Mintun opissa...

Höppänä Vinski

Vihdoin ja viimein minä pääsin ratsastaan Mintun valmennukseen. Niille joille Pulliaisen Minttu ei ole tuttu niin Minttu on Ypäjältä valmistunut ratsastuksen ohjaaja, I-tason valmentaja ja IV-luokan kouluratsastustuomari. Hän on itse valmentautunut Arto-Pekka Heino, Kirsi Hagner, Kyra Kyrklund, Richard White, Heidi Svanborg-Lodman valmennuksissa. Tällä hetkellä Minttu asuu Saksassa. Mikäli jotain kiinnostaa enemmän tutustua Minttuun niin täältä löytyy.

Enköhän minä ihan hyvässä opissa ole. Koko viikon peukaloita pyöritellen ootellut koska pääsee  ratsastaan Mintun valppoihin. Varasin itselleni kaksi tuntia Vinskin kanssa. Kun viimein lauantai kääntyi iltaan polkaisin tallille ja pääsin ihanan Vinski pojun luo. Tarkkaan alkuun putsasin satulahuovan ja suojat kun pollen piti olla valpassa prikulleen kunnossa.Sitten tarkka pollen puunaus ja vähän pientä kevyttä hierontaa ja hetki nauttimista hupsun pollen kanssa. Jälleen pipon tupsu tuli limaiseksi. Kun herra sitä nypläili turvalla vaikka kuinka. Pari kertaa pipo ui myös turpeen seassa. Vinski kun on niin sosiaalinen kaveri. Nyplää takin vetoketjut, pipon tupsut ja ihmettelee kaikkee mahdollista. Se on niin ihana pikkuinen minun vauva. Meijulle on tullu jo sanottua että " soita sitten ko Vinski pääsee eläkkeelle ni tuun hakeen sen kotiin".

Mutta palataanpas valmennukseen. Valmennuksen alussa Mintun kanssa tehtiin tuttavuutta ja hän kyseli hieman minulta meidän ongelmista, tavoitteista ja sitä kuinka hyvin tunnen Vinskin. Sanoin tavoitteeksi, että haluan treenata omaa istuntaa nyt alkuun kohdalleen, koska pitkä sairasloma hevosten selästä on vaatinut veronsa. Lisäksi haluisin ratkaisun Vinskin ja minun ongelmaan sileällä. Ongelmana on kun Vinski puree oikeaan kuolaimeen kiinni. Jolloin se ei suostu kääntyyn oikealle. Mutta esteillä tätä ongelmaa ei ole. Näinpä Minttu antoi minulle pienen mietinnän tunnille ja kotiin siitä, että minun pitää analysoida ja miettiä mitä minä teen erilaista koulutunnilla kuin estetunnilla? Jotta tämä reaktio tulee. Minttu arveli sen johtuvan siitä, että sileällä haluan sen erilaiseen asentoon kulkemaan kuin esteillä. Ja koska se asento on Vinskille hankalampi se ei mielellään halua sitä. Lisäksi sileällä usein pyydetään paljon tarkemmin taivutusta, asetusta kuin esteillä. Esteillä hevonen saa mennä enemmän suorana.

Valmennuksessa reenattiin istuntaa heti alusta. Tehtiin pääty-ympyrällä paljon pysähdyksiä käynnissä. Ja samalla kerrattiin kokoamisen teoriaa.  Kokoamisen perusta on tasapaino. Hevosen tasapaino on usein hevosen etuosan päällä ja meidän tulisi omalla ratsastuksella auttaa hevosen tasapainoa keskelle hevosta eli ratsastajan alle. Jolloin hevosen on mahdollista päästä kokoamaan itsensä. Näin saadaan hevosen rintakehä eli säkä ylös eli hevosen epäkkäät tulee töihin. Takapää putoo hieman alemmas näin ollen työntövoimaa eli pontevuutta tulee takaa ja jalat liikkuu alas. Kun tasapaino katoaa katoaa kokoaminen. Lisäksi pysähdykset ovat kokoamista. Pysähdyksissä Vinski vähän kiemurteli. Ja Minttu antoi ohjeeksi, että koveta jalat kun pysähdyt, ei painaa kylkiin vaan kovettaa. Näin ollen jos hevonen meinaa karata pysähdyksissä jommalle kummalle sivulle se törmää automaattisesti sinun jalkoihin ja saa merkin että ei sinne. Heti seuraavassa pysähdyksessä ero oli selkeä. Lisäksi Vinski oli hieman rauhaton pysähdyksissä. Ja Minttu käski olla jämäkkä, että kun vatsalihakset on rutistettu, istunta on tiivis, pidätteitä on paljon niin hevosen tulee pysähtyä ja kun myötäät hevonen oottaa levollisena lupaa. Jos hevonen koittaa luistaa tehtävästä pysäytetään uudestaa ja myödätään vasta sitten kun lupa tulee. Tämä "ryöstely" on tyypillistä ratsastuskouluhevosilla ja tässä asiassa on oltava jämäkkä, jotta homma toimii.

Kun kokoamisen teoriat oli pidetty ja pysähdyksiä reenattu alettiin työskenteleen kahdeksikkoa ravissa. Oman maun mukaan sai keventää tai mennä harjoitusravissa. Suurimman osan istuin persus penkissä. Alkuun ravissa tuntui vasemmassa kierroksessa, että Vinski kaatuu sisäpohjetta vasten. Tähän Minttu heitti ohjeeksi pidäte ohjasta ja sen jälkeen vahva sisäpohje kertoo, että elä nojaa. Myös on tärkeää tarkistaa, että itse on keskellä hevosta, joka auttaa tasapainotuksessa.

Minttu kertoi mielikuvan, että minun pitäisi hahmottaa käsistäni ja jaloistani kuja, jota pitkin hevosella on mahdollista kulkea. kädet ohjaa kaulaa ja päätä sekä säkää. Jalat hoitaa peräpään ja mahan seudun, että kuinka paljon taipuu ja mistä milloinkin. Kun sain hahmoteltua palikat ja hoksasin idean. Alkoi Vinskissä tapahtua muutoksia. Se muuttui rennommaksi, helpommin ohjattavaksi. Lisäksi semmonen hetkittäinen väkisin vääntäminen tuntui hennolta kosketukselta ja hevonen pelasi mahtavasti jalkojen välissä. Kun taas hevonen alkoi puskea tai pyrkii pois kujasta. Se heti törmäsi raameihin, jotka olin asettanut.

Lopuksi otettiin hieman laukkaa kahdeksikolla. Halutusta kohdasta sai nostaa ja laukata hetken ja sitten takaisin raviin. Alkuun sujui hyvin ja Vinski tuntui olevan kuulolla. Sitten vähän pollesta tuli hätäinen. Se koitti nostella omista kohdista laukkaa ja silloin päätin ratkaista tilanteen siten, että keventelin hetken ja rauhoitin tilanteen. Kunnes taas istuin harjoitusraviin ja oottelin siinä rauhoittumista, jonka jälkeen otin uuden noston. Jotenkin hieman jännittynyttä oli laukassa meno ja kiireistä. Mutta tyytyväinen pitää olla. Polle oli hyvin hionnut valpasta. Ja loppuun käytiinkin valmennusparin kanssa kävelemässä tallin ympäri hieman "maastoillen". Kokonaisuutena loistava valmennus ja antoisa. Meidän suurin ongelma: pureutuminen kuolaimeen katosi. Huomenna jatketaan...Koitan saada huomenna videolle meidän menoa.