pieni liikuttelu käynnissä ilman satulaa pusikon keskellä luonnon helmassa tekee varmasti tälle ihanalle kaverille hyvää. Rauhallista puksuttelua pollejen kanssa oli hyvää pientä virkistymistä itsellekin rankan päivän keskellä.


Reippaasti Mossen selästä pois... Ja suuntana ratsastuskenttä. Vuorossa oli pari koulutunnin pitämistä tytöille. Tehokasta opetusta tytöille kun oli vain pari ratsastajaa/ tunti. Tehtiin tunneilla kolmikaarista sekä ympyrätyöskentelyä. Tavoitteena tytöillä oli tasapainoinen ja rento hevonen. Tähän päästiin muutaman osalta hyvin. Ja meno näytti tunneilla kaikin puolin hyvältä.

Tuntien päätteksi minä itse vielä kapusin hetkeksi selkään kun kävin liikuttelemassa tallin junioria kentällä. Emppu tuo kolme vuotias vauva osaa yllättävän paljon asioita. Pienistä alku kenkuista huolimatta meno oli kivaa ja mukavaa. Hieman ympyrällä kaveria asettelin ja taivuttelin hakien kaveriin rentoutta. Tästä pollesta tulee vielä oiva kaveri.

Näin sunnuntaina sitten suuntana olisi sitten Kempele ja Karan luokse matka. Maastoon mentiin pikku tiimillä. Mentiin tällä kertaa vain semmoinen rauhallinen maasto. Karakin oli jo tunnilla mennyt niin ei vauhtiakaan pahemmin ollut. Laukassa tuli pieniä pepun nostoja innostuksen merkiksi, mutta kivaa oli ja vauhtiin päästiin aina välillä. Tästä on hyvä jatkaa huomiseen ja kohti kouluharjoituksia. Kun jälleen loikataan ison valkoisen jättiläisen selkään.

Koulutunnilla ja rautaa suussa

Työpäivän jälkeen suuntana Juurussuo ja koulutunnille tällä kertaa ois tarkoitus mennä puksutteleen. Taso ryhmällä oli HeA. Polleksi sain ihanan Karan, kuten alunperin Riikan kanssa oli puhe. Lisäksi tunnilla oli oma pieni jännitys kun oltiin sovittu, että ratsastan tunnin kangilla. Tallissa oli hieman pientä värkkäämistä ja säätöä, että saatiin pollelle sopivasti suuhun kapistukset. Kentällä tehtiin vielä pikainen tarkistus, että ovat oikein ja hyvin. Ja heti ekalla kerralla meni oikein. 

Tunnilla tehtiin hieman voltin kautta väistöjä käynnissä ja ravissa. Tarkoitus oli saada hevoset pyöreäksi. Lopuksi sitten laukassa pääty ympyröitä. Keskityin tunnin aikana pitämään kädet hiljaa ja ratsastamaan hyvässä tahdissa. Karan kanssa tahti löytyi yllättävän näppärästi ja hevonen tuntui kivalta, herkältä ja kevyeltä ratsastaa. Laukassa hain hidasta, mutta tahdikasta ja pontevaa laukkaa. Lopulta hetkittäin sellaisia pätkiä sain. 

Nyt on tullut huomattua, että kiinnitän paljon Carden kurssin jälkeen siihen, että hevonen menisi tasapainossa ja olisi heti alusta asti hyvin aktiivinen ja ponteva. Lisäksi tuntuu, että oma istuntani on suhteellisen vakaa, kunhan jalat löytää paikkansa satulavyön takaa, ettei kantapäät nouse ja mene liian taakse niin se on hyvä sitten. 

Fiilikset mitkä kangista jäi niin oli ihan hyvät. Käsi pysy mielestäni hyvin vakaana ja hevonenkaan ei turhaan jarrutelllut kumminkaan kangista. Ehkä Kara oli aavistuksen kevyempi edestä ja helpommin ratsastettavissa, mutta ei kanget oikein muuten poikennut normaaleista kuolaimista kuten olin aikaisemmin luullut ja ajatellut kun niistä on peloteltu niin paljon, että ne on niin kovat yms.

Maanantaina reenaan Karan kanssa itsekseni tunnin kouluhommia. Joten mielenkiintoista nähdä miten yhteistyö lähtee yhdessä kulkeutuun kohti mahdollisia ekoja koulukisoja! ;)

Voltteja... voltteja

Se oli paluu arkee Carden oppien jälkeen. Viimeinen tunti ratsastuskortista käytetty Aaltokankaalla tarkoittaa sitä, että kesä on loppumassa. Vein ihanille ratsastuksen opettajille suklaata viimeisen tunnin kunniaksi ja kiitokseksi mahtavasta ratsastuskesästä. Muutaman vierailun ehkäpä kerkeen käydä vielä ennen lähtöä takaisin jänkhälle. 

Palataanpa tunnille... Pollena minulla oli Assi. Ihan mukava polle vaikkakin ennakkoluulot oli mitä oli. Kun on nähnyt Assin estetunnilla kaahaamassa ja koulutunnilla äkkäilemässä. Nyt oli semmoinen välimuoto. Alkuun keskityin siihen että hevonen on aktiivinen kuten Carde opetti. Pohkeiden kanssa oli alkuraveissa ja laukoissa ongelmia. Ulkopohje ei meinannu mennä läpi, mutta lopulta murahdin niin alkoi kulkemaan. Pieniä vivahteita pyöreästä hevosestakin näkyi. Vauhtiin kiinnitin erityisesti huomiota kuten Cardekin neuvoi "mielummin hidasta ravia ja laukkaa kuin tasapainotonta kaahausta". Tehtävä alkuunsa minua hieman jännitti, että kuinka tulee onnistumaan tehdä kentän toisella pitkällä sivulla kaksi 10m laukkavolttia ja toisella puolella ravissa kaksi 10m ravivolttia. Mutta pidin vauhdin rauhallisena niin kääntäminen onnistui ja mielyttävämpi itselle ratsastaa. 

Kovasti minun istuntaa kehuttiin, että istuin hyvässä tasapainossa kyydissä ja olin hyvin laukan rytmissä mukana. Mikä oli kiva ja positiivinen juttu... Muutaman kerran meinasi olla hieman "ongelmia"kun on oppinut nyt hieman että kädet ylhäällä ratsastaa niin kun tätit huutaa että " kädet alas"... Mutta pieniä asioita. Ja tokas se opettajakin sellaisen, että "On sinuun vissiin tarttunut jotain Carden opista" Se kuulosti korviini hyvältä. Mukavat fiilikset jäi tunnista ja Assista. Ikävä tulee Aaltsikkaa. Täytyy aina oulussa käydessä käydä kopottelemassa ettei ihan unohda hyvää paikkaa.

Mintti suositteli tahtimittarin ostamista olen aloittanut metsästyksen, mutta toistaiseksi tuloksetta...

Mestarin opissa: Päivä kaksi

Demostraatio Ohjastuntumasta

Aamulla herätys klo 8 ja lähtö jälleen kohti Ruukkia. Carden kouluratsastusklinikan toinen päivä oli edessä. Innokkaat oppilaat olivat reippaassa 45 minuutissa paikalla ja siis hyvissä ajoin ennen ensimmäisen valmennuksen alkua. Saatiin oikein valita paikat mihin istua. Mutta nyt ei muuta kuin päivän aiheeseen.

Päivän aikana työskenneltiin enemmän laukassa kuin eilen, mutta ei se menoa haitannut. Samoja asioita painotettiin aina uudelleen ja uudelleen! Päivän lauseena voidaankin pitää " Keep Activity!" tai "Balance, Activity, Balance". Ympyrällä ratsastamisen merkityskin selkeytyi päivän aikana. Syynä siihen on se, että hevosen on hankalampi tällöin pistää ratsastajalle vastaan kun hevonen ei kykene nousemaan muodosta ylös. Lisäksi näimme päivän aikana miten hevonen reagoi jos tehtävä on liian vaativa hänelle tai miten hevonen näyttää sen, että on hermostunut esim. kannusten käyttöön. 

Palkítseminen on tärkeää!

Katsojat olivat tehneet hyviä kysymyksiä Cardelle ja yksi kysymyksistä erityisesti jäi mieleen. Syynä ehkä se, että olen nyt itse kiinnostunut kokeilemaan kankisuitsitusta ja olenkin jo varannut itselleni koulutunnin jolloin testaan kyseisiä vermeitä. Tunti on ensi viikolla, joten kirjoittelen sitten kokemuksista. Kysymyksessä kysyttiin että "Jos hevonen on kangilla pyöreämpi kuin nivelillä kummalla kannattaa reenata?" Cardella oli tähän aika selkeä ja tyhjentävä vastaus. Epäselvyyttä ei jäänyt. Kanki- ja nivelsuitsituksessa on sääntöjä:

*  Nuoret hevoset nivelillä alussa

* Kankiin siirrytään kun hevonen toimiii hyvin nivelillä perusratsastuksessa.

Kun aiotaan työskennellä enemmän kokoamisen kanssa on hyvä valita kuolain sen mukaan millä kuolaimella hevonen pystyy olemaan rento vaikka harjoitukset vaikeutuu. Kangilla on vain kaksi merkitystä joista ensimmäinen on 

* Hevonen rentoutuu suusta 

* Kun hevonen on rento suusta, hevosen turpa ei pääse luotilinjan yli, mutta ei myöskään liian kiinni leukakulmasta. (Nivelillä tämä asia on hankalampaa)

Lisäksi valitettavan usein nähdään, että ratsastaja pakottaa hevosen kangilla johonkin asentoon voiman avulla.

Eversti piti päivän aikana monenlaisia mielikuvia mm. "Ovi on auki", joka tarkoitti, että ensin pitää avata ovi lukosta (ongelmaan keksia avain) ja sitten kun ovi on saatu auki, siitä pitää myös mennä sisään elikkä suoriutua tehtävästä. Toinen myös hyvä mielikuva oli, että ratsastaessa olemme kuin kellon korjaajia, eli jos emme saa korjattua kunnolla ongelmaa, se menee väärässä ajassa eli hevonen liikkuu virheellisesti"

Viikonlopusta jäi paljon kerrottavaa, mutta kaikkea ei tosiaan voi heti omaksua. Innolla odotan seuraavia tapaamisia Carden kanssa ja haluan oppia lisää. Nyt vain ratsastuksissa miettimään asioita ja toteuttamaan. Ajan kanssa palat loksahtaa paikalleen. Carde on lokakuussa Ruukissa jälleen. Suosittelen että menkää katsomaan ja nauttimaan hyvästä opista rennossa ja rempseessä meiningissä.

Mestarin opissa!!!

Hevosen ajatuksia pitää lukea

Tästä blogitekstistä ei varmaan tuu loppua koskaan, semmoinen tietotulva päässä tältä päivää... Puoli ysiltä kimppakyytikaverin kanssa suunnattiin kohti Ruukkia. Vuorossa on pitkään ja hartaasti odotettu Carden kouluratsastusklinikka. Pääsee siis oikeasti katsomaan millainen kaveri Minttiä opettaa ja näkee sitten asioita mitä Mintti meille opettaa. Tiivis päivä klo 10-17 oli edessä. Hyvissä ajoin oltiin paikalla ja saatiin valittua hyvät paikat maneesista. Päivän aikana tuli kirjoitettua vihkoon kuusi sivua muistiinpanoja ja nähtyä kahdeksan erilaista ratsukkoa, mutta jännä juttu oli se että lähes kaikilla oli erilainen ongelma. Mutta ongelmaan lähes jokaisella oli samanlainen ratkaisu esim.ohjastuntuma.

Everstiltä saimme myös hieman avaimia nuoren hevosen koulutukseen sekä hieman vanhempien hevosten koulutukseenkin ihan päteviä ohjeita. Eversti kiteytti hyvin kolmeen alueeseen yleisimmät ratsastajan ongelmat: Aktiivisuus, tuntuma ja ohjasta tuleva paine. Lisäksi tuli huomattua, että Mintti painottaa ihan samoja asioita mitä Carde painotti myöskin. Ilman aktiivisuutta ei voi tehdä mitään, ilman asetusta ja tasapainoa ei saa hevosta rennoksi.

Päivän aikana näimme myös Carden ratsailla

Helppo resepti rentouteen tuli suoraan Carden suusta. "Vauhti ei ole ystävämme, aktiivisuus on" Lisäksi Carde kertoi miten voi hevosen ratsastaa rennommkasi. Ensin hevonen pyydetään liikkumaan aktiivisesti, tämän jälkeen otetaan tuntuma ja sitten liikutellaan sormia ja pyydetään hevosta rentoutumaan. 

Reissulla raippa myös sai uuden merkityksen se mihin itse olen yleensä sitä käyttänyt on ollut ehkä aavistuksen väärin, mutta Eversti osasi kiteyttää tämän hyvin milloin raippaa saa käyttää. Raippaa ei koskaan saa käyttää rankaisuna mitä näkee varsin usein. Raipalla on kaksi tarkoitusta,
* Lisäämään aktiivisuutta
* Olemaan käden jatkeena maastakäsin työskentelyssä.
Näin ollen olen ajatellut hieman ratsastaessa miettiä raipan käyttöä, onko se järkevää juuri nyt ja koittaa hallita sen käyttöä enemmän Carden suuntaan.

Hevosta ratsastaessa on hyvä muistaa järjestys minkä kautta ratsastaminen on helpompaa.
1. Miltä se tuntuu? (Liike/Harjoitus mitä aiot tehdä)
2. Miten se tehdään?
3. Tehdään se!

Ruokatauolla kävinkin äkkiä Mintin nappaamassa kiinni ja hakemassa oman Humantoolini kotiin. Hieno limenvihreä jakkara on nyt sitten minulla. Tuli heti klinikalla jo istuttua sen kanssa kummasti istuinluut ja takamus hetken lepäsi. Ruokatauon aikaan heppakavereiden kanssa juteltiin Nesteellä heposista yleensäkin ja hieman Carden opeistakin.

Paluu matkalla kotiin sitten olikin mielessä jo pari kysymystä mitä voisi kysyä Cardelta. Pyöritellään vielä yö ajatuksia päässä ja huomenna jatkuu seuraaminen. Samanlainen setti luvassa huomenna ja kynä sauhuaa taas katsomossa.

Maastoilua perjantain kunniaksi!!!

Viikottaiseksi rutiiniksi tullut maastoilu oli taas vuorossa heti perjantaina. Ja totuttelukerta numero kuusi oli alkamassa. Matkaan lähti meidän lisäksi seitsemän muuta pollea ja tarkoitus oli käydä montulla uimassa ja kameramies myös mukana reissulla. Kuvia laittelen kohan niitä saan. Reissu alkoi mukavasti kärjen tuntumassa ja lopulta sitten oltiinkin vetojuhtana Karan kanssa koko porukalle. Vähän polle kahteli, että mitäs metsästä löytyy ja hieman kierreltiin ja kaarreltiin pelottavia juttuja, mutta ei mittään kummempaa. Laukka pysyi hallussa sinne asti kunnes päästiin kuntoradalle päästelemään. Sitten otettiin ilo irti muutaman muun pollen kanssa. Kuvaaja sai hyviä laukkakuvia varmasti meistä. Kuntoradalla päästiin ottamaan tuntumaa myös "pieneen" vesiesteeseen. Kun koko tien leveydellä oli iso vesilammikko tartti Kara pikkusen rohkaisua ja sitten me loikattiin siitä hienosti yli. Minulta vain oli huono suoritus kun jalustimet lähti jalasta. Ei muu auttanu ko takapuoli satulaan ja jalustimia kaivamaan siinä missä hevonen lisäs ruutia koneeseen. 

Sitten ei muuta kuin montulle polskimaan.Ihteä harmitti kun en ottanut niitä uimakamppeita mukaan nyt olisi ollut loistava tilanne uittaa uulias maastoratsu, mutta me nyt tälläkin kertaa innolla vain loiskuttelimme vettä ja kahtelimme ko muutamat kävi uimassa ja osa vain heittäyty makuulle rantamatalikkoon. Kotia kohti kun lähdettiin niin jälleen meidät pian kärjestä löysi ja lopulta tallin pihaan saavuttiinkin ensimmäisinä. Sekä minulle, että Riikalle oli positiivinen yllätys, että Kara meni rauhassa keulahevosena ja huomattavissa oli myös selkeästi rennompi hevonen. Ruoka maistui vähän väliä ja polle tuntui hyväntuuliselta. Tästä on hyvä jatkaa...

Maaston jälkeen hetken turisin Riikan kanssa kisahommista ja kerroin hieman omia juttuja mitä haluisin kokeilla. Ja hieman suunnitelmia olisi, että kävisin Riikan luona tunnilla hieman testaamassa kankia, eikä pidetty mahdottomana ajatuksena jos harjoituskoulukisat menisin Karalla, mutta aika näyttää mitä tuleman pitää. Kovasti minua on kesän aikana alkanut kiinnostamaan kouluradat, mutta siitä kiitos kuuluu kyllä Mintille sekä Aaltsikan ihanille opettajille. Ja toki myös Riikalle sitten kiitosta myöskin estepuolelle, että olen saanut sen ilon takas mikä minulla on aina ollut. Eli nämä kaikki ihanat opettajat yhdessä ovat luoneet minusta kesän aikana uudenlaisen ratsastajan.

Melkosta touhotusta!!!

Vettä tulee taivaalta vain sen verran kuin taivaalla olis iso sumutinpullo... Aaltsikalle käy nokka tällä kertaa. Uusi polle alle nimeltään Touho. Tosi herkkä, mutta kiva polle ja kuulemma ollut täynnä ruutia tänä päivänä. Sen huomasi alusta asti. Vauhtia riitti vaikka muille jakaa. Tunnilla reenattiin voltteja ravissa ja laukassa, siten, että pitkille sivuille tehtiin tietyissä kirjaimissa voltit. Paljon hevosia tunnilla meinasi välillä tila loppua ja Touho välilllä touhotti. Hetkittäin tuli loistavia pätkiä ja polle toimi hyvin rentona ja rauhassa, mutta sitten taas välillä mopo karkasi. Kuten Satukin sanoi "hyviä pätkiä tuli välillä". Laukassa sitten riemu tuli esiin. Vauhtia oli vaikka kuinka, mutta ei se mittään. Rauhassa kyydissä ja tiivisti istuen koitin saada hevosta rauhottumaan ja ulkokäsi hieman ylempänä tasapainottamassa menoa. Kokonaisuutena ihan onnistunut ratsastus, mutta hieman ehkä minulle turhan herkkä hevonen, mutta ajan kanssa tälläisellakin oppisi ratsastamaan.

Tunnin aikana sitten oli sade saanut vallan taivaasta ja vettä riitti. Voi niitä reppanoita, jotka joutui kentälle sateeseen kopotteleen. Lisäksi tunnin jälkeen kävin hieman kokeilemassa kepillä jäätä. Kun marssin reippaasti Tuulin luokse ja hieman kysyen alustavasti, että miltä kuulostaisi jos vuokraisin aaltsikalta kisahepan estekisoihin syyskuussa kun oma seurani Oulu Riders (O-RI) järkkää kisat. Jippii. Pienen myöntymisen sain. Tuuli hieman lupaili "eiköhän me saada se järjestymään". Joten nyt varpaat ja sormet ristiin ja toivoen, että bodypumpin jatkari ei ole samana päivänä kuin kisat.

Kotia tullessa hieman kastui on se vaan niin ihanaa kun matkaa ei ole kotia kuin vajaa kilometri. Kotia tullessa oli Mintti linkittänyt Eversti Carden klinikasta kirjoitetun tekstin. Ajattelin senkin linkittää teille. Oli meinaan aika hyvä. Cardesta juttua.