Pitkät unet näin sunnuntai yölle teki poikaa tähän neitiin. Monet päivät opistolla olivat hieman viikon aikana venähtäneet ja väsy oli kova. Mukavat 11,5h unta tuli ja moottori silti meinas käynnistyy vähän hittaasti.
Ennen iltapäivän lenkki oli pieni jännityksen paikka ko minua kaksi ekaa kautta valmentanut Kuorikoski oli juoksemassa Frankfurtissa maratonia. Nenu tiukasti tietokoneen ruudussa kiinni ja jalat pöydän alla levottomasti liikkuen seurasin kuinka isännän käy. Tavoite kumminkin oli juosta alle 2h 40min :) kummasti alko viel paineet nousemaan kun 40km kohdalla väliaikakello netissä näytti 2:31:08, elin toivossa jo, että kyllä Petteri skulaa asian. Kello pysähtyi kumminkin maaliviivan yli tultaessa aikaan 2:40:00... Joka tapauksessa hieno juoksu minusta ja saan olla ylpee siitä että on saanut yhdeltä esikuvaltaan tietää mitä tarkoittaa JUOKSIJA. Nyt herää seuraava kysymys. Se oli viimonen kisa, vai oliko? Petteri on niin sanonut et juoksu-ura päättyy tähän. Mutta uskonkohan? Mä en ainakaan.
Kun oli jännitys episodi takana lähdin itse reenaamaan. Niin tuskaiselta ko lenkki tuntuikin. Muistelo-lenkin (8km) päätin heittää. Jalat olivat tukkoiset ja ei oikeen mielikään ollut kovin lenkin puoleinen. Jalka ei noussut ja lantion asento oli istuva. Vaikka kuinka yritin lenkillä korjata ja saada heräteltyä lihaksia toimimaan kunnolla ni ei auttanut. Aikaan 54.52 lenkki kulki ja sykkeistä huomasi hyvin kuinka hankala lenkki oli, keskisyke 159.
Nyt hyvät ja palauttavat lihashuollot ja huomenna matkaan uudestaan ;) huomenna käydään hieman uusilla poluilla juoksentelemassa...
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti