Mahtava kisapäivä takana!

Aamulla jo auton kanssa kasin pintaan hakemaan koppia ja sitten starttailtiin kohti Iitä. Meikäläinen kuskina. Hieman jännitti, kun ekaa kertaa elämässäni "peräkärryllä" ajelin. Tallilla innokkaat tallitytöt olivat heränneet jo aamupuuhiin ja innokkaana, sitten minulle kisahevosta laittelivat. Iso kiitos ja iso apu heistä olikin. Vinkkaan ei meinattu mennä, mutta sitten tomerana liinat käyttöön niin kopperoiseen könyttiin ja matka kohti Tuposta pystyi alkamaan.

Kisapaikalla oli hieman "kaaosta" ei oikeen tienny mihin tässä pitäs mennä ja miten aikataulutus oli suunniteltu. Lopulta sitten jonkunlaisen tiedon sain... Simppa ootteli kiltisti kopperoisessa ja kävin tutustumassa  70cm rataan, jonka jälkeen laiteltiin hevonen kisakuntoon. Yllättävän hyvin jäi kisarata päähän ja pieniä taktiikka vinkkejäkin tuli ratsastuksen ohjaaja Riikalta saatua. Sopivasti verryttelyyn kerittiin ja päästiin lämmitteleen.

70cm sarjalla

Menoa 70cm luokassa

Pari hyvää ja pari huonoa hyppyä verryttelyssä. Mutta ei se mittään. Luotin hevoseen. Kumminkin alla on hevonen joka on ollut, joskus Piia Pantsun kenttäestevalmennuksessa sekä hypännyt kansallisella tasolla.

Kisaradalle päästyäni, kaikki jännitys sisältäni purkaantui ja laukesi. Pystyin ratsastamaan hevosta rauhassa ja rennosti. Simppahan oli kun ruutitynnyri. Kone kävi ja kovilla kierroksilla. Paljon hyviä hyppyjä ja heppa oli tosissaan edukseen. Puhdas nollarata 70cm luokasta, ja mentiin niin lujaa, että minua hirvitti hetkittäin. Radalta löytyi yksi pelottava este minulle, se hiivatin trippeli. En ollu koskaan hypännyt trippeliä, meikä vaan päätti luottaa siihen, että heppa menee. Ei minkäänlaista pienintäkään epäröimistä millekkään esteille. Päin vastoin mitä lähemmäs loppua rata meni, sitä kovemmaks vauhti kiihty ja hevonen oli aivan uskomaton. Minäkin itse vapisin vielä 15 minuuttia suorituksen jälkeen. Meinaan oli semmosta kyytiä, että. 

Palkintojen jakoonkin päästiin, hienosti viidenneksi. Olin tyytyväinen suoritukseen, koska todellisuudessa meillä oli alla vain yksi kunnon hyppyreeni. 

Seuraavana kiireesti tutustumaan 90cm rataan ja heppa sillä aikaa mussutti heinää Riikan pitäessä kiinni. Edelleen radalta löytyi pelottava trippeli, josta hevonen ei välittäny mitään. Radan kävin huolella läpi ja pienen apuvoiman kera. Selkään noustessa Simppa oli hieman hermostunut, kävin hyppäämässä verkassa pari isompaa hyppyä ja sitten vain äkkiä kohti rataa, koska hyppäsimme kuudentena. Radalle päästyä arvasin sen, että nyt mennään lujaa. Ja niin totisesti. Polle kävi kieroksilla, mutta kohtuullisen sopivasti. Vauhtia radalla löytyi ja ihan uskomattomia hyppyjä. En voinut uskoa sitä menoa. Mielettömän kovalla vauhdilla ja hyvässä temmossa vedettiin rata läpi. Hevonen tosiaan teki suurimman työn. Minä hoidin tiet ja jarrut, hevonen hoiti loput ihan itse mm. laukan vaihdot. Loppujen lopuksi sijoittumaan ei päästy. Kun tuli uusinnassa yksi harmittava pudotus, kuulemma muuten oitaisiin sijoituttu. Ilmoittelen sijoituksen kohan tiedän sen, mutta veikkaan että kuudes, koska viisi sijoittui.

Kokonaisuutena opettavainen ja mahtava reissu. Mahtavat fiilikset ja vauhdin huumaa. Onnistuin tavoitteessani, että ratsastan huolelliset tiet ja nautin kisahuumasta.

Nyt vain kohti uusia kisoja ja uusia seikkailuja. Tarkoitus olisi kilpailla vielä kesän aikana ainakin Tallinmäen ja Männikön kopseen harjoituskisoissa mikäli saan hevosen ja mikäli ajankohta on sopiva.

 Kiitos Männikön Kopseelle ja Anulle hevosen lainasta. Ja Kaisulle vinkan lainasta. Tätä yhteistyötä on ilo ja hyvä jatkaa