Nyt ootellaan vastausta...

Kauan sitä miettinyt ja nyt aattelin koittaa tehdä haaveesta totta. Ennen joulua jo mietin, että hakisin opiskelemaan hevoshierojaksi, mutta jätin vielä haaveen elämään. Nyt sitten alkoi kaduttamaan ja päätin soittaa vielä Kauhajoen evankeliselle opistolle, että voisinko vielä mahtuu hieman jälkijunassa mukaan. Noh, puhelimessa nainen kertoi, että koska hakijoita oli niin paljon he järjestävät maaliskuussa uuden hevoshierontakoulutuksen alkamaan. Hän käski lähettää vapaamutoisen hakemuksen itsestä, jotta he voivat tehdä valintoja. Pistin hienon hakemuksen kuvien kera ja nyt hieman jalat ja sormet ristissä odotellaan kuinka käy.

Koulutus kestää noin vuoden, jonka aikana olemme seitsemän viikonloppua lähiopetuksessa muulloin teemme etätehtäviä sekä harjoittelemme hieromaan omalla asuinpaikkakunnalla. Koulutuksen hinta oli 1230€+ majoitus 70€/viikonloppu. Sekä toki matkat Rovaniemeltä kauhajoelle ja takaisin.

Kerron kuulumisia heti kun sieltä suunnalta kuuluu.

Yli esteiden jälleen...

Hyppyreenejä syksyltä

Näin torstai illan kruunasi estetunti Vinskillä. Meijun ollessa lomalla tunnin piti tallimestarina ja ratsastuksen ohjaajana toimiva Paula. Mukavaa oli saada vaihtelua opetukseen. Kun selkään nousi ja lähti liikkeelle huomasin, että Vinski ei ole niin reipas kuin ennen. Se oikeen laahusti menemään. Alku verkassa sain hieman patistaa kaveria liikkeelle ja ensimmäistä kertaa polle hieman alkuun puri oikeaan kuolaimeen kiinni estetunnilla. Hetken ratsastelin ja pyrin kaverin saada seuraamaan kuolainta ja samalla ulkopohkeella kääntelin ympyröille kuten on ohjeistettu aikaisemmin. Laukkaa päästiin rallatteleen oikeen kunnolla ja vasempaan kierrokseen homma toimi paljon paremmin kuin oikeaan. Heti alkoi pieni kuolaimeen pureminen. Koitin vahvemmin kääntää ulkopohkeella ja hetkittäin se onnistui. Pitkillä sivuilla saatiin hyvin laukkaa säännösteltyä. Pieni tauko ja sit alkoi viralliset reenit.

Tehtävä oli laitettu pituushalkaisijalle ja maneesin katsomosta poispäin. Alkuun oli puomi ja kaksi estettä innarivälillä ja viimeinen väli sitten kahden laukka askeleen välinä. Alkuun laukan nosto ja voltti kulmaan, josta lyhyen sivun keskeltä kääntö linjalle. Viimeisen esteen jälkeen tarkoitus päädystä kääntyä vastakkaiseen suuntaan ja tehdä lopuksi laukka voltti kulmaan. Oikeaan kierrokseen mennessä oli hieman hetkittäin ongelmia ulkopohkeen läpi saamisen kautta, jonka myötä sitten ongelmaa hieman lisäsi se, että koitin "väkisin" kääntää pollea, mutta kääntyi se kumminkin hyvin. Viimeisellä esteellä onnistuin joka kerta saamaan myötä laukan ja pääsin jatkamaan suoraan viimeiseen volttiin. Sanotaanko, että tuota kuolaimeen painamista lukuunottamatta polle oli super. Ja kuten Paula sanoi " Vinski on kone"... Tästä on hyvä jatkaa. Seuraavat ratsastuksen on alustavasti sittenn jo Mintun valpoissa. Kun pittää tuossa välissä tehdä hieman töitä niin ei kerkee hevosen selkään.

Kemppaisen luona jälleen!

Eilen tuli käytyä moikkaamassa ortopedi Kemppaista terveystalolla.  Ei meinannu pokka pitää kun huoneeseen asteli. Sen verran nauratti tämä minun tuuri. Polvi vasta leikattu ja sitten se meinaa saada takapakkia kun pollen alle on jääny. Kemppainen testasi polven muutamassa kymmenessä sekunnissa ja tämän jälkeen tokaisi "kunnossa on". Se miksi polvi on turvoksissa johtuu siitä, että reisi on saanut niin kovan tällin, että kudosnesteet ovat tuottaneet turvotuksen. kuulemma n.3 viikkkoa ja jalan pitäisi olla parempi. Nyt vain kylmällä ja buranalla hoidellaan. Kivun sallimissa rajoissa saa ja pitää tehdä niin plajon kun vain voi.  

Kemppainen käski sanoo mammalle terkuja et " ei muuta ko takas pollen selkään ja antaa palaa..sitähän varte me ollaan et tarvittaessa tyttöä paikataan ja kaikkeee mahdollista tulee ja pitää tehä"

GP-tason ratsastajan opissa!

Tiistaina illasta suuntasin Pöykkölään kun sain viimein ratsastushousut jalkaan. Polvi meinaan oli sen verran turvoksissa, että teki hieman tiukkaa ja hikikin kerkes tulla. Hieman niskoissa tuntunut parina päivänä jäykkyyttä kun pollen kyydistä on alas kopsahdettu ja polvi turpoilee turpoamistaan.

Listassa tallilla luki polle Martti. Uusi tuttavuus jälleen minulle. Maneesiin mentiin Martin kanssa ja kaikki odotti että Meiju alkaa pitämään tuntia, mutta yllättäen meille esittäytykin Linda Ikonen. Hän on GP-tason kouluratsastaja, joka on hetki sitten muuttanut Rovaniemelle.Oli melkoinen yllätys. Hieman tunnin alusta meni aikaa totutellessa. Kun oli vielä uusi poni alla sekä uusi opettaja paimentamassa.

Tunnilla keskityttiin istunnan parantamiseen ja minusta oli mukavaa päästä ratsastaan laukassa paljon istuntaa. Kun se minulle on aina ollut se ongelma. Tällä kertaa sain avaimia siihen miten saan istuttua satulassa ja syvällä. Avain on rintakehän aukaiseminen, jolloin Lindan mielestä pääsin 3cm syvemmälle satulaaan. Lisäksi hän oli tosi tarkka käsien asennosta, että kainalot ei ole auki ja hevosen suuhun kulkee punainen lanka kyynärvarsia pitkin skeä nyrkit tuli olla tip-top pystyssä. Olin erityisen tyytyväinen tuntiin. Opin hieman uutta ja se, että pääsin löytämään oman istunnan takaisin sairaslomalta paluun jälkeen se oli paljon.

Viikonloppu Männikössä...

Perjantaina suunnattiin tuttuun tyyliin männikköön opettamaan. Luvassa oli rankka, mutta mahtava viikonloppu kun pääsin itsekin ratsastamaan. Sovittiin tallin omistajan kanssa, että mina ratsastan viikonloppuna kaikki tallin tuntihevoset läpi sekä samalla testate ne tallin hevoset joilla en ole aikaisemmin ratsastanut ja lisäksi valmentaudun Mossella Mintin valmennuksessa ekaa kertaa pitkään aikaan.

Heti illalla kun saavuin tallille niin tarkoitus oli ratsastaa kolme tallin hevosta. Alkuunsa kipusin tallin ponin kyytiin, joka on ihana pikku ratsu kun osaa ratsastaa oikein ja maltilla. Tarkoitus oli ratsia polle pyöreäksi ja käyttämään oikeita tukilihaksia, jotta sen kanssa työskentely olisi helpompaa ja samalla saataisiin hieman esiin ponin todellisia liikkeitä myyntiä varten. Kun sain ponin hyväksymään perustuntuman alkoi polle kivasti pyöristyä.

Mossen vuoro oli myös heti perjantai illasta. Lähdin ratsastamaan sen kanssa ihan pysähdys ja peruutusharjoituksista siirtyen etu- ja takaosa käännöksiin aina raviväistöihin asti. Tämä polle on äärimmäisen herkkä ja istunnalla on suuri merkitys siihen miten se toimii. Sen vuoksi siitä varmasti tulee mahtava koulukisapolle minulle ensi kesäksi. Vasempaan suuntaan hevonen tuntui purevan kuolaimeen sekä takapää tuntui jäykemmältä vasempaan kierrokseen, joka ilmeni hevosen haluttomuutena ja nihkeytenä siihen suuntaan. Tämä oli pieni valmistava ja tuntuman otto harjoitus tulevaan sunnuntain Mintin valmennukseen.

Lauantai aamun koittaessa herätys puoli kasi ja aamutallin tekoon. Kivaa pikkuisen päästä puuhaamaan. Kun aamutalli oli tehty ja aamupala syöty niin suuntasin ratsastamaan lumisateen keskelle Jaskan ennen valmennusten alkua. Jälleen alkuun hetki kouluvääntöä ja ratsastamista läpi ja lopuksi pari pientä testi hyppyä. Polle vaikutti tosi kivalta ja mielenkiintoiselta. Rehdiltä ja reippaalta. Juuri tuntikäyttöön soveltuva poni.

Iltapäivästä pidin koulutunnin tytöille, jossa jatkettiin väistö, etu- ja takaosakäännösten tekemistä. Ja
Leku tekikin mahtavia käännöksiä. Yllätti polle täysin. Lisäksi pidettiin estetunti, jossa Mosse pääsi pitkästä aikaa hyppäämään ja olikin innoissaan kun hanta pyörii 360 astetta ja viuhkaa oikeen kunnolla. Innoissaan se ainakin oli. Jaska taas pääs kyyditsemään tuttuun tyyliin ja innokkasti kuskia.


Illasta vielä ratsastelin Danin uudelleen ja katsastelin muutosta eiliseen. Poni pyöristyi nopeammin ja oli aavistuksen rennomman oloinen. Joten päätin ratsastuksen lopuksi ottaa pari kokeilu hyppyä. Siitä poni varsin paljon innostui ja näytti osaamistaan. Vaikkakin alkuun oli hyppäämisestä hieman epävarma, koska moni ratsastaja on nykäissyt herkkää suuta liian useasti. Tykkään tällä ponilla ratsastaa kovasti herkkyyden takia. Jos itsellä jää käsi kovaksi ja se ei jousta poni ilmoittaa välittömästi siitä sinulle pään ylös nostamisella. Kun palaset on paikallaan pollesta saa mahtavat koululiikkeet omaavan ponin. Ja se palaute kehittää minua. Minun kädestä on taas tullut rento ja hellä. Mikä on äärimmäisen positiivinen asia.

Pääsin neljän maissa tutustumaan myös ihan uuteen tuttavuuteen kun tallilla asustaa nuori 6v ratsuponi Caramia. Tallin omistaja ja ponin toinen omistaja ovat suunnitelleet siitä minulle kisahevosta tulevalle kesälle. Caramia oli ollut viikon liikuttamatta ja arveltiin siellä olevan pieni ruutitynnyri sisällä. Kovin pahasti se ei purkaantunut ja poni tuntui ihan kivalta. Hieman raaka on vielä ja iso laukkainen poni, mutta erittäin mukava ja herkkä. Varmasti kun sitä päästään ratsasteleen enemmän ja enemmän niin siitä tulee varmasti oiva kisakaveri minulle. Muutaman hypyn otin myös. Pientä nuoruuden villiyttä vielä löytyy.

Loppuillasta vielä pääsin nauttimaan ex-ravurin Lekun kyydistä. Leku on ollut useamman vuoden ratsuna, mutta ravurin urasta on jäänyt pieniä pilkahduksia. Polle osaa loistavasti tehdä käyntiväistöt ja etu- sekä takaosakäännöksiä. Ravi oli hieman eksoottisen tuntuista, mutta hyvin siellä pysy, muttei kankkuja ihan täysin voinu laittaa satulaan. Joutuu siis hieman reenaamaan istuntaa. Laukka on hetkittäin raakaa. Laukassa usein takapää jää matkasta ja se jääkin ravaamaan.

Sunnuntaina valmennukset alkoi jo heti aamusta ja pääsin opettamaan innolla yhtä täti ratsastajaa ja hänelle saatiin kovasti ahaa-elämyksiä.Tämän jälkeen sitten pidettiin viikonlopun toinen estetunti jossa tarkoituksena oli lähestyminen esteelle ja välin ratsastaminen. Harjoituksesssa oli 3m ennen ristikkoa puomi ja tämän jälkeen yhden laukka askeleen väli seuraavalle esteelle. Kaikki suoriutui tehtävästä mallikkaasti ja Danikin pääsi nauttimaan pitkästä aikaa hyppäämisestä.

Päivän kääntyessä iltapäiväksi nousin vielä tallin jättiläisen kyytiin. Kun Mirkan ratsastus oli vuorossa. Hieman jähmeyden hävittyä Mirkasta löytyi yllättävän hyviä eleitä väistöihin kuin etu- ja takaosan ratsastuksessa. Lopussa ajattelin hypätä esteem semmoisen vajaa 30cm ristikon, josta tama kaveri oikeasti olisi päässyt laukassa yli. Polle hyppäsi, mutta kompastu jalkoihin ja kaatui maahan. Minä kaaduin mukana ja minun leikattu jalka jäi pollen alle. Kun polle nousi ylös hetken jalassa tuntui kipua ja mietin jo hetken, että tässäkö tama oli. Kumminkin muutamassa minuutissa polvi alkoi liikkua ja kipu hävisi. Kävin lopuksi kävelemässä maastossa Mirkan kanssa. Pollessa ei ollu havaittavissa mitään päällisin puolin kun tallissa sen katsastin.

Mirkan jälkeen kumminkin aloin valmistautua Mossen kanssa Mintin valmennukseen. Ajattelin, että kerta tälläinen tilaisuus nyt tulee niin nyt se käytetään. Tämähän se oli viikon koho kohta. Mintille alkuun kerroin meidän ongelman (sen vasemmalle puolelle jänkäämisen) ja raipan hyväksymisen. Kun raippakoulutus maastakäsin toimii, mutta selästä tehdessä hevonen ottaa pakoreaktion. Päätettiin tunnin alussa jo ottaa raippa mukaan vain käteen olemaan ja huomattiin miten hevonen jännittyi ja korvat kääntyi enemmän minuun pain. Tarkoitus oli että raippa vaan matkustaa mukana.  Tallissa alettiin pureutumaan ja katsastettiin pään asentoa sekä kuolaimen seuraamista ja suun- niskan rentouttamista, josta arveltiin kuolaimeen pureutumisen johtuvan. Näki selkeesti kun hevonen muuttui jo tallissa. Ja kentällä saman tehtävän parissa työskenneltiin. Huomasin myös tunnin aikana useaan otteeseen miten suuri vaikutus istunnalla oli tähän hevoseen. Saatiin myös asetus ja taivutus pelaamaan ja hevonen seuraamaan kata rennosti, jonka seurauksena hevonen saatiin pyöristymään. Kokemuksena tunti oli äärettömän hyvä ja päästiin toteuttamaan asioita ja palasiin pureutumaan. Tästä on hyvä jäädä odottamaan seuraavaa valmennusta. Joka toivottavasti on hiihtolomalla.

Super kiva estetunti!

Vinski ( Poika-Vinkkari) syksy 2013

Viikon kohokohta ainakin yksi niistä on taas koettu. Kun näin torstai illan kunniaksi polkaisin hieman väsyneenä tallille. Listan nähdessäni teki mieli pistää jalka koreaksi. Estetunti ja pollena iki-ihana Vinski. Taas jälleen pitkän tauon jälkeen sama parivaljakko yhdessä estetunnilla. Se lämmitti kovasti tämänkin tytön sydäntä. Pakkasen kiriessä liki -20. Ei se auttanu kuin tallihuoneessa hetki istuu lämmitelemässä ja sitten painella maneesiin. Alkuun tuntui kentällä olevan useampi michelin nainen, paksuineen toppauksineen. Hieman harmitti kun jätin uuden ratsastushameen kotiin. Siitä olisi saattanut olla hieman lämmityksen kanssa apua.

Lämmin mieli ja ihana hetki oli nousta pitkän tauon jälkeen estetunnin alussa rakkaan kisapollen kyytiin. Sitä ei oikein sanoin voi kuvata, muutama onnen kyynel tuli ja ne pakastui kyllä tiukasti poskille. Alkulämpän jälkeen heiteltiin jo toppatakkeja päältä pois ja hommia jatkeltiin hieman kevyemmillä vermeillä. Alkuun oli 8 normaalin puomin tehtävä ravissa. Siitä johdettiin tehtävää pikku hiljaa puolikkaisiksi kavaleteiksi eli kavalettien toinen pää oli maassa ja toinen korotettuna. Hetken Vinski aatteli koittaa joskos näitä voisi hypätä mutta pian tajusi et piru vie pakko nämä on koittaa vaan koipia nostamalla hoitaa tai muuten sekoo ja ollaan puomien päällä rähmällään.

Pienet välikävelyt ja sitten meno jatkui. Alettiin tulemaan laukassa innari sarjaa. JEE!! Harvinaisen pitkä innarisarja oli kyseessä. Olen tottunut menee 3-4 innarin sarjaa, mutta nyt innareita oli 6. Aluksi vain muutama oli nostettu ja muut oli puomeina ja pikku hiljaa määrää lisättiin. Ekat pari kertaa meni hyvin kunnes Vinski tajusi homman. Sitten meinas olla allani suomiputte ilman jarruja. Pieni kurinpalautus omaa vuoroa odotellessa niin homma lähti taas rullaan. Tällä kertaa esteiden hyppy oli paljon varmempi ei polle kieltäny ja pyrinkin Mintin antamiin ohjeisiin. Käsi vakaana ja tartu pollen harjaan ettet varmasti vedä ohjasta. Se oli päivän sana ja sitä lähdin tavoittelemaan ja onnistuinkin. Tunti oli erityisen super joka kantilta. Nautin joka hetkestä ja Vinski on kyllä mestari. Ens viikolla sitten tiistaina koulutunti ja torstaina taas estetunti. Ennen sitä pääsee ratsasteleen oikeen urakalla kun tämä tyttö suuntaa nokan kohti Iitä ja menee viikonlopuksi valmentamaan ja ratsuttamaan hevosia. Lisäksi mikä on hienointa pääsen testaamaan uutta hevosta tai vois kyllä paremmin sanoa ponia, josta olisi mahdollisesti mulle tulossa kesälle uus kisakaveri. Lisäksi Mossen kanssa aletaan hiomaan kouluratsastusuraa Mintin opissa. Siis oikeesti Mintti on tulossa mua valmentaan! JEE!!!!

Puomeja ja kavaletteja!

Kun sitä niin innostuu taas ratsastamaan niins e on pakko nousta satulaan. Osan siihen intoon taisi vaikuttaa myös Mintti. Niin mahtavaa oli seurailla valmennuksia ja kirjoittaa monta sivua tekstiä taasen vihkoon. Tuli opittua kaikenlaista mm. se miten hevonen reagoi jos se on kipeä. Kipu johtui todennäköiseti siitä, että hevosta oli reenattu paljon uudella tavalla ja tukilihakset oli kytketty päälle oikein. Kävin sunnuntaina maneesissa seuraamassa valmennuksia noin 4h. Siinä ajassa oppi paljon ja tärkein oli päästä näkemään estetunti ja oppimaan paljon uutta.

Illasta suuntasin itsekin tallille innoissani "estetunnista". tunnilla piti hypätä 40-70cm. Mutta tunnilla oli kahdeksan ratsukkoa ja suurin osa junnuja. Niin homma hieman muuttui. Minulla pollena oli alla ihan uusi tuttavuus Piitu. Olen nähny paljon kun valppakaveri menee Piitulla ja kivalta se meno näyttää. Se mitä kaveri on sanonut pollesta pitää kyllä täysin paikkaansa.

Tunnilla tehtiin käynti ja ravipuomeja alkuun. Toiset puomit olivat lyhyemmällä välillä ja toiset pidemmällä idea tässä oli, että hevosta säädeltäisiin pidemmälle ja lyhyemmälle askeleelle. Käynnissä tehtävä sujui rennosti, mutta ravissa alkoi hieman vauhtia löytymään. Lisäksi maneesin katsomopäädystä löytyi kauheita mörköjä aina hetkittäin. Pari kertaa pääsin kokeilemaan laukkaa ja se kyllä tuntui ihan keinupollen laukalta. Etenevä mutta tasainen. Kun saatiin polle hieman rennoksi. Tehtävä alkoi sujumaan. Sitten kun puomiharjoitukseen lisättiin toiseen päähän 4 kavalettia joiden toinen pää oli aina maassa ja toinen korokkeella. Alkoi intoa löytyy koneeseen. Kiirehtien ja tasapainoa horjautellen usein tultiin tehtävälle. Meinasi jo usko tehtävän onnistumiseen loppua. Piitu onneksi kuuntelee istuntaa tosi hyvin. Ja sainkin istunnalla pelattua hieman tehtävään malttia. (tämmösiin istunnan vaikutuksiin ko ei vinskin selässä ole tottunu) ja saattaapi ne olla kateissa muutenkin ko onhan siitä jo jokunen tovi kun viimeksi selässä ollut.

Välillä kun ootteli omaa vuoroa seurailin miltä meno muilla näytti. Venne kyllä teki niin mestari luikero suorituksia. En ole pitkään aikaan nähnyt suokin taipuvan tuollaisille mutkille kuin Venne. Voi pojat. Se nosti laukan juuri ennen kavaletteja ja hyppäs ekaan väliin. Sitten reppana tajus et ei ne jalat taidakkaan tähän ihan mahtuu... ja siirty raviin ja taituroi monen jalan noston ja vempuloinnin kautta yli. Mutta ei tiputtanu yhtäkään kertaakaan. Eli aika mestari!

Tunti kun loppui ja Meiju kysyi fiiliksiä niin sanoin " Lopussa alkoi pääsemään pollen kanssa samalle aaltopituudelle. Ihan kivalle vaikutti, mutta en minä Vinskistä luovu se on estetykki".

Torstaina sitten estetunnille ja perjantaina suuntaan taasen Männikköön valmennusviikonloppua pitämään. Ratsastelen itse tallin hevoset viikonloppuna lävitse ja lisäksi ihaninta että testaan tallilta yhden ponin jos sillä alkaisin kilpailemaan esteitä. Kerron siitä lisää kunhan käyn testaan ja toivotaan että saadaan video ja kuva matskua kovasti tuolta viikonlopulta. Lisäksi aloitan Mossella kesän kisoihin reenaamisen ja eksyy Minttikin jopa minua valmentamaan JEE!! Kovasti ootan viikonloppua ja sitä että saan tehdä aamutalleja ja nukkua tallin vintillä!!! Kuulumisiin taas!

Super Minttii!!!

Viikonloppu ei voi perjantai iltana paremmin alkaa kun kello lähestyy kuutta ja meikä kävelee koskikatua pitkin kohti Mintin valmennusluento paikkaa. Illan luennon aiheena oli "Mitä jokaisen hevosihmisten on hyvä tietää hevosen oppimisesta?" Illan luento kesti n. 3,5h, mutta oli aivan loistava. Ja niin mahtavaa oppia, tuli reissulta opittua jotain uuttakin.

Vihkoon tuli viisi sivua muistiinpanoja kirjotettua ja lisäksi saatiin luentomateriaalia. Mintti selitti tosi hyvin kokoamisen. Ja sitä tulisikin käyttää hevosen lajista riippumatta. Kokoamisen kautta me kytketään oikeet tukilihakset käyttöön ja tämän kautta hevosen on mahdollista jumpata itse itseään eli hevonen tekee itselleen "fysioterapiaa". Pitkän tähtäimen tavoite kokoamisessa on sen asteen lisääminen. Mutta mitään ei tehdä ellei hevosen mieli sitä salli. Eli hevosen mieliala on lähtökohta ja sen mukaan hommia tehdään.

Kokoaminen

* Lanne selkä pyöristyy
* Takajalat tulee eteenpäin (koukistaen ja alle)
* Etujalat on pontevat-> nostaa hevosen rintakehää
* Vatsalihaslinja supistuu
* Kaula venyy
* Suu on rento
=> Oikeat tukilihakset on kytkettynä.
=> Kun suu ja niska on rento hevonen voi astua  takaa alle -> kokoaminen

Virheellinen kokoaminen

* Lanne pomppii ylhäällä
*Hännän kanto
* Takajalat ei koukistu
* Rintakehä tippuu
* Vatsalinja venyy
* Pää vedetään korkealle ja lyhyeksi
=> Oikeat tukilihakset eivät ole käytössä, jotka kokoaminen tarvitsee.

Hevosen hyvinvoinnissa on ajateltava sitä, että hevonen on lauma ja saaliseläin sekä vaeltava ruoan etsijä. Jos jossakin osassa on puutteita se heikentää hevosen elinoloja ja on osa syy siihen miksi hevonen stressaa.

Pakoreaktio oli toinen illan tärkein teema. Ja sitä varten teinkin pakoreaktio ympyrän. Mikä selittää asioita. Jokaisen hevosen käyttäytymiseen vaikuttaa
* Yksilöllinen luontainen käyttäytyminen
* Pakoreaktio herkkyys ( Lämminveriset yleensä herkempiä, kylmäveriset neutraalimpia.)
* Luonne
* Perimä
* Rakenne
* Terveydentila

Tärkeää on muistaa myös se, että hevonen muuttaa käyttäytymistään kokemuksen perusteella ja lisäksi myös koulutus muuttaa hevosta. 

 

Kun hevonen työskentelee se haluisi pysytellä jatkuvasti vihreällä alueella, jossa sen on helppo olla. Jotta oppimista ja kehitystä voisi tapahtua tulisi hevosta viedä mielentilaltaan hetkeksi keltaiselle alueelle, mutta hetken pinnistelyn jälkeen annetaan myötäys ja palataan sen kautta takaisin mukavuus alueelle eli vihreelle alueelle.  Kun siirrytään vihreältä alueelta keltaiselle usein vastustelu hieman lisääntyy hevosessa, mutta mikäli tilanne etenee ja valmiustila kohoaa voi seurauksena olla punainen alue ja sen kautta pakoreaktio. 

 JOKAINEN JOKA HEVOSEN KANSSA TYÖSKENTELEE ON KOULUTTAJA! 

HEVONEN OPPII KOKOAJAN!

Hevonen ei ymmärrä mikä on oikein ja väärin vaan mikä on kannattavaa ja mikä ei kannattavaa. Eli hevoselle pitää opettaa mikä on kannattavaa. Lisäksi hevonen ei luontaisesti osaa käyttäytyä ihmisten haluamalla tavalla. Ja ne taidot mitä hevonen tarvitsee ihmisen kanssa tulee kouluttaa hevoselle. 

Täyttä asiaa ja näitä asioita pääsi näkemään myös valmennuksissa tänään. Huomenna suunnataan jälleen maneesiin oppimaan lisää. Illalla sitten samat opit käyttöön Vinskin kanssa estetunnille. Kirjoittelen siis huomenna.

Tässä vielä Mintin ja Taiston sairasloma harjoittelua Video ja sitten toinen video

Vihdoinkin!!

Viimein se mahtava päivä on koittanut. Polvi on kuntoutunut ja saanut sen verran voimaa lisää, että nytten on päästy jo siihen vaiheeseen, että ratsastustunti häämöttää. Innokkaana -15 asteen pakkasessa poljeskelin tallille. Pieni jännitys ilmassa. Kun tallille pääsin nuhkaisin syvään ihanaa talli ilmaa ja menin katsomaan mitä päivän tuntilista sanoi. Minun nimeni löytyi tuntilistasta Vinskin kohdalta. Ihanan kisapollen kans siis päästiin puuhaamaan jälleen. Vinski oli tunnilla, joten kuluttelin aikaa tallilla muita hevosia kupsutellen. Hepat olivat kuulemma viikon olleet "lomalla" kun pakkanen ollut täällä pohjoisessa yli -20 niin tunteja ei ole pidetty. Oli ihanaa viimein laittaa ratsastushame päälle, kypärä päähän ja tallustella maneesiin oottamaan vuoroa. Vinskiä hieman kupsutella ja hymy pyllyssä selkään nousta. Ukolla oli jo silloin turpa ihan kuurassa eli hommia oli paiskittu. Ilman kipuja onnistui selkään nouseminen. Tunnin aikana tehtiin myötä ja vasta taivutuksia käynnissä ja ravissa. Keskityin kovasti tekemisessäni siihen, että pääsisin istumaan kyydissä rennosti ja saisin hevosen kiirehtimättä kuuntelemaan ja tekemään työnsä. Käynnissä se onnistui hyvin, mutta ravissa karkasi polle ponesti liian kiireiseksi. Ja lopulta sitten oikeaan kierrokseen mennessä tuli ongelmia kun polle jurrasi kovasti kiinni oikeaan kuolaimeen mikä on tämän hevosen taipumus ollut koulutunneilla usein. Siihen sain kivasti Meijulta ihan henkilökohtaisesti niksejä ja pitkään niitä reenattiinkin. Harmitti vain kun aika loppui hieman kesken. Mutta ilmoittauduin jo reilu parin viikon päästä oleviin Mintun valmennuksiin Vinskillä. Toivonkin että Minttu opettaisi minulle taas kadoksissa olevan istunnan takaisin.

Hyvä fiilis jäi ensimmäisestä tunnista sitten syyskuun. Nyt vain jatketaan hiomista ja toivotaan ettei nyt tarvitse olla poissa tunneilta. Ensi viikolla meno jatkuu esteiden merkeissä. Mutta sitä ennen nautitaan perjantaina Mintin luennosta, jossa on aiheena "Mitä jokaisen ratsastajan on hyvä tietää hevosen oppimisesta ja luontaisesta käyttäytymisestä? Miten asiat kannattaa huomioida ratsastuksessa?" Lisäksi viikonloppuna Mintti valmentaa Rovaniemellä ja kyyti onkin etsinnässä, jotta pääsee nauttimaan valmennuksista.

Opetustäyteinen viikonloppu

Loppiaisviikonloppu meni kivasti tallilla ollessa. Perjantaina alkoi jo heti aamusta valmennukset ja jatkui sitten aina sunnuntai iltaan asti. Tällä kertaa iltaisin oli kaksi kurssia. Starttikurssi perheen pienimille ja aikuisille. Mukavasti pollet riitti ja tyytyväisiä asiakkaita saatiin. Kovasti jo itseä polttelee selkään pääseminen, mutta ei sitä vielä kykene menemään.

Kepit on pikku hiljaa jätetty nurkkaan ja kävelyyn totuttelu on aloitettu. Harmi vain, että polvi lonksuu minusta pahemmin kuin ennen leikkausta. Nyt leikkauksesta on vasta viisi viikkoa. Joten aikaa pitää antaa varmasti lisää. Fysioterapiassa sitä alettiin hieman reippaammin nyt kuntouttaan kun huomattiin, että sisäpuolelta etureidestä on lihakset kadonneet eli vastus medialis ei aktivoidu kunnolla. Turvotusta polveen vielä ilmenee ja kuntosalilla tehdyn kuntoutuksen jälkeen päästiin nauttimaan 15min sähköhoidosta. Kivasti se jalka värisi ja sykki itsekseen polven kohdilta. Huomenna olisi tarkoitus itsenäisesti hieman käydä kuntosalilla harjoittelemassa ohjeiden mukaisesti. Ja suurena haavena olisi, että kahden viikon päästä pääsisin hevosen selkään ja ratsastamaan. Aika on jo varattu. Nyt vain odotellaan ja jumpataan.

Joulu ja uusi vuosikin hurahti!

Leikkauksesta on toivuttu hyvää vauhtia. Kepit on lentäny nurkkaan ainakin toistaiseksi. Nyt kädet ristissä toivotaan ettei lunta ja liukasta tule niin ei tarvitse kauheesti varoa. Pääkallokelit ollu aivan hirveitä ja pari kertaa on pölähtäminen ollut lähellä.

Joululoma alkoi jo joulukuun puolessa välissä ja koulu jatkuu heti loppiaisen jälkeen tiistaina tentillä. JIPPII! Onneksi tentit on sujunu ja hyviä numeroita saatu. Ja kaikki tentit on ajallaan hoidettu pois alta. Ennen joulua suuntasin Keski-Suomeen hieman lomaileen ja nauttiin olosta ja jouluksi sitten tulin takaisin Ouluun viettämään joulua.

Ensimmäistä kertaa jouluna pääsin seuraamaan hautausmaalla tapahtuvaa vahdin vaihtoa sankarihautojen luona. Tosi hieno ja juhlallinen tapahtuma oli. Ja muistutti kyynelten kera siitä, että oikeesti jotkut ovat taistelleet meidän hyvien olojen puolesta. Lisäksi kävin muistaan mummoa ja pappaa ja rakasta ystävääni viemällä kynttilät hautausmaalle. Joulupukkikin oli minulle lahjoja tuonut. Kaikenlaista hyvää ja tarpeellista hyötytavaraa kauppakopasta fleecehuopiin ja mausteisiin tuli saatua.

Ennen joulua juuri Hööksiltä tuli tilaus missä ootti topparatsastushame. Jännitti, että onko koko sopiva mutta JEE! onneksi se oli. Vielä joutuu oottelemaan sen käyttöä. Kun ei ole pakkasia ja sekin, että ei vielä ole asiaa hevosen selkään nousta. Odotellaan rauhassa, että jalka vahvistuu. Mutta eiköhän sitä pian päästä nauttimaan hevosten parissa taas.

Uudeksi vuodeksi  suunnattiin jälleen Äänekoskelle. Naapureiden kera vietettiin hieman uutta vuotta ja samalla loput joululahjat tuli avattua. Karkkia menny monta kiloa. Ja uuden vuoden kruunas toki ilotulitus kun käytiin jopa kaupungin ilotulitusta seuraamassa. Eikä saa toki unohtaa uuden vuoden lupausta, joka sattuu olemaan sama kuin edellisenä vuonna. 

Uuden vuoden lupaukseni!

Nyt se on tehty!

Näin itsepäisyyspäivän alla sitten polvi operoitiin. Leikkaus meni hyvin ja tokkuroistakin pian selvittiin. Polvesta löytyi 5-10% repeämä eturistisiteestä, mutta sille ei kuitenkaan tehty mitään. Muuten polven rakenteet olivat ehjät ja aikaisemmin sivusiteessä ollut repeämäkin oli korjaantunut. Polvea ilmeisemmin putsailtiin hieman arpikudoksista sun muista ja laitetiin kiinni. Kipuja ei oo polvessa ainakaan vielä ollut. Onneksi. Sitä on jo näin päivä leikkauksen jälkeen jo jumppailtu hieman suoraksi ja koukkuun. Turvotusta ei paljoa ole. Kaikki siis minusta on ainakin hyvin jos ei paremmin. Maanantaina meno jatkuu fysioterapian merkeissä. Nyt vaan pidetään kinttua koholla ja toivuskellaan. Loppu tuloksen sitten näkee joskus. Oliko leikkauksesta apua vai ei. Kontrolli aikaa ei ole sovittuna kun lääkärin mielipide oli se, että jos tulee ongelmia niin sitten käydä muuten saa vaan mennä niin lujaa kun pääsee. Eniten harmittaa kun en muistanut lääkäriltä kysyä koska mahdollisesti pääsen ratsastamaan, mutta jospas minun fysioterapeutti osaisi tähän vastata. 

Eipä muuta. Hyvää Itsepäisyyspäivää kaikille!