Kopottelut tältä viikkoa

Vähän myöhässä, mutta kuitenkin tulloo. Tiistaina puksuttelin Vinskin kanssa koulutunnilla. Tai puksuttelu loppui aika lyhyeen kun jälleen päästiin GP-tason kouluratsastajan oppiin. Tiukka tunti ja paljon asioita. Tunnin aluksi Linda syynäsi meidän istuntaa alkuverkan aikana ja sitten tehtiin loppu tunti siirtymisharjoituksia. Harjoituksessa tehtiin neliötä kentän keskelle. Pitkiä sivuja hyödyntäen. Lisäksi Yhdille sivuille oli laitettu tötsät merkiksi. Ja kun hevosen pää oli tötsän kohdalla hevonen siirrettiin raviin ja kun oltiin toisen tötsän kohdalla siirryttiin käyntiin. Kerittiin n. 5-6 askelta ravia ottaa väleihin. Siirtymiset minulla ja Vinskillä tässä askellaji tehtävässä onnistui. Neliön kulmatkin oli kulmia. Mutta sitten karkas mopo... Alettiin laukkaamaan ja tehtävänä oli ottaa hevonen raviin tötsän kohdalla ja taas laukkaan toisella tötsällä. Eka onnistui hyvin, mutta sitten katosi jarrut ja kaikki muu. Mukaan lukien tasapaino. Kulmat alkoi vääntyillä miten sattuu ja ne näytti ennemmin ympyröiltä. Istunta sentäs itsellä pysyi kasassa hyvin laukatessa. Koitin auttaa Vinskiä Mintun oppien avulla tasapainoon. Ja hetkittäin se tuntui onnistuvan. Siirtymiset oli mitä oli. Pienen tauon jälkeen Linda muutti harjoitusta siten, että ravia muuten, mutta tötsien väliin laukkaa n. 4-6 askelta. Alkuun onnistui ihan nättejä siirtymisiä, mutta sitten Vinski alkoi ennakoimaan ja koittikin useasti nostella laukkoja itsekseen. Otin useasti vahvan pidätteen ja istunnan vastaan laukkaa. Ja muutamia kertoja jatkettiin ihan ravilla vain eteenpäin. Muutamia hyviä siirtymisiä ja nostoja lopulta saatiin kun kuri oli polleen palautettu. Kohtuullinen tunti. Vähän meinasi hermo olla kiriällä vällillä. Mutta ei se aina voi onnistuu täydellisesti ja olla ihan niin helppoa.

Torstaina aamupäivästä tuli se ihana uutinen koulupaikasta ja se sekoitti pään aivan täysin. Illasta kumminkin suuntasin tallille. Ja odotin innolla et pääsen Vinskillä hyppään, mutta se olikin pukannut ihanalle pollelle lepopäivän. Estetykiksi tälle tunnille olikin valikoitunut Martti. Alku tunnista tehtiin paljon kuuliaisuus harjoituksia. Pysähdyksiä ja siirtymisiä. Leikiteltiin hieman vauhdilla niin, että hevonen olisi hereillä ja mukana menossa. Kun oltiin tehty hyvät verkat n. 30min. Niin oli aika alkaa hieman hyppäämään suoraa linjaa, jota tultiin viidellä ja kuudella askeleella. Hyvin onnistui ja tehokkaita hyppyjä saatiin aikaiseksi. Laukat ei ihan osunu kohdalleen ja usein tultiin vastalaukassa viimeisen esteen jälkeen alas. Kokemuksena ihan kiva. MIelenkiintoinen laukka ponilla, kun tuntui että olisi väärä laukka kokoajan. Mukavia hyppyjä ja kohtuun pehmeitä. Innokasta ja reipasta menoa. Mutta kyllä se Vinski on mun!

MEIKÄSTÄ TULEE HEVOSHIEROJA!

Nyt se on sitten yksi unelma lisää ainakin alussa. Tänään aamulla tuli tekstari Kauhajoen evankeliselta opistolta ja minut on valittu opiskelemaan hevoshierojaksi. Ensimmäinen opintojakso olisi jo kahden viikon päästä, mutta minulla on silloin sovittu työkeikka Männikköön, joten liityn tämän porukan mukaan vasta huhtikuussa. Suoritan etänä tehtävien kautta ensimmäisen viikonlopun. Junaliput huhtikuun jaksolle tuli jo ostettua ja satku siinä paukahti tililtä veks. Pian saapuu postissa sitten ekan viikonlopun luentomateriaalit ja varmaan myös mukana eka 300€ laskukin. JEE JEE! Mut minä elän unelmaa ja kohti sitä. Niin mahtavalta tämä homma tuntuu nyt. COOL!

Pitää illalla kirjotella lissää kunhan saan tässä käytyy vielä tallilla niin sitten ehkä kykenee kirjoittaan tiistain ratsastuksen ja tän päivän tunnin jututkin teille.

Poika-Vinkkari "Vinski"

Kertaus Mintun kanssa tehty!

Kätevä tämä lärväkirja. Nopeaa sai Mintulta vastauksen. Ja tässä nyt sama asia kerraten missä minulla oli hieman aukkoja. Mintun sanoin....

Kun hevonen painaa sisäkädelle, sen tasapaino on siirtynyt sisäetujalan päälle. Painopiste pitäisi saada siirtymään ulkotakajalkaa kohti eli keskemmäs hevosta. Usein tällöin hevonen saa ratsastajan asennon pois pystysuorasta eli ratsastaja alkaa mukana kallistua sisään. Siksi olisi tärkeää painaa ulkolapaa "alas" eli tehdä omalla vartalolla vastaliike = estää oman kehon potentiaalinen kallistuminen sisälle / pakottaa oma keho ja siten hevosen keho takaisin pystyasentoon. Ts. ratsastajan painopiste siirtyy ulospäin suhteessa hevoseen. Lavan painaminen alas ja siirtäminen taakse myös liikuttaa ulkokättä taaksepäin, jolloin ulko-ohjan tuntuman muutos siirtää tueksi hevosen painopistettä ulospäin.

Mintun opissa päivä kaksi...

Onks pakko lähtee duuniin?

Ysin aikaan tyttö pomppasi autoon ja suuntasi saabin nokan kohti Pöykkölää. Luvassa oli toinen valmennuspäivä. Vinski vielä ulkoili kaikessa rauhassa. Alkuun kävin putsaileen varusteet valmennuskuntoon ja sitten pollen hakuun. Polle valmiiksi ja valmennusparin kanssa kävelemään leppoisat alkukäynnit lumiseen "maastoon" (korttelin ympäri käveltiin). Kun maneesiin mentiin aloin hieman herätteleen Vinskiä Mintun ohjeiden mukaan. Samoilla harjoituksilla millä eilen aloitettiin. Kun alkuunsa hommat aloitettiin Vinski tuntui jotenkin väsyneemmältä kuin eilen. Se oli paljon hitaampi liikkeissää ja reagoi pohkeelle varsin huonosti, raippaan reagointi oli lähes tulkoon ainoastaan hännän heilautus. Alkuun tehtiin pysähdyksiä. Muutamia hyviä suorituksia tuli, mutta hetkittäin hevonen katosi raameista.Useaan otteeseen se heitti pyllyä aina jommalle kummalle puolelle ja sain olla äärimmäisen tarkka jaloistani. Lopulta saatiin hyviä suorituksiakin.

Asetuksen ja taivutuksen kautta lähdettiin hevosta jumppaamaan. Taivutuksessa on tarkoituksena, että hevonen venyy ulkokyljestä ja kaulasta. Hevonen voi taipua ainoastaan etu- ja takaosastaan. Hevosen ranka selästä ei liiku. Asetus tulee niskasta ja nimenomaan atlas nikamasta.Tässä taas pieni teoriapaketti tältä päivää...

Mitä jäbä duunaa??

Hommia jatkettiin volttien kera ja niissä hieman ongelmia ilmeni. Oikeassa kierroksessa Vinski "puri kuolaimeen"... kuulemma harvoin hevonen jynttää kuolaimen hampaiden väliin vaan yleensä 98% ongelma on se, että hevonen jännittää kaulassa olevan lavan kohottajalihaksensa. Jolloin minun käteen tulee tunne, että hevonen puree kiinni kuolaimeen. (selitän tämän tarkemmin myöhemmin, kun ei kaikki voi jäädä kerralla päähän niin varmistan Mintulta asian). Tällaisessa tilanteessa tärkeää on leikitellä hevosen asetuksen ja taivutuksen kanssa. Ja niin tehtiin myös Vinskin kanssa. Aseteltiin sisään ja ulos. Tehtiin ympyröitä vasta asetuksessa. Hetkittäin loksahti palaset paikalleen ja kädessä tunne helpotti. Mutta harvassa oli ne hetket.Yrtin kovasti ohjeilla saada hevosen kulkemaan oikein ja vasta-asetusta hakiessa koitettiin paljon puolipidätteen ja ulkopohkeen kanssa työstää. Jopa kevennys tehtiin nin, että reidellä pystyin ohjaamaan oikeaan osoitteeseen. Välillä tuntui, että tämäkään ei tuottanut haluttua tulosta.

Pienen tauon jälkee oli laukkojen aika. Laukkaa tehtiin siten, että laukka nostiin ja asetettiin vasta-asetukseen ja haettiin tasapainon siirtymistä ulos kun se onnistui, muutettiin hevonen myötä asetukseen ja siitä laukattiin puolikas ympyrän kaari ja kun suora alkoi. Jälleen asetus haettiin ulos ja tasapaino ulos. Hevonen kulki kivasti tässä tehtävässä.Vain pieniä vilkahduksia oli sellaisia ei toivottuja.

Kun hevonen väsyi vielä hieman enemmän sitä kiinnosti enemmän ja enemmän kaverit. Se alkoi hörisemään ja lopulta jopa koitti ottaa oman vapauden ja poistuu paikalta kavereiden kanssa. Terävästi useita kertoja taisteltiin asiasta ja meno suunnaksi onneksi valikoitui minun suunta. Josta sitten loppuun iskostui pieni teoria paketti meille ratsastusta opettaville. Varsinkin tuntihevoset ovat oivia tässä asiassa, että poistutaan paikalta kavereiden luo. Ja jokaiselle tuntiratsastajalle tulisi saada asia taottua päähän, että jos hevonen lähtee eri suuntaa mihin sinä haluat. Niin sinä käännät vaikka väkisin sen sinne suuntaan mihin haluat. Ja nimenomaan ei sen suunnan kautta mihin hevonen haluaa kääntyä.

Kokonaisuutena opettavainen valmennus vaikkakin poni väsähti toisena päivänä selkeästi. Seuraavaa valmennuspäivää odotellaan ja välissä koitetaan hioa taitoja Vinskin kanssa tunneilla.

Loppu kävelyt jälleen korttelin ympäri ja sitten huilaamaan talliin. Tallissa vähän ruisleipää russuteltiin pienten lihashuollollisten toimien kera. Ja päälle vähän jalkoihin venyttelyä. Harjaukset ja loimi niskaan. Kun pollelle tuli duunissa hikiki... Meiju toi spraypullossa meille linimenttiä ja sehän oli ällöä. Suhina ääni ja kaikkee, sekin et se haisee pahalle...

Mintun opissa...

Höppänä Vinski

Vihdoin ja viimein minä pääsin ratsastaan Mintun valmennukseen. Niille joille Pulliaisen Minttu ei ole tuttu niin Minttu on Ypäjältä valmistunut ratsastuksen ohjaaja, I-tason valmentaja ja IV-luokan kouluratsastustuomari. Hän on itse valmentautunut Arto-Pekka Heino, Kirsi Hagner, Kyra Kyrklund, Richard White, Heidi Svanborg-Lodman valmennuksissa. Tällä hetkellä Minttu asuu Saksassa. Mikäli jotain kiinnostaa enemmän tutustua Minttuun niin täältä löytyy.

Enköhän minä ihan hyvässä opissa ole. Koko viikon peukaloita pyöritellen ootellut koska pääsee  ratsastaan Mintun valppoihin. Varasin itselleni kaksi tuntia Vinskin kanssa. Kun viimein lauantai kääntyi iltaan polkaisin tallille ja pääsin ihanan Vinski pojun luo. Tarkkaan alkuun putsasin satulahuovan ja suojat kun pollen piti olla valpassa prikulleen kunnossa.Sitten tarkka pollen puunaus ja vähän pientä kevyttä hierontaa ja hetki nauttimista hupsun pollen kanssa. Jälleen pipon tupsu tuli limaiseksi. Kun herra sitä nypläili turvalla vaikka kuinka. Pari kertaa pipo ui myös turpeen seassa. Vinski kun on niin sosiaalinen kaveri. Nyplää takin vetoketjut, pipon tupsut ja ihmettelee kaikkee mahdollista. Se on niin ihana pikkuinen minun vauva. Meijulle on tullu jo sanottua että " soita sitten ko Vinski pääsee eläkkeelle ni tuun hakeen sen kotiin".

Mutta palataanpas valmennukseen. Valmennuksen alussa Mintun kanssa tehtiin tuttavuutta ja hän kyseli hieman minulta meidän ongelmista, tavoitteista ja sitä kuinka hyvin tunnen Vinskin. Sanoin tavoitteeksi, että haluan treenata omaa istuntaa nyt alkuun kohdalleen, koska pitkä sairasloma hevosten selästä on vaatinut veronsa. Lisäksi haluisin ratkaisun Vinskin ja minun ongelmaan sileällä. Ongelmana on kun Vinski puree oikeaan kuolaimeen kiinni. Jolloin se ei suostu kääntyyn oikealle. Mutta esteillä tätä ongelmaa ei ole. Näinpä Minttu antoi minulle pienen mietinnän tunnille ja kotiin siitä, että minun pitää analysoida ja miettiä mitä minä teen erilaista koulutunnilla kuin estetunnilla? Jotta tämä reaktio tulee. Minttu arveli sen johtuvan siitä, että sileällä haluan sen erilaiseen asentoon kulkemaan kuin esteillä. Ja koska se asento on Vinskille hankalampi se ei mielellään halua sitä. Lisäksi sileällä usein pyydetään paljon tarkemmin taivutusta, asetusta kuin esteillä. Esteillä hevonen saa mennä enemmän suorana.

Valmennuksessa reenattiin istuntaa heti alusta. Tehtiin pääty-ympyrällä paljon pysähdyksiä käynnissä. Ja samalla kerrattiin kokoamisen teoriaa.  Kokoamisen perusta on tasapaino. Hevosen tasapaino on usein hevosen etuosan päällä ja meidän tulisi omalla ratsastuksella auttaa hevosen tasapainoa keskelle hevosta eli ratsastajan alle. Jolloin hevosen on mahdollista päästä kokoamaan itsensä. Näin saadaan hevosen rintakehä eli säkä ylös eli hevosen epäkkäät tulee töihin. Takapää putoo hieman alemmas näin ollen työntövoimaa eli pontevuutta tulee takaa ja jalat liikkuu alas. Kun tasapaino katoaa katoaa kokoaminen. Lisäksi pysähdykset ovat kokoamista. Pysähdyksissä Vinski vähän kiemurteli. Ja Minttu antoi ohjeeksi, että koveta jalat kun pysähdyt, ei painaa kylkiin vaan kovettaa. Näin ollen jos hevonen meinaa karata pysähdyksissä jommalle kummalle sivulle se törmää automaattisesti sinun jalkoihin ja saa merkin että ei sinne. Heti seuraavassa pysähdyksessä ero oli selkeä. Lisäksi Vinski oli hieman rauhaton pysähdyksissä. Ja Minttu käski olla jämäkkä, että kun vatsalihakset on rutistettu, istunta on tiivis, pidätteitä on paljon niin hevosen tulee pysähtyä ja kun myötäät hevonen oottaa levollisena lupaa. Jos hevonen koittaa luistaa tehtävästä pysäytetään uudestaa ja myödätään vasta sitten kun lupa tulee. Tämä "ryöstely" on tyypillistä ratsastuskouluhevosilla ja tässä asiassa on oltava jämäkkä, jotta homma toimii.

Kun kokoamisen teoriat oli pidetty ja pysähdyksiä reenattu alettiin työskenteleen kahdeksikkoa ravissa. Oman maun mukaan sai keventää tai mennä harjoitusravissa. Suurimman osan istuin persus penkissä. Alkuun ravissa tuntui vasemmassa kierroksessa, että Vinski kaatuu sisäpohjetta vasten. Tähän Minttu heitti ohjeeksi pidäte ohjasta ja sen jälkeen vahva sisäpohje kertoo, että elä nojaa. Myös on tärkeää tarkistaa, että itse on keskellä hevosta, joka auttaa tasapainotuksessa.

Minttu kertoi mielikuvan, että minun pitäisi hahmottaa käsistäni ja jaloistani kuja, jota pitkin hevosella on mahdollista kulkea. kädet ohjaa kaulaa ja päätä sekä säkää. Jalat hoitaa peräpään ja mahan seudun, että kuinka paljon taipuu ja mistä milloinkin. Kun sain hahmoteltua palikat ja hoksasin idean. Alkoi Vinskissä tapahtua muutoksia. Se muuttui rennommaksi, helpommin ohjattavaksi. Lisäksi semmonen hetkittäinen väkisin vääntäminen tuntui hennolta kosketukselta ja hevonen pelasi mahtavasti jalkojen välissä. Kun taas hevonen alkoi puskea tai pyrkii pois kujasta. Se heti törmäsi raameihin, jotka olin asettanut.

Lopuksi otettiin hieman laukkaa kahdeksikolla. Halutusta kohdasta sai nostaa ja laukata hetken ja sitten takaisin raviin. Alkuun sujui hyvin ja Vinski tuntui olevan kuulolla. Sitten vähän pollesta tuli hätäinen. Se koitti nostella omista kohdista laukkaa ja silloin päätin ratkaista tilanteen siten, että keventelin hetken ja rauhoitin tilanteen. Kunnes taas istuin harjoitusraviin ja oottelin siinä rauhoittumista, jonka jälkeen otin uuden noston. Jotenkin hieman jännittynyttä oli laukassa meno ja kiireistä. Mutta tyytyväinen pitää olla. Polle oli hyvin hionnut valpasta. Ja loppuun käytiinkin valmennusparin kanssa kävelemässä tallin ympäri hieman "maastoillen". Kokonaisuutena loistava valmennus ja antoisa. Meidän suurin ongelma: pureutuminen kuolaimeen katosi. Huomenna jatketaan...Koitan saada huomenna videolle meidän menoa.

Menoa täältä pohjoisesta!

-35 astetta

-20 astetta

Polvee vähän ultralla hoidettu välillä

Pikkuinen teippaus, että polvi kestää...

Pientä kylmäystä jääpalalla

"ei täällä oo kylmä"

Männikkö viikonlopulta!

Mintin reeneissä Mossen kanssa

Taivutusreeniä

Mirka 

Dani

 

Danin pomppu

Pomppua toiseen suuntaan

 

Loppu letkeet!

Caramian ja minun ensikohtaaminen! Esteratsun alku kesälle 2014

Nyt ootellaan vastausta...

Kauan sitä miettinyt ja nyt aattelin koittaa tehdä haaveesta totta. Ennen joulua jo mietin, että hakisin opiskelemaan hevoshierojaksi, mutta jätin vielä haaveen elämään. Nyt sitten alkoi kaduttamaan ja päätin soittaa vielä Kauhajoen evankeliselle opistolle, että voisinko vielä mahtuu hieman jälkijunassa mukaan. Noh, puhelimessa nainen kertoi, että koska hakijoita oli niin paljon he järjestävät maaliskuussa uuden hevoshierontakoulutuksen alkamaan. Hän käski lähettää vapaamutoisen hakemuksen itsestä, jotta he voivat tehdä valintoja. Pistin hienon hakemuksen kuvien kera ja nyt hieman jalat ja sormet ristissä odotellaan kuinka käy.

Koulutus kestää noin vuoden, jonka aikana olemme seitsemän viikonloppua lähiopetuksessa muulloin teemme etätehtäviä sekä harjoittelemme hieromaan omalla asuinpaikkakunnalla. Koulutuksen hinta oli 1230€+ majoitus 70€/viikonloppu. Sekä toki matkat Rovaniemeltä kauhajoelle ja takaisin.

Kerron kuulumisia heti kun sieltä suunnalta kuuluu.

Yli esteiden jälleen...

Hyppyreenejä syksyltä

Näin torstai illan kruunasi estetunti Vinskillä. Meijun ollessa lomalla tunnin piti tallimestarina ja ratsastuksen ohjaajana toimiva Paula. Mukavaa oli saada vaihtelua opetukseen. Kun selkään nousi ja lähti liikkeelle huomasin, että Vinski ei ole niin reipas kuin ennen. Se oikeen laahusti menemään. Alku verkassa sain hieman patistaa kaveria liikkeelle ja ensimmäistä kertaa polle hieman alkuun puri oikeaan kuolaimeen kiinni estetunnilla. Hetken ratsastelin ja pyrin kaverin saada seuraamaan kuolainta ja samalla ulkopohkeella kääntelin ympyröille kuten on ohjeistettu aikaisemmin. Laukkaa päästiin rallatteleen oikeen kunnolla ja vasempaan kierrokseen homma toimi paljon paremmin kuin oikeaan. Heti alkoi pieni kuolaimeen pureminen. Koitin vahvemmin kääntää ulkopohkeella ja hetkittäin se onnistui. Pitkillä sivuilla saatiin hyvin laukkaa säännösteltyä. Pieni tauko ja sit alkoi viralliset reenit.

Tehtävä oli laitettu pituushalkaisijalle ja maneesin katsomosta poispäin. Alkuun oli puomi ja kaksi estettä innarivälillä ja viimeinen väli sitten kahden laukka askeleen välinä. Alkuun laukan nosto ja voltti kulmaan, josta lyhyen sivun keskeltä kääntö linjalle. Viimeisen esteen jälkeen tarkoitus päädystä kääntyä vastakkaiseen suuntaan ja tehdä lopuksi laukka voltti kulmaan. Oikeaan kierrokseen mennessä oli hieman hetkittäin ongelmia ulkopohkeen läpi saamisen kautta, jonka myötä sitten ongelmaa hieman lisäsi se, että koitin "väkisin" kääntää pollea, mutta kääntyi se kumminkin hyvin. Viimeisellä esteellä onnistuin joka kerta saamaan myötä laukan ja pääsin jatkamaan suoraan viimeiseen volttiin. Sanotaanko, että tuota kuolaimeen painamista lukuunottamatta polle oli super. Ja kuten Paula sanoi " Vinski on kone"... Tästä on hyvä jatkaa. Seuraavat ratsastuksen on alustavasti sittenn jo Mintun valpoissa. Kun pittää tuossa välissä tehdä hieman töitä niin ei kerkee hevosen selkään.

Kemppaisen luona jälleen!

Eilen tuli käytyä moikkaamassa ortopedi Kemppaista terveystalolla.  Ei meinannu pokka pitää kun huoneeseen asteli. Sen verran nauratti tämä minun tuuri. Polvi vasta leikattu ja sitten se meinaa saada takapakkia kun pollen alle on jääny. Kemppainen testasi polven muutamassa kymmenessä sekunnissa ja tämän jälkeen tokaisi "kunnossa on". Se miksi polvi on turvoksissa johtuu siitä, että reisi on saanut niin kovan tällin, että kudosnesteet ovat tuottaneet turvotuksen. kuulemma n.3 viikkkoa ja jalan pitäisi olla parempi. Nyt vain kylmällä ja buranalla hoidellaan. Kivun sallimissa rajoissa saa ja pitää tehdä niin plajon kun vain voi.  

Kemppainen käski sanoo mammalle terkuja et " ei muuta ko takas pollen selkään ja antaa palaa..sitähän varte me ollaan et tarvittaessa tyttöä paikataan ja kaikkeee mahdollista tulee ja pitää tehä"

GP-tason ratsastajan opissa!

Tiistaina illasta suuntasin Pöykkölään kun sain viimein ratsastushousut jalkaan. Polvi meinaan oli sen verran turvoksissa, että teki hieman tiukkaa ja hikikin kerkes tulla. Hieman niskoissa tuntunut parina päivänä jäykkyyttä kun pollen kyydistä on alas kopsahdettu ja polvi turpoilee turpoamistaan.

Listassa tallilla luki polle Martti. Uusi tuttavuus jälleen minulle. Maneesiin mentiin Martin kanssa ja kaikki odotti että Meiju alkaa pitämään tuntia, mutta yllättäen meille esittäytykin Linda Ikonen. Hän on GP-tason kouluratsastaja, joka on hetki sitten muuttanut Rovaniemelle.Oli melkoinen yllätys. Hieman tunnin alusta meni aikaa totutellessa. Kun oli vielä uusi poni alla sekä uusi opettaja paimentamassa.

Tunnilla keskityttiin istunnan parantamiseen ja minusta oli mukavaa päästä ratsastaan laukassa paljon istuntaa. Kun se minulle on aina ollut se ongelma. Tällä kertaa sain avaimia siihen miten saan istuttua satulassa ja syvällä. Avain on rintakehän aukaiseminen, jolloin Lindan mielestä pääsin 3cm syvemmälle satulaaan. Lisäksi hän oli tosi tarkka käsien asennosta, että kainalot ei ole auki ja hevosen suuhun kulkee punainen lanka kyynärvarsia pitkin skeä nyrkit tuli olla tip-top pystyssä. Olin erityisen tyytyväinen tuntiin. Opin hieman uutta ja se, että pääsin löytämään oman istunnan takaisin sairaslomalta paluun jälkeen se oli paljon.

Viikonloppu Männikössä...

Perjantaina suunnattiin tuttuun tyyliin männikköön opettamaan. Luvassa oli rankka, mutta mahtava viikonloppu kun pääsin itsekin ratsastamaan. Sovittiin tallin omistajan kanssa, että mina ratsastan viikonloppuna kaikki tallin tuntihevoset läpi sekä samalla testate ne tallin hevoset joilla en ole aikaisemmin ratsastanut ja lisäksi valmentaudun Mossella Mintin valmennuksessa ekaa kertaa pitkään aikaan.

Heti illalla kun saavuin tallille niin tarkoitus oli ratsastaa kolme tallin hevosta. Alkuunsa kipusin tallin ponin kyytiin, joka on ihana pikku ratsu kun osaa ratsastaa oikein ja maltilla. Tarkoitus oli ratsia polle pyöreäksi ja käyttämään oikeita tukilihaksia, jotta sen kanssa työskentely olisi helpompaa ja samalla saataisiin hieman esiin ponin todellisia liikkeitä myyntiä varten. Kun sain ponin hyväksymään perustuntuman alkoi polle kivasti pyöristyä.

Mossen vuoro oli myös heti perjantai illasta. Lähdin ratsastamaan sen kanssa ihan pysähdys ja peruutusharjoituksista siirtyen etu- ja takaosa käännöksiin aina raviväistöihin asti. Tämä polle on äärimmäisen herkkä ja istunnalla on suuri merkitys siihen miten se toimii. Sen vuoksi siitä varmasti tulee mahtava koulukisapolle minulle ensi kesäksi. Vasempaan suuntaan hevonen tuntui purevan kuolaimeen sekä takapää tuntui jäykemmältä vasempaan kierrokseen, joka ilmeni hevosen haluttomuutena ja nihkeytenä siihen suuntaan. Tämä oli pieni valmistava ja tuntuman otto harjoitus tulevaan sunnuntain Mintin valmennukseen.

Lauantai aamun koittaessa herätys puoli kasi ja aamutallin tekoon. Kivaa pikkuisen päästä puuhaamaan. Kun aamutalli oli tehty ja aamupala syöty niin suuntasin ratsastamaan lumisateen keskelle Jaskan ennen valmennusten alkua. Jälleen alkuun hetki kouluvääntöä ja ratsastamista läpi ja lopuksi pari pientä testi hyppyä. Polle vaikutti tosi kivalta ja mielenkiintoiselta. Rehdiltä ja reippaalta. Juuri tuntikäyttöön soveltuva poni.

Iltapäivästä pidin koulutunnin tytöille, jossa jatkettiin väistö, etu- ja takaosakäännösten tekemistä. Ja
Leku tekikin mahtavia käännöksiä. Yllätti polle täysin. Lisäksi pidettiin estetunti, jossa Mosse pääsi pitkästä aikaa hyppäämään ja olikin innoissaan kun hanta pyörii 360 astetta ja viuhkaa oikeen kunnolla. Innoissaan se ainakin oli. Jaska taas pääs kyyditsemään tuttuun tyyliin ja innokkasti kuskia.


Illasta vielä ratsastelin Danin uudelleen ja katsastelin muutosta eiliseen. Poni pyöristyi nopeammin ja oli aavistuksen rennomman oloinen. Joten päätin ratsastuksen lopuksi ottaa pari kokeilu hyppyä. Siitä poni varsin paljon innostui ja näytti osaamistaan. Vaikkakin alkuun oli hyppäämisestä hieman epävarma, koska moni ratsastaja on nykäissyt herkkää suuta liian useasti. Tykkään tällä ponilla ratsastaa kovasti herkkyyden takia. Jos itsellä jää käsi kovaksi ja se ei jousta poni ilmoittaa välittömästi siitä sinulle pään ylös nostamisella. Kun palaset on paikallaan pollesta saa mahtavat koululiikkeet omaavan ponin. Ja se palaute kehittää minua. Minun kädestä on taas tullut rento ja hellä. Mikä on äärimmäisen positiivinen asia.

Pääsin neljän maissa tutustumaan myös ihan uuteen tuttavuuteen kun tallilla asustaa nuori 6v ratsuponi Caramia. Tallin omistaja ja ponin toinen omistaja ovat suunnitelleet siitä minulle kisahevosta tulevalle kesälle. Caramia oli ollut viikon liikuttamatta ja arveltiin siellä olevan pieni ruutitynnyri sisällä. Kovin pahasti se ei purkaantunut ja poni tuntui ihan kivalta. Hieman raaka on vielä ja iso laukkainen poni, mutta erittäin mukava ja herkkä. Varmasti kun sitä päästään ratsasteleen enemmän ja enemmän niin siitä tulee varmasti oiva kisakaveri minulle. Muutaman hypyn otin myös. Pientä nuoruuden villiyttä vielä löytyy.

Loppuillasta vielä pääsin nauttimaan ex-ravurin Lekun kyydistä. Leku on ollut useamman vuoden ratsuna, mutta ravurin urasta on jäänyt pieniä pilkahduksia. Polle osaa loistavasti tehdä käyntiväistöt ja etu- sekä takaosakäännöksiä. Ravi oli hieman eksoottisen tuntuista, mutta hyvin siellä pysy, muttei kankkuja ihan täysin voinu laittaa satulaan. Joutuu siis hieman reenaamaan istuntaa. Laukka on hetkittäin raakaa. Laukassa usein takapää jää matkasta ja se jääkin ravaamaan.

Sunnuntaina valmennukset alkoi jo heti aamusta ja pääsin opettamaan innolla yhtä täti ratsastajaa ja hänelle saatiin kovasti ahaa-elämyksiä.Tämän jälkeen sitten pidettiin viikonlopun toinen estetunti jossa tarkoituksena oli lähestyminen esteelle ja välin ratsastaminen. Harjoituksesssa oli 3m ennen ristikkoa puomi ja tämän jälkeen yhden laukka askeleen väli seuraavalle esteelle. Kaikki suoriutui tehtävästä mallikkaasti ja Danikin pääsi nauttimaan pitkästä aikaa hyppäämisestä.

Päivän kääntyessä iltapäiväksi nousin vielä tallin jättiläisen kyytiin. Kun Mirkan ratsastus oli vuorossa. Hieman jähmeyden hävittyä Mirkasta löytyi yllättävän hyviä eleitä väistöihin kuin etu- ja takaosan ratsastuksessa. Lopussa ajattelin hypätä esteem semmoisen vajaa 30cm ristikon, josta tama kaveri oikeasti olisi päässyt laukassa yli. Polle hyppäsi, mutta kompastu jalkoihin ja kaatui maahan. Minä kaaduin mukana ja minun leikattu jalka jäi pollen alle. Kun polle nousi ylös hetken jalassa tuntui kipua ja mietin jo hetken, että tässäkö tama oli. Kumminkin muutamassa minuutissa polvi alkoi liikkua ja kipu hävisi. Kävin lopuksi kävelemässä maastossa Mirkan kanssa. Pollessa ei ollu havaittavissa mitään päällisin puolin kun tallissa sen katsastin.

Mirkan jälkeen kumminkin aloin valmistautua Mossen kanssa Mintin valmennukseen. Ajattelin, että kerta tälläinen tilaisuus nyt tulee niin nyt se käytetään. Tämähän se oli viikon koho kohta. Mintille alkuun kerroin meidän ongelman (sen vasemmalle puolelle jänkäämisen) ja raipan hyväksymisen. Kun raippakoulutus maastakäsin toimii, mutta selästä tehdessä hevonen ottaa pakoreaktion. Päätettiin tunnin alussa jo ottaa raippa mukaan vain käteen olemaan ja huomattiin miten hevonen jännittyi ja korvat kääntyi enemmän minuun pain. Tarkoitus oli että raippa vaan matkustaa mukana.  Tallissa alettiin pureutumaan ja katsastettiin pään asentoa sekä kuolaimen seuraamista ja suun- niskan rentouttamista, josta arveltiin kuolaimeen pureutumisen johtuvan. Näki selkeesti kun hevonen muuttui jo tallissa. Ja kentällä saman tehtävän parissa työskenneltiin. Huomasin myös tunnin aikana useaan otteeseen miten suuri vaikutus istunnalla oli tähän hevoseen. Saatiin myös asetus ja taivutus pelaamaan ja hevonen seuraamaan kata rennosti, jonka seurauksena hevonen saatiin pyöristymään. Kokemuksena tunti oli äärettömän hyvä ja päästiin toteuttamaan asioita ja palasiin pureutumaan. Tästä on hyvä jäädä odottamaan seuraavaa valmennusta. Joka toivottavasti on hiihtolomalla.