Nyt se on tehty!

Näin itsepäisyyspäivän alla sitten polvi operoitiin. Leikkaus meni hyvin ja tokkuroistakin pian selvittiin. Polvesta löytyi 5-10% repeämä eturistisiteestä, mutta sille ei kuitenkaan tehty mitään. Muuten polven rakenteet olivat ehjät ja aikaisemmin sivusiteessä ollut repeämäkin oli korjaantunut. Polvea ilmeisemmin putsailtiin hieman arpikudoksista sun muista ja laitetiin kiinni. Kipuja ei oo polvessa ainakaan vielä ollut. Onneksi. Sitä on jo näin päivä leikkauksen jälkeen jo jumppailtu hieman suoraksi ja koukkuun. Turvotusta ei paljoa ole. Kaikki siis minusta on ainakin hyvin jos ei paremmin. Maanantaina meno jatkuu fysioterapian merkeissä. Nyt vaan pidetään kinttua koholla ja toivuskellaan. Loppu tuloksen sitten näkee joskus. Oliko leikkauksesta apua vai ei. Kontrolli aikaa ei ole sovittuna kun lääkärin mielipide oli se, että jos tulee ongelmia niin sitten käydä muuten saa vaan mennä niin lujaa kun pääsee. Eniten harmittaa kun en muistanut lääkäriltä kysyä koska mahdollisesti pääsen ratsastamaan, mutta jospas minun fysioterapeutti osaisi tähän vastata. 

Eipä muuta. Hyvää Itsepäisyyspäivää kaikille!

Valmennusviikonloppu Männikössä

Tiistaina se tieto sitten kolahti. Kun ortopedin Kemppaisen Riston kanssa päätettiin yhteistuumin siitä, että laitetaan kamerat ja muut härvelit polven sisään ja tarkistetaan kunto. Neljän viikon aikana ei ole selvää muutosta polvessa tapahtunut ja se on edelleen hutera. 

Mutta nyt palataan jälleen "työn pariin". Mahtava valmennusviikonloppu oli luvassa Männikössä ja sitä se todellakin oli. Perjantaina koulun jälkeen suoraan suuntana Ii. Tallille päästyä olikin heti vuorossa ensimmäinen valmennustunti kun tallin pienet ponit pääsivät loistamaan talutustunnilla. Talutustunnilla harjoiteltiin pysähtymään ja lähtemään liikkeellä sekä kääntymään. Kyllä se pakkikin illan aikaan löyty ja pompottavaa raviakin päästiin kokeilemaan. 

Illasta sitten tyttöjen kanssa vaihdettiin kuulumiset ja tehtiin tehtävälista viikonlopulle. Kun viikonlopun teemana oli... Talli uuteen uskoon! Sitten ei muuta kuin yön vastaan tullessa nukkumaan "tallin vintille". Ja kuunneltiin siellä jonkun aikaa kun Mosse paukutti leikkipalloa tallissa. 

Aamulla herätys seiskalta ja aamutallin tekoon. Polleille heti annettiin pientä käytöstapa-koulutusta kun ruokakuppi ei  tullut nenän eteen kolistelemalla ja komentamalla. 

Ei muuta kuin pollet ulos ja hommiin. Ensin hieman jaeltiin tehtäviä ja ei muuta kuin töihin. Minä aloin pesemään tallin kaikki ruoka-astiat ja seuraavaksi sitten olikin suojien aika. Kaikki rikkinäiset suojat pistettiin menemään kauas pois ja ehjät suojat pestiin kunnolla puhtaiksi. Sitten hieman siistittiin tallin kaappeja muutenkin satulahuoneesta ja lääkekaapista. Pestiin kaikki harjat ja laitettiin jokaiselle hevoselle vain tietty määrä harjoja harjakoreihin.

Sit iski idealla.... Kun joka kerta avaat karsinan oven hieman vauhdikkaammin yleensä sattuu tipahtamaan harjakori karsinan seinästä kun ovi pukkaa sen alas. Niinpä me hieman muokkasimme tallia ja rakensimme yhdelle seinälle jokaiselle harjakorille oman paikan. Näin harjakorit eivät tipu enään ja ne ovat selvässä paikassa. 

Välissä tytöt kävi päästelee hieman rattikelkalla ja Lekulla. JUU-U luitte oikein. Tytöt laittoi Lekun perään rattikelkan ja sit hieman päästeltiin hiitti suoralla.

Iltapäivällä meno jatkui loimien kanssa. Kun kaikki tallin loimet tsekattiin läpi. Huh miten paljon niitä olikin. 

Illasta sitten meno jatkui valmennusten parissa, kuten myös sunnuntaina. Sunnuntaina meikä kävikin 2kk tauon jälkeen hevosen selässä hieman ilman satulaa. Kun ihana ja satavarma Mosse minua kyyditsi pitkin maita ja mantuja. Kyllä me vähän ravattiinkin. 

Mahtava viikonloppu taas tallilla oli vietetty ja uutta viikonloppua odotellaan...!!!

Valmennuksen täyteinen sunnuntai

Yhden sunnuntain pyhitin kyllä täysin tallihommille. Heti klo 8 aamulla olin Pöykkölässä Rovaniemen ratsastuskeskuksella maneesissa istumassa ja seuraamassa Minttu Pulliaisen ratsastusvalmennuksia. Ensimmäistä kertaa pääsin näkemään Mintun valmentamista ja oli mielenkiintoista huomata, että hieman eri asioita painottamalla voidaan päästä samaan tulokseen kuin esimerkiksi Mintiltä saaduilla opeilla. Kovasti kirjoitin valmennuksesta muistiinpanoja ja yritin oppia ja sisäistää asioita.

Iltapäivällä sitten suuntana Hirvas ja Ratsukievari. Kun vuorossa oli Mintin valmennukset. Niin mahtavalta tuntui katsoa jälleen Mintin tekemistä ja nähdä selkeät muutokset hevosissa. Ja sekin että kun on aikaisemminkin nähnyt nämä hevoset jo edellisellä valmennuskerralla niin silmällä pystyi näkemään miten hevoset oli menneet eteenpäin. Mintin valmennuksessa sai taas nähdä sen miten hevonen pitää osata lukee jokaiselta palalta omanaan, mutta sitten ajatella hevonen isona kokonaisuutena kumminkin. Pienen pientä nippeli ja hiomistyötä sain myös kirjattua ja niitä lähdetään työstämään. Sain paljon uusia harjoitusideoita ja nälkä keväälle jäi kun odottelen uusia Carden valmennuksia. Sitä ennen odotellaan seuraavia Mintin valmennuksia ja tietoa lääkäriltä mikä on polven tilanne.

Hupsista taasen venähti...

Tällä kertaa syy päivityksen viivästymiselle on kuusi viikkoa kestävä tenttiputki.  Joten aika on vain hurahtanut tenttikirjojen äärellä. Muutama tentti vielä jälellä mutta aattelin rentoutua hetken kirjoittamalla. Avataas tuo minunkalenteri ja kurkataan missä järjestyksessä pittääpi kirjoitella.

Fysioterapia polven kanssa on aloitettu ja sitä koitetaan vahvistella liikkeillä kovasti. Altaassa on juostu vesijuoksua ja koiteltu venytellä jalkaa. Lisäksi kotona on jumpattu kyykkäämällä ja venyttämällä. Tärkeintä on, että lihakset vahvistuisi mahdollisimman vahvaksi ennne mahdollista leikkausta ja sitten takareisi olisi mahdollisimman rento ja hyvin venytetty. Leikkauksen jälkeen takareiden tilanne on todennäköisesti se, että se on niin tiukalla kuin vain voi olla. Kepeistä tosin ei ole eroon päästy.

Koripallokausikin on pyörähtänyt pelien merkeissä käyntiin ja välillä tuleekin asuttua päivät salilla joko katsoen junnujen pelejä tai sitten kun oma ukko on pelaamassa.

Sairastuvalla jatketaan...

Minun osaltani vielä sairasloma jatkuu ainakin kuukauden. Koitetaan vielä kuntouttamalla saada jalka kuntoon.Mikäli jalka ei oo kuukauden päästä siinä kunnossa mitä se oli ennen vammaa niin, sitten edessä on leikkaus. Kyllä sitä perjantaina mietti lääkärissä, että mitä tehdään. Leikataanko jo heti vai vieläkö kuukausi katsotaan. Kun polvi on viime aikoina antanu periksi aikaslailla testeissä sun muussa. Turvotus ja kipu sentäs on jo hävinny. Oikeastaan kipua tulee vain sillon kun kuntoutan sitä niin sitten on leposärkyä. Keskiviiikkona sitten olisi aika mennä fysioterapeutille, katsotaan mitä siellä ilmenee uutta.

Mutta menoa ei kyllä polvi sinäänsä haittaa. Kepit vain riesana. Sunnuntaina suuntasin tallille estekisoihin toimitsijaksi. Minut oli laitettu ajanottajaksi. Mikä oli minulle ihan uusi tehtävä. Hieman itseä jännitti kun ristikko luokassa Vinski kaasutteli kyyditen pikku tyttöjä, että kuinka he suoriutuvat. Kun vinskiä kauheesti jännittää kisatilanteet. Hyvin kumminkin onnistuttiin. Pieniä tössäyksiä ja ohi menoja esteille tuli, mutta ei se menoa haitannut. Pikku tytöt ratsastivat sitkeästi kaikki esteet. Aikaa otin tuomarin vieressä ja siinä sainkin välkyn ajatuksen, että kerta koripallotuomarina sitä osataan olla niin mites olisi estetuomariksi. Ja niimpä illasta ko kotia pääsin niin netistä kahtelinkin hieman asiaan liittyvää matskua. Ja kerta koulutus on edullinen ajattelin, että voisin sen käydä. Ihaninta oli päästä halaamaan minun ihania kisapolleja. Niitä kun on niin ikävä tässä ollutkin. Melkein kyyneleet tuli.

Lopuksi vielä tässä hieman Tahdonvoima asiaa. Miettikää ja puikaa asiaa. On meinaan vahva ja mahtava  kaveri tämä... Jussi Lotvonen, Vammaisurheilija

Lomailua ja Valmennuksia!

Loman alkajaisiksi auton nokka kohti etelää ja viikon loma voineen alkaa. Auto toki pysähtyi jo 250km päähän Ouluun. Siellä sitä viikonloppu tallusteltiin ja oleskeltiin. Itse suuntasin heti Lauantaina kohti Iitä ja vuorossa oli hieman este- ja kouluvalmennusten pitoa Männikön kopseen ratsastajille. Ihanalta myös tuntui olla kotoisesti lannan lemussa ja tunkea nenä ihanaan paksuun shettiksen karvaan. Se rentofiilis mikä tallilla olosta tulee on sanoin kuvaamaton. Kolmetuntia kentällä pyörittiin.

Alkuviikosta heti poistuin keski-suomeen vanhempien luokse viettämään lomaa. Ja eniten harmitti se, että minulla jäi kaikki yksityistunnit väliin jalan takia. Se tuntui olevan mielessä koko viikon ja kaipuu hevosten pariin oli kova. Miten ihanaa olisikaan ollut päästellä suokin kyydissä ja oppia paljon uutta.Nyt varsinkin kun hevosille alkaa talvikarvaa pukkaamaan. Ne on ihania pörriäisiä.

Loppu viikosta jälleen paluu Ouluun ja linja-auto matka meni rattoisasti suunnitellessa lauantai päivälle jälleen valmennuksia. Innokkaat tytöt halusivat lisää tunteja ja luvassa oli lauantaille uutena poniaglity sekä lisäksi koulu ja estetunteja. Myös sunnuntaille jouduttiin järjestämään valmennuksia.

Hieman netistä Googlaten alkoi löytyä tietoa poniagilitystä ja heti omissa aivoissa alkoi raksuttamaan millaisia esteitä saisi helposti tallilla tehtyä. Lopulta saatiinkin kasaan kirjava ja hyvä joukko esteitä. Nyt se on korkattu! Männikön Kopseen ensimmäinen poniagilitytunti. Joka jatkossakin tulee kuulumaan valmennuspäivien aikatauluohjelmaan.

Myös päätimme alkaa toteuttamaan tyttöjen haavetta ihan oikeista maastoesteistä. Olen tässä viikon verran etsiskellyt hyviä sponsoreita keltä voisi saada käytettyjä autonrenkaita yms. Niin, että talven aikana voitaisiin rakennella ja maalata esteitä ja kevään tullen sitten viedä esteet metsään ja kesän aikana päästään kokeilemaan maastoesteiden antia.

Mahtavasti tytöt oppivat ja minulle jäi hyvä fiilis. Olen saanut hurjasti tytöiltä kehuja, että opetan hyvin ja se minun mieltäni lämmittää. Olen saanut paljon lisää puhtia tähän asiaan. Ja osaan katsoa ratsukon menoa ihan eri tavalla kuin ennen. Ja tuntuu, että oma silmäkin harjaantuu jatkuvasti.

Innolla haluan siirtää omia oppejani tytöille ja saada heistä hyviä ratsastajia, sekä ymmärtää sen miksi hevonen ei aina ymmärrä. Lisäksi haluan vaalia heillekin Eversti Carden ja Morriksen opit mitä itse saan ihanilta opettajiltani. Pian on tulossa taas minun valmennukset uudestaan ja niitä jo odotellaan kovasti.

Loman aikana  oli Ruukissa myös Eversti Carden valmennukset. Harmikseni niihinkään en päässyt, mutta kunhan Eversti keväällä taasen suomeen tulee niin varmasti olen maneesin laidalla nököttämässä vihreän vihkoni kanssa ja kirjaamassa hurjasti tekstiä. Sitä ennen pääsen jo seuraamaan Marraskuussa Mintin valmennuksia. Toivotaan, että polvea ei leikattaisi niin pääsen satavarmasti paikalle. Mikäli leikataan niin koitan kömpiä tallille polvesta huolimatta. On se vaan niin tärkeää.

Polvelle siis tosiaan kuuluu hieman huonompaa. Se on alkanut hieman lonksumaan ja olemaan epävakaampi sekä ei vieläkään pidä päällä portaissa. Näin ollen uusi lääkäriaika on perjantaina jolloin lääkäri katsastaa polven tilanteen uudestaan ja tarvittaessa aletaan suunnittelemaan leikkausta.

Tulevana viikonloppuna on myös Rovaniemen ratsastuskeskuksella estekisat niihin olen lupautunut jo hieman toimitsijan tehtäviin kun ei minua nähdä hevosen selässä.

Mut näköjään se on todettava, että oli sitten pää kainalossa tai kaveri pyörätuolissa on tallille päästävä keinolla millä hyväänsä. Luulempa, että sitä käydään rapsutukset Vennelle ja Vinskille antamassa viikonloppuna.

Laitoin vielä mukaan hieman kuvia valmennusviikonloppujen annista!

Tuomio on kuultu!

Nyt sitä on sitten magneetti takana ja tuomiokin käyty Terveystalolla kuulemassa.

"Polvessa on pientä vikaa." Näin sanoi lääkäri.... Elikkäs eturistisiteessä ja sivusiteessä on repeämä. Hoidetaan täysin konservatiivisesti elikkäs kuntouttamalla, leikkausta ei tarvita "ainakaan vielä". Kivut on ollut viikon aikana aikas kovat ja tässä nyt mennään päivä kerrallaan pikku hiljaa... Mahdollisimman pian kepeistä eroon ja siitä sitten kuntouttamaan. Menen työkaverille fysioterapiaan näin loman alkajaisiksi Oulussa ja hänen kanssaan katsellaan miten lähdetään kinttua hoitelemaan.

Lääkäri oli sitä mieltä, että marraskuussa olisin takaisin hevosen selässä. Itse tässä en ihan siihen usko, sen verran kumminkin tietoa on vammoista. Ja tällä hetkellä polven kipujen ja liikkuvuuden perusteella ei voi vielä ainakaan haaveilevansa siitä, että kepit heitetää nurkkaan ja menoksi vain. Asteittain nytten lisätään painoa jalalle ja kivun sallimissa rajoissa kävellään. Painetta kun tuo jalka ei oikeen vielä kestä. Ja öisin on mukavasti leposärkyä.

Päivä kerrallaan.... Nyt syysloman vietoon! Huomenna suunnataan Iihin Männikön kopseelle ja pitämään pikku tytöille este- ja kouluvalmennuksia 

Mintin valpat!

Ei se jalkapuolena olo estä maneesiin kömpimistä. Sunnuntaina suuntasin Hirvaalle, tarkemmin ottaen Ratsukievarille moikkaamaan Minttiä ja katsomaan valmennuksia. Vihreä vihko penaalin kera oli matkassa ja sinne sitä maneesin orrelle könyttiin istuskeleen ja katselemaan sekä oppimaan paljon uutta. Mukavaa oli kun heti ensimmäisessä valmennuksessa oli Suomenhevonen ja pääsi näkemään konkreettisesti mitä tarkoittaa mikäkin asia. Sain paljon uusia vinkkejä, miten saa ryntäilevän ja kiireisen hevosen kuulolle ja rauhoittumaan. Sekä miksi siitä tulee "rymistelijä" no siksi kun se tasapaino pettää eikä jaksa kannatella rintakehää ja tämän takia hevonen on etupainoinen kaiken kukkuraksi. Toisessa hevosessa pääsi selkeesti näkemään muutoksen kun palaset löysivät oikeat paikat niin hevonen oli kuin "liitohevonen" ja kopsutteli rauhallisen rennosti eteenpäin. Ja meno kyllä näytti niin hienolta, että.

Pääsin myös näkemään estetunnin antia. Sain muutamia  hyviä ja uusia harjoituksia mitä tulen teettämään omilla valmennettavillani ja sekä varmasti ratsastan itse joskus. Tehokkaita, mutta yksinkertaisia. Ja mikä mahtavinta oli päästä näkemään hevonen joka ryykää esteelle (eli menettää tasapainon juuri ennen estettä ja syynä on se että tukilihakset eivät toimi oikein ja oikeassa järjestyksessä). Ja se miten asia on korjattavissa. Mutta mikä hienointa oli huomata se iso ero hevosessa kun se hoksasi asiat. Mahtavaa!

Ahaa elämyksiä tuli paljon koettua Sunnuntaina ja mukavan rentouttava paskan hajukin rentoutti minua. Seuraavat Mintin valmennukset ovat marraskuussa ja tarkoitus olisi koittaa olla mukana yleisössä. Toki silloin ehkä jo voisi kaivata teetä termospullossa sekä hieman lämpösempää vaatetta.

Leffa sai miettimään!

Kuka voisi kuvitella, että jokin leffa voisi saada tytön näinkin sekaisin. No Teemu sai. Käytiin katsomassa Selänne-leffa. Ja voinen sanoa, että se oli hyvin tehty ja mahtava leffa. Täynnä, tunteita, kuvauksia ja huumoria. Mutta myös kerto karun totuuden urheilusta. Leffan aikana itselle tuli muistoja "miltä tuntui kun nostin juniorina pytyn joukkuekavereiden ympäröimänä ylös" tai se tunne kun voitit jotain suurta ITSESI!

Kun palaa vuosiin kun sitä oranssia nahkakuulaa vielä pomputteli. Useita tunteja salilla. Taisteltiin huimasti herhiläispaidassa. Koripallojoukkue oli silloin kuin toinen perhe ja sali kuin toinen koti. Se tunne kun voitettiin aluemestaruus ja se kun yläasteella päästiin koulujen välisten pelien finaaleihin ja oltiin lopulta taistelemassa mitallista. Ne lukuisat fanibussi reissut nokkahuiluineen ja palosireeneineen kohti Helsinkiä. Niitä tunteita ei vain unohda. Se kuinka lähellä koripallo oli aina minussa sykkinyt. Ne kyyneleet mitkä valui poskia kun joku peli hävittiin tai jokin harjoitus ei onnistunut. Lukuisat kotiarestit kun harkkoihin ei päässyt. Se tunne kun haluat päästä pelaamaan liikuntatalon isolle parketille koko kentälle, missä esikuvatkin ovat pelanneet. Ja kun se viimein toteutuu loppiaisturnauksessa tuntee itsensä isoksi ja taitavaksi pelaajaksi. Tai sekin hetki kun valmentaja lyö kouraan viime kauden pelipaidan, jossa lukee #10 Robinsson. Se tunne kun saat pukea yhden esikuvan paidan päälle ja joka on tällä hetkellä vanhin pelaaja naisten korisliigassa. Muistan vieläkin vanhan Variksen sanoen tuomaroidessaan " Ettekö te saa tuota Robinssonia kuriin". Se Robinsson oli minä. Pieni hentoinen tyttö isossa pelipaidassa. Mutta ne onnen kyyneleet voi tulla niinkin pienestä kuin voittaa muuramen tytöt. Mutta hetkessä kaikki on ohi. Yksi loukkaantuminen ja tunne on se, että tässäkö tämä oli. Sieltä kumminkin noustiin. Mutta lopulta vaivat ja joukkue nujerti tämänkin nuoren tytön unelman maajoukkuepelaajan paikasta sekä pelaamisesta liikuntatalon isolla parketilla edustusjoukkueen pelipaidassa. Tämä oli se minun haave ja unelma joka kuitenkin jäi täyttämättä. Comebackistä on haaveiltu ja pieni muotoisen tein viime keväänä kun pääsin pelaamaan Simabasketissa yhden pelin ensimmäistä kertaa elämässä eri pelipaidassa kuin koskaan ennen. Edustaen Rovaniemen NMKY:tä. Tuo haave lopullisesti kentille palaamisesta jäi kuitenkin vielä haaveksi. Joskus haaveilin siitä, että me kaikki kolme sisarrusta vielä joskus pelattaisiin yhdessä Äänekosken Huiman pelipaidassa edustusjoukkueessa. Ja Miia voisi kuuluttaa "kolme Ämmää seikailee"...

Kun koripallo vaihtui lenkkareihin ei sitä alkuun ollut aavistustakaan mihin sitä oltiin ryhtymässä. Lukuisat kilometrit vuoteen ja kisoissa aina viimeisenä. Mutta silti välillä mitallitilikin avattiin ja valmentajalle suklaakakkuja leivottiin. Vammat olivat kadonneet ja menoa ei voinut estää. Muutamia vastoin käymisiä aiheutti pitkät kisamatkat kun ei vielä ollut ajokorttia ja joskus piti äidiltä anella pääsyä SM-maastoihin Savonlinnaan. Ne pienet tavoitteet tuntui mahtavalta saavuttaa. Se miten henkisesti kasvoin vuosien aikana urheilijana. Muistan sen vieläkin kun voitin TUL mestaruuden 3000m. Viimeinen  200m maaliin lähin ottamaan loppukiriä isä kannustaa ensimmäistä kertaa kisoissa n.100m ennen maalia pituushyppy paikan nurkalta. Pääsen lopulta viimeisessä kaarteessa ohi ainoasta haastajasta. Ja pidän pintani loppuun asti. Se itku mikä pääsi. Että olen kerrankin Mestari! Ja se tunne mitä isä sanoi jälkikäteen " En uskonu että pääset ohi". Ne sanat kaikuu vieläkin korvissani. Vaikken juoksussa koskaan saavuttanut ns. SM-mitallia. Olen tyytyväinen siihen, että sain kokea olevani urheilija. Ja sen, että se työ oli vain minusta kiinni. Siihen ei tarvittu joukkuekavereita. Lopulta ylikunto vei voiton ja oli aika palata ajassa taakse päin. 

Jatkoin juoksu-uran jälkeen ratsastusta, joka oli ollut tauolla muutaman vuoden juoksun takia ja senkin, että se vain jäi kuvioista. Paluu kisakentille oli haaveena ja se viimein toteutui. Nytten olen kesän elänyt unelmaa siitä, että minulla on ollut hevosia tarjolla niin koulutus kuin kisapuolelle. Kesän kisat on menny mahtavasti. Ja luvassa on varmasti paljon lisää. Mahtavin ja ikimuistoinen kokemus oli hypätä aaltokankaalla Merijalla. Se tunne kun pääsin maaliin ja yleisö taputti. Minulla valui poskilla kyyneleet kun muistelin Aittolahden aikoja. Talli jossa pikkutyttönä vietin aikaa useita tunteja illassa. Äiti soitti "joko tulet?"... aina kuului vastaus "En vielä" tai "Äiti saanko mä olla vielä vähän aikaa?". Merija toi muistot mukanaan Äänekoskelta. Ja ei voi muuta kuin kiittää Hannaa mahtavista junnuvuosista ja ihanista tunneista. 

Mutta elänkö nyt sitä unelmaa? Ehkä se on pakko myöntää, että ei sitä voi käsin kirjoittaa valmiiksi. Mutta haaveena minulla on päästä ratsastuksen puolella niin pitkälle kuin mahdollista. Koittaa rakentaa siitä elämästä niin hyvä unelma kuin on mahdollista.

Nyt tais hetkeksi ratsastukset jäädä...

Tosiaan viikonloppuna hieman oli vauhdikas seminaari. Hännän ryöstössä polvi vääntyi kun isokoinen mies kaatui päälleeni. Ja nyt sitä sitten keppien kanssa liikutaan kiltisti kun lääkäri niin käski. Ensi viikolla mennään magneettiin ja sitten torstaina kuullaan tuomio polvesta. Toivotaan, että sillon selviää mikä siinä on ja mahdollisesti hevosen selkään päästään pian.

Mutta nyt harmikseni voin jo sanoa, että olen joutunut perumaan Mintun valmennukset ja monet muut ihanat tunnit. Ja vain odottelemaan toipumista. Ajattelin huomenna kumminkin mennä seuraamaan Ratsukievarille Mintin valmennuksia, kun Mintti on täällä.

Ja varmaankin joku ilta ajelen tallille katseleen mitä sinnekin kuuluu. En minä osaa ilman hevosia olla.

Mahtava tunti super pollen kanssa...

Hieman on tässä päivittelyt jäänyt kun on hieman tapahtunut elämässä liian lyhyellä aika välillä liian paljon, mutta niistä kyllä kanssa tässä kirjoittelen.

Meiju oli unohtanut minut listasta, mutta ei se haitannut. Siirrettiin vain ratsastus tuntia myöhemmäksi ja minä hieman auttelin Meijua tallilla hieman auttelin ja sitten kävin auttaa Seppo-ponia kun oli päättänyt tarhasta vähän livistää.

Ei sitä voi muuta enään todeta kun Venne on niin mahtava super polle ja se on paras. Torstaina jälleen marssin tunnille ja jälleen sain alleni Vennen. Jee! Ja mikä parasta niin tehtävä jota tunnilla harjoiteltiin oli kolmikaarinen ja kun muut keventi ravissa, meikä istui harjoitusravissa. Sen kyllä huomasi tunnin jälkeen kun ladypackki oli hyvin tulessa ja reenattu oli. Mutta kertoohan sen järkikin kun istut ison suomenhevosen selässä ja semmoisen menijän liikkeitä vasten niin sen loppu tuloksen osaa arvata. Tunnin haasteksi otin Vennen kanssa sen, että saan löydettyä hyvän  kuuliaisuuden ja yhteistyön Vennen kanssa ja mahdollisimman pienin elein ja liikkein. Lisäksi halusin, ettiä hieman hevoseen muotoa ja löytää avaimet siihen. Onnistuin hyvin kummassakin tehtävässä. Hevonen meni rennosti ja oli kuuliainen pienen alku "herkistelyn" jälkeen.

Kun Vennen saa kuuliaiseksi. Tarvitsee vain nyrkit puristaa pari kertaa nyrkkiin ja rutistaa vatsalihaksia niin polle seisoo kuin tatti paikallaan. Myös tunnilla tuli huomattua kun polle herkistyi "liikaa" niin kun istuin liikettä vasten niin hevonen pysähty vaikka piti vain siirtyä käyntiin. Mutta tyytyväinen pitää olla, että polle joka yleensä menee kuin kaahari on herkkä ja kuuliainen eikä mihkään ole kiire... Mahtava ja nautinnollinen tunti. Tätä lisää. Seuraava kehityksen kohde on saada hevonen pyöreäksi ja muotoon sekä löytää sopiva ohjien pituus työskentelyyn.

Ei se aina onnistu... sitten taas vähän paremmin...Ja lopulta minusta meni superisti...

Kisojen jälkeen oli aika taas palata loppu viikosta ratsastustuntien pariin ja jatkaa harjoittelua kohti seuraavia kisoja. Yksi tallimme ratsastuksen opettajista piti viimeisiä tunteja tallilla kun elämän muutos oli edessä. Itse menin tunnilla Jennalla. Tämä pieni 5-vuotias riiviö olikin aikamoinen. Hetkittäin tuntui siltä tunnilla että minä tulen selästä alas ja lähen talliin. Hetkittäin sitten tuli onnistumisen hetkiä, mutta suurin osa meni keturalleen ko polle juoksenteli alta ja oli vaan meno päällä. Itse en osannut istua kyydissä en sitten yhtään ja jatkuvasti vain meni kaahotukseksi...

Seuraava tunti oli jo maanantaina ja tällä kertaa myöskin kiipesin uuden tuttavuuden Wimmen selkään. Tunnilla tehtiin kolmikaaris harjoitusta mikä minusta on niin mahtava harjoitus ettei muuta ole. Olen siihen tykästynyt kovin. Wimmen kanssa myöskin rentoutuminen oli hukassa ja jännityin helposti hartiasta ja silloin hevonenkin jännittyi minun alla. Hetkittäin sain kaverin kulkemaan kivasti muodossa, mutta töitä on vielä.

Kolmas kerta se vissiin toden sanoo kun keskiviikkona kiipesin ihanan Vennen kyytiin ja pääsin vääntelmään kouluratsastusta oikein tosissaan. Työskentelyä keskiympyrällä mm. kääntämistä kulmikkain ja saada hevonen suoraksi välissä sekä myös hieman siirtymisiä. Tunti meni aivan mahtavasti. Polle oli hereillä alusta asti ja myötäsikin hetkittäin kivasti. Huomasin itestäni selkeästi sen, että pystyin rentoutumaan kyydissä ja saatiinkin aika hyviä suorituksia. Olo tuntuii itsessäkin tosi hyvälle pitkästä aikaa onnistua kunnolla. Lisäksi päästiin lopuksi laukkaamaan ja sehän oli kummankin mieleen. Pääty-ympyrällä vedeltiin kumpaankin kierrokseen ja pieniä pomppuja takapäästä oli hetkittäin aistittavissa sekä pientä kaahausta. No mikäs ko on vain kolme hevosta maneesissa niin tilaa on kaahata. Hienot fiilikset jäi tunnista. Eniten itsestä tuntui oudolta opettajan kommentit "istu takajalkojen päällä, älä anna Vennen vetää sinua kaulalle" Sanoinkin tunnin lopuksi että ei Venne minua kisko mihinkään eli ilmeisesti minun asento hevosen kyydissä muuttuu laukassa niin, että takamus irtoo satulasta.

Samalla ilmoittauduin kahen viikon päästä oleviin Mintun valmennuksiin Vennellä. Niitä jo kovasti odotellaan ja hieman Meijulta etukäteen tiedustellut Mintun valmennus tyyliä. Päästään Vennen kanssa tosi toimiin ja reenaaman yhdessä saksasta asti tulevan ratsastuksen opettajan opissa kaksi päivää ja kumpanakin päivänä tunnin verran. Toivotaan, että tästä saadaan tapa ja päästään jatkossakin oppiin. (Eli kunhan budjetti kestää)

Hopea ei oo häpeä! eikä esteratsastus oo tyylilaji!

Toinen kisapäivä oli aivan huikee!! Lähdin kisaan vain yksi tavoite mielessä "kolmen esteen yli mennään vaikka mikä olisi"... Aamusta tallilla oli viel hetken hiljaista ja pian pikku tytöt ootti ilmoitustaulun luona kuumeisesti kisarataa, mutta minäpäs olin jo käynyt maneesissa kurkkaamassa miltä rata näytti. Sitten ei muuta kuin pollen puunaukseen. Onneksi ei kauheeta mutakasaa tarvinnut harjata. Sitten vain puhtaat vermeet selkään ja menoksi.


Lämmittelyyn jouduttiin hetki ottelemaan. Ja lämmittelyssä tein paljon samoja juttuja mitä perjantain verkassa tehtiin ennen rataesteharjoitusta. Kääntymisessä otin erityistarkkailuun oikean puolen, että hevonen kääntyy. Ja siksipä tein paljon voltteja ja jopa johdin oikealla kädellä sekä hain hevosta seuraamaan ohjaa."Kun muut laukkaa niin Vinskikin laukkaa" tämä oli herran mielipide, mutta sitkeesti tämä emäntä koitti hevosen ravissa pitää. Lopulta sitten hieman tempon muutoksia laukassakin ja kohti esteitä. Ulkokentällä verkassa polle hyppäs ihan kivasti ja verkkavalvoja Arja oli vähän antamassa ohjeita. Hyppäsin muutaman hypyn vain. Ja olin hyvillä mielin matkaamassa radalle.


Minusta Rourin porukka oli kivasti järkännyt sen, että toinen ratsastaja ootti maneesissa vuoroaan kun toinen suoritti. Näin ei kukaan ollut yksin maneesissa ja samalla odottava ratsukko pystyi näyttämään esteitä. Varsinkin minä hyödyin tästä kun hevonen oli tosi epävarma hyppääjä ja ko siellä kentällä oli kaiken maailman pelottavat kukkapurnukat sun muut. Lisäksi ennen starttia sai hypätä ensimmäisen esteen "verkkahyppynä" mikä varmasti monelle epävarmalle tai vastaavalle hevoselle oli hyväksi laukaisemaan kisajännitystä sun muuta. Itsekin tämän hyödyn myös käytin. Sitten ei muuta kuin vauhtiin. Eka este meni hyvin, mutta toiselle hevonen empi ja jouduin käskemään. Kolmas meni jälleen hyvässä imussa, mutta nelosen okserille sitten hevonen teki mutkan ja yritti ohi, mutta olin valppaana ja käänsin nokan kohti estettä ja hevonen teki ratkaisun että hyppäsi sitten yli paikaltaan. Sarjalle tultaessa (5a+b) polle jälleen yritti samaa temppua tulla ohi, mutta meikä käänti nokan esteelle ja paukautti kylkiin ja murahti. Niimpä hevonen hyppäsi jälleen paikaltaan BOING! Samassa tilanteessa multa lenti jalustimet jalasta ja jollain ihmeen tempulla sain ne toisella esteellä jo jalkaan takaisin. Ja yhden ihanan pikku tytön sanoin " Se alkaa toikkaroimaan" (tämä kuuluu videolla kun pikku tyttö kaverin kanssa kuvasi suoritustani). Loppu sujui ihan mallikkasti ja tuntui että ponikin rentoutui. Perusradalta 0 virhepistettä ja uusinnasta ihan pyöree NOLLA! Ihan uskomatonta!!! Kisavideo on niin kauheeta katottavaa etten sitä teille tänne suo. Ja varmasti minun ratsastustyyli joitakin otti kaaliin, mutta muutamat jo kommentoi "ei tossa ollu mitään muuta tehtävissä" Jospas ens kerralla mentäs siistimmin.

Kuten tuomari sanoi " ei tätä laji tyylillä ratsasteta" Ei voi olla kuin tyytyväinen kisasuorituseen. Kisakuvia tulee kunhan niitä saan. Eilisistä koulukisoista laittelin kuvia jo edelliseen tekstiin.

Tässä viikonlopun kisojen tulokset:

Koulukisat
Estekisat

Helppo C:1 2000, pisteet 115,5 ja 57,75%. Sija 9/12

Tallille päästyä äkkiä putsaamaan Venne herran varusteet ja sitten olikin aika käydä katsomassa mitä pollelle kuuluu. Ja voi kauhistus. Estetunnilla se oli hionnu ja sitten se oli päättäny piehtaroida karsinassa. BINGO! No hirveä hinkkaaminen pyyhkeellä ja lopuksi harjalla ja toivoen, että heppa kerkee kuivaa ennen kisaa. Hieman myös oli ongelmia pienen jöröjukan sänkitörön kanssa kun sen asetteleminen muun harjan alle oli hieman työlästä varsinkin kun ruoka oli tärkeempää. Koitin laskea mielessäni mihin aikaan kannattaa lähteä verkkaamaan, mutta ei se osunut oikein kohdilleen. Ajattelin semmoista max. 30min verryttelyä, mutta se menikin sitten kävelyksi verryttelyalueella. Verryttelyssä Venne oli aivan super hevonen ja huomattavisssa oli pollesta hieman vieraskoreutta. Eipä ole herraa ollut koskaan nuin helppo koota. Kaikki sujui oikein mallikkaasti ja olen erityisen tyytyväinen verryttelyyn.

Kun viimein päästiin kohti maneesia ja radalle tuntui polle tosi laiskalta. Ja arvelin, että yli tunnin kestänyt oottelu ja verkkaaminen oli saanu hevosen väsyksiin. Radalla meni hyvin. Polle hieman piristyi. ja alkuunsa toki hieman kahteli ja jännitti katsomopäätyä kun siellä ihmisiä oli paljon ja se koulutuomarikin. Mutta hieman juttelemalla ja rauhottelemalla me selvittiin. Ääniapuihin Venne reagoi kivasti ja ne tulikin tarpeeseen radalla. Korkeimmat pisteet saimme Vennen kanssa radalla kohdasta.... "koko rata leikkaa, askeleen pidennys keventäen"... ja "askeleen pidennys keventämättä" näistä saimme 6,5 pistettä. Ja loput radan vaiheet olivat 5-6 pisteen luokkkaa. kommentti joka lämmitti mieltäni oli " tasainen kokonaisuus". Pysähdyksiämme kehuttiin ja se tuntui hyvältä. Lisäksi sain ratsastajan arvostelu pisteissä

ratsastajan vaikutus hevoseen 6.0
ratsastajan asento, istunta ja apujen käytön moitteettomuus 6.0
oikeiden teiden seuraaminen 5.5

Olen tyytyväinen pisteisiin. Kolme ratsastuskertaa takana Vennen kanssa kesän jälkeen ja tavoitteet toteutui (pysyttiin aitojen sisäpuolella ja saatiin hyväksytty tulos).

Nyt vain kovaa reeniä ja kohti seuraavia kisoja. Ja varmasti Vennellä vielä startataan.

Helppo C:1 2000, pisteet 115,5 ja 57,75%. Sija 9/12

Nyt on kisa kamat pesty ja valmistautuminen alkaa huomenna vuorossa estekisat ja siellä päästellään 60cm Vinskillä.

herätty on ja kisa-aamu!!!

Huomenta vaan kaikille täällä on herätty ja ihanaa saada nukkua hieman pidempään kouluviikon jälkeen. Vaikkakin kisajännitys meinas ottaa minusta pienen vallan tuossa aamulla, mutta sitkeesti koitin nukkua vielä. Ja perinteisesti näin pienen kauhu-unen siitä mitä tulee tänään Vennen kanssa taphtumaan radalla. Onneksi ei ole perjantai ja 13.päivä.

Eilen illalla myöhään tuli jo lähtölistat tälle päivää. Ja me Vennen kanssa startataan HeC-luokassa viidentenä. Lisäksi illalla kirjottelin paperille kaikki tarvikkeet listana mitä pitää ottaa mukaan ja mitä pitää muistaa tänään tehdä ennen kisoja.

Ulkona on hieno keli toivottavasti kisanjärjestäjät fiksuuntuisi sen verran, että rakentaisivat ulos kisaradan. Se olisi paljon mukavampi ja saataisiin parempi kisavideokin kuvattua.

Parasta kisapäivässä on se kun pääsee puunaamaan kaikenlaista ja oikeesti tuntee valmistautuvansa kisoihin. Tänään alkaa klo 16 kisat ja varmaan tuossa kahden maissa pyrin olemaan tallilla, että kerkeen tehdä kaiken valmiiksi ennen kisojen alkua.

T'änään myös aamusta pitäisi tulla julki huomisen lähtölistat.

Mutta nyt ei auta muu kuin lähteä pesemään kannuksia ja virittelemään nahkaremmit niihin....Morjens!

Kolmas päivä tallilla...

Viime viikon estetunnilta

Jälleen illaksi kimpsut ja kampsut matkaan ja tallille. Vuorossa oli esterataharjoitus. Luottavaisin mielin menin tallille kun olin lähes sata varma hevosesta, että se on Vinski. Ja niin se olikin. Päästiin siis puksuttelemaan esteitä. Ensin hieman karsinassa hupsuteltiin herran kanssa ja puunailtiin suurimpia mutia pois kun herra oli päättänyt käydä hieman köllimässä mudassa. Muutamat kierteet jalustinhihnoihin ja ei muuta kuin matkaan. Päästiin jälleen pomppimaan ihanan isolle estekentälle. Tilaa oli kaahaamiseen. Alkuunsa Meiju piti meille alkulämpän. Olisi kiva ollut tehdä se itse, mutta kiltisti tein ohjeiden mukaan ja muutaman hyvän "elämyksen" ja vinkin sain miten kannattaa Vinskiä verkata. Hyvin herra kuunteli ja mukavasti jopa nytten käännyttiin. Kun oikea kierto ollu hankalampi kääntymisen osalta. Ja minusta myös kivasti polle myötäsi hiem
an verryttelyssä. Laukkaa sekä ravia pystyin hyvin säätelemään. Verkkahypyt meni ihan kohtalaisesti. Hieman takkusi kun puomit olivat värikkäämpiä. Jouduin hieman olemaan itse rohkeampi ratsastamaan hevosta eteenpäin ja rohkaisemaan yli esteistä.

Yksi kielto tuli rataharjoitusta tehdessä, mutta homma aloitettiin alusta ja minä kokosin pääni ja päätin alkaa ratsastamaan. Persus penkkiin, että päästään kunnolla hevosen takajalkojen päälle ja kohti vain esteitä. Muutaman kerran jäin radalla hypystä jälkeen tai ennakoin. Joten hypyistä tuli hieman töksähtäviä. Oma fiilis oli hevosesta, että Vinski tuntui jotenkin paljon enemmän epävarmalta kuin viime keväänä.

Reenin jälkeen hieman Meijulta tiedustelin, että olisiko kannukset hyvä laittaa jalkaan ja sanoi, että ei niistä haittakaan ole, että niistä voisi jopa olla apua hieman jos Vinski epäröi esteelle niin saa paremman pohjeavun hevoselle jos tulee tilanne ja tarve.

Kotiin tullessa katselin hieman kuvattuja videon pätkiä hypyistä ja analysoin itselleni vähän viikonlopun kisoja silmällä pitäen, että mitä pitää huomioida ja muuttaa omassa ratsastuksessa. Tässä lyhyesti...

Elikkäs kisoissa tärkeintä muistaa...
* Hyvä laukka (laukan pitää olla reipas ja pyöriä)
* Rohkaisu
* Persus penkissä
* Odota hyppyä

Jäin vielä tunnin jälkeen tallille puuhaileen ja viettelemään aikaa. Hieman auttelin tuntilaisia hevosten kanssa sekä täyttelin heinäkärrit ja muut valmiiksi iltaa varten.

Viikonlopun kisat jo pyörii ajatuksissa... Huomenna iltapäivästä suuntana talli ja mennä hieman laittelemaan Vennen varusteet kuntoon ja sitten illalla onkin kisojen aika. Jöröjukan sänki törö pitää saada piiloon jotenkin sievästi ja mörkö harja vähän asettumaan nätimmin. Mutta eiköhän se onnistu. Puunausta ja puunausta tiedossa.

Toivotaan, että kisat saadaan videolle (ja mahdollisesti myös tänne blogiin)... Kuvia ainakin yritetään saada. Niin että oisi kummastakin hevosesta hyviä edustuskuvia.

Tuplaten kouluvängerrystä!!

Keskiviikkona paluu jälleen tallille ja jee listassa luki "Venne" Se oli nyt siis toinen kerta Vennen selässä ennen kisoja ja kesän jälkeen. Tunnilla tehtiin väistöjä käynnissä ja ravissa. Hieman pienin ennakkoluuloin lähdettiin harjoituksia tekemään. Tehtävänä oli kääntyä hieman keskihalkaisijan jälkeen ja tehdä siitä väistöt uraa kohti. Alkuunsa kun tehtiin oikeaan kierrokseen Venne oli super hyvä tekemään väistöjä. Pikkuisen kun siirti oikeaa pohjetta taemmas niin kaveri lähti justiinsa. Tämän myötä sainkin keskittyä itse siihen, että saan istuttua keskellä hevosta ja myötäillä liikkeitä. Vasemmassa kierroksessa polle sitten oli hieman jäykempi ja aavistuksen ehkä haluttomampi. Mutta hetken kuluttua hana aukesi. Ja sitten mentiinkin väistöjä siten, että ei meinattu väistöjen välissä pollea saada menemään suoraan. Vaan kun koitettiin pyytää suoraan niin polle lähtikin väistöjä toiseen suuntaan. Laukkaympyrät onnistui hyvin ja siirtymiset laukasta raviinkin sujui ihan mallikkaasti. Eniten harmitti tunnissa se, että en saanut Venneä muotoon. Mutta muuten tykkäsin tunnista ja olin tyytyväinen pollen työskentelyyn vaikkaki laukan jälkeen siitä hieman hätäinen tuli.

Ahkeraan on tässä viikon aikana koulussa opeteltu anatomian tunneilla HeC-ohjelmaa. Tänään sitten päästiin tosi toimiin kun tallilla alkoi klo 16 koulurataharjoitus tunti. Tunnilla tehtiin yhteinen alkuverkka ja tämän jälkeen jokainen sai kerran ratsastaa haluamansa kouluohjelman. Minulla olikin kisapolle alla ja päästiin harjoittelemaan. Otin heti alkuverkasta asti hommakseni sen, että yritän saada hevosen alleni pyöreäksi ja muotoon. Pienen vääntämisen jälkeen kivasti alkoi heppa pyöristyä alla ainakin käynnissä ja oli tosi kuuliainen. Ravista pysähdykset onnistui täydellisesti ja hyvin sain liikkellekin. Laukkaaminen jälleen oli Vennen mieleen. Ja sen huomasi. Hieman kiiruiseksi polle meni tämän laukka setin jälkeen ja hieman mieleenkin tuli, että olisiko parempi säästää laukkaaminen vasta radalle, mutta se on sitten pienoinen riski. No nämä on asioita mitä voi puntaroida ja tehdä ratkaisut vielä kisaverkassa. Ootellessa omaa vuoroa koitin vahvistaa apuja ja saada hevosen rennoksi ja pyöreäksi. Hetkittäin ravissakin mentiin pätkiä hienosti kaula kaarella.

Radalle kun päästiin niin tämä sana pyöreys kyllä katosi hevosesta, mutta en ressannut. Lähdin tekemään mahdollisimman hyvää suoritusta. Tiedostaen muutaman ongelma kohdan. Arvelin aikaisemmin ongelma kohdiksi laukasta raviin siirtymisen ja sitten se, etten taivuta hevosta liikaa. Rataharjoitus meni Meijun (ratsastuksen opettaja) mielestä hyvin ainut, että laukasta raviin siirtyminen tulisi saada toimimaan ja sanoikin, että ottaa napakampi pidäte ja istua vielä enemmän liikettä vasten. Ettei laukka muutu kaahotukseksi hetkeksi. Eniten yllättynyt olen siitä, että Venne on nuinkin herkkä istunnalle ja pidätteille. Pysähdykset kun tuli kuin seinään. Ja hyvillä mielin ja luottavaisin lähden kyllä lauantain kisoihin. Ja toivotaan, että pollella on näyttämisen halu kisoissa ja se pyöristyy kivasti ja esittää parastaan...

Huomenna meno jatkuu esterataharjoituksen kanssa ja todennäköisesti Vinskillä mennään.

ps. Kävin laittamassa muutaman kuvan sunnuntain estetunnilta minusta ja Vinskistä.

Pomppuloisia

Näin heti sunnuntai aamuna startattiin kohti tallia jälleen. Vuorossa oli pitkään odotettu estetunti Vinskillä. Ja samalla toki pientä reeniä silmällä pitäen ensi viikon kisoja. Ennen tuntia oli pieni ongelma kun Vinskin satula oli mystisesti kadonnut eikä kukaan tiennyt satulan liikkeistä mittään. Muutama minuutti ennen tunnin alkua se kumminkin löytyi. Äkkiä penkki selkään ja kentälle. Mahtavaa oli päästä hyppäämään tallin isoimmalle kentälle niin sanotulle estekentälle. Missä oli tilaa vaikka muille jakaa. Kiva lämmin sää ja auringonpaiste toi kesän niin takaisin ja mieleen viileisiin syyskeleihin verrattuna.

Verryttelyssä polle tuntui alkuunsa hieman jäykältä ja kuolaimelle painavalta oikealta puolelta. Ja kääntäminen oli hieman hankalaa oikealle, mutta verkkasin sitä huolella paljon ympyröitä tekemällä ja sainkin sen sieltä toimimaan ihan hyvin. Kivasti pollesta löytyi kaasu ja jarru askellajeissa eikä semmoista kunnollista jyräämistä ollut ainakaan verryttelyssä huomattavissa. Verkkahypyt meni kivasti ja hevonen tuntui olevan vireessä eikä kyllä paljoa muuttunut siitä mitä on aikaisemmin polle ollut (joskus silloin keväällä). Ehkä ainut missä oli pientä huomattavaa muutosta oli siinä, että Vinski ei ollut enään niin varma esteelle lähestyessä kuin ennen. Meiju sanoinkin jossain vaiheessa tuntia "Ole vähän lähempänä satulaa, Vinskillä on tapana mennä esteestä ohi viime hetkellä. Eli ilmeisesti se pieni epävarmuus mikä tuntui hevosessa voi muuttua siis tuohon suuntaan jossain vaiheessa tai tilanteessa.

Hypättiin tunnilla muutaman esteen ratana ja päästiin myös ratsastamaan ns. uusinnan tietä myöskin. Eli hieman tiukempia kanttauksia hyvässä temmossa. Tunnnista jäi hyvä fiilis ja uskon, että kunhan ens viikon perjantaina päästään vielä hyppäämään esteratareeni Vinskin kanssa niin lujaa mennään kisoissa 60cm luokassa.

Seuraavan kerran tallille marssitaan keskiviikkona kun klo 20 on tunti HeB-A porukan kanssa.

Sitten vuoden 2007...

Viikko siinä vierähti, että pääsi jälleen hevosen selkään ja taas yksi kouluviikko lähempänä valmistumista. Viikon aikana ilmoittauduin muutamille ylimääräisille tunneille ratsastamaan niin, että olisi hieman valmiimpi kisoissa. Ilmoittauduin koulurataharjoitus ja esterataharjoitus reeneihin. Mutta niitä harjoituksia odotellessa kerkesin jo hevosen selkään perjantaina. Tunnille minulle oli laitettu polleksi Vinski. Kivaa oli päästä pitkästä aikaa tuttuun kyytiin ja nauttimaan tunnin antimista. Koulutunti, jossa aiheena väistöt ja alla hevonen joka on oikeaan kierrokseen paha painamaan oikealle kädelle. Huh heijaa. Hieman se oikeassa lavassa tuntuikin illalla. Alku tunti meni kivasti, mutta loppua kohti alkoi olemaan meno hieman hätäistä ja sen myötä pitikin hieman sitten unohtaa harjoitus ja koittaa saada toimimaan edes vähäsen ja kuuntelemaan minun jarruja edes. Tunnin alussa mietin hetken jo kun meni niin hyvin, että ilmoittautuisinko vinskillä koulukisoihin, mutta sitten lopputunnin sähellys sitten sai ajatuksen muuttumaan.

Tunnin jälkeen kävin hetken katsomassa katrillin viimeistelyharjoituksia ja se oli aivan mahtava kun kaikki tallin suomenhevoset olivat hienosti menossa mukana!

Lopuksi otin sen mustekynän käteen ja kävin laittamassa ilmoittautumislistaan nimeni. Päivän 14.9. kohdalle laitoin hienosti "Meri Peuhkurinen-Venne, luokka 2 (eli HeC) seura: Oulu Riders".... ja päivän 15.9. kohdalle sitten rustattiin " Meri Peuhkurinen- Poika-Vinkkari, luokka 2 (eli 60cm), seura: Oulu Riders" Nyt vain odotellaan muuttuuko hevoset vielä, mutta en usko pahemmin muutoksiin. Joten ensi viikolla minä taas palaan kisaamaan. Ja koulukisoihin sitten vuoden 2007. Jos tällä kertaa tulisi HeC:stä hyväksytty suoritus!

Kuvia Aaltokankaan kisoista

(c) Ilpo Karjalainen

(c) Ilpo Karjalainen

(c) Ilpo Karjalainen

(c) Ilpo Karjalainen

(c) Ilpo Karjalainen

(c) Ilpo Karjalainen

Kisamatskua

Harjoitusestekisat ratapiirros

      


Harjoituskisat ratasuoritus (c) Nora                                                                            

Seuraestekisat Oulu riders ratapiirros

Seurakisat ratasuoritus (c) Nora



Harjoitusestekisat tulokset
Seuraestekisat tulokset

Oman seuran kisat

(c) Minttu-Maaria Karppinen

Kisaviikonlopun kruunasi oman seuran (Oulu Ridersin) estekisat. Ainut miinus oli aloitusaika. Kun ensimmäiset starttasivat klo 8. Ja Luokka 3, jossa minä hyppäsin niin hypättiin siten, että oli vaihtoehtona kolme eri estekorkeutta. Ensimmäisenä suunta kisakansliaan ja tyhjentään taskut tyhjäksi rahasta, että pääsee starttaamaan. Samalla kurkkasin ratapiirrosta ja jee! Se oli lähes sama kuin eilen. Muutama este tuli lisää ja yhtä ei hypätty perusradalla. Pientä jännitystä toi ilmaan se, että lähdin lähtölistoissa ensimmäisenä. IIK!

Ei muuta kuin menoksi kohti tallia ja lähteä hakemaan "nurkan takaa" kisaheppa. Ensin tosin suojien metsästys, että saataisiin edes suojapari jalkoihin ja mielellään saman merkkiset. Meri mussutteli tyytyväisenä aamuheiniä kun menin sitä hakemaan tarhasta. Onneksi se ei ollut mutakakkuna. harjaukset ja hännän selvittely. Sitten kamat päälle ja menoksi. Hienosti käveltiin tallilta tallille uuliaan mustan kanssa. Hieman vähän ihmeteltiin alkuunsa ja kierreltiin paikkoja, ettei toisen tarvitse jännittää sitten menoa. Mukavasti kisat sujuivat ja rataa kävellessä oli hyvät oikopolut suunniteltuna. Verryttelyssä heppa oli selkeesti varovaisempi kuin eilen ja jarrutkin oli matkassa! Hyppäsin vain pari hyvää hyppyä pystystä ja okserista ja sitten vain odoteltiin vuoroa.

(c) Minttu-Maaria Karppinen

Kun radalle vihdoin päästiin ja tuomari oli tervehditty oli aika lähteä matkaan. Mielessä oli vain. Ekasta esteestä on päästävä yli, muut menee kuin vettä vaan. Ja näin se oli. Ekalle esteelle jouduin jopa raippaa käyttämään kun tuntui, että muuten jäädään esteen toiselle puolelle. Harmittavasti perusradalla tuli yksi pudotus ja tämän myötä ei päästy uusintaa ratsastamaan, mutta kokonaisuutena ja yleisönkin mielestä tämän päivänen rata oli parempi ja tasapainoisempi suoritukseltaan ja siltä se itsestäkin tuntui. Palkinnoille ei päästy, mutta kisassa halusinkin kisata vain 80cm lähtijöiden kanssa. Joten kunhan tulokset tulee niin voin päivitellä tänne hieman miten kisat meni. Myös mahdollisesti videosuoritukset ja hyppykuvia ilmestyy tänne kunhan niitä saadaan.

Nyt pesukone jälleen laulaa lurittelee omaa lauluaan ja kisakamat onkin myllytyksessä. Juna lähtee kohti rovaniemeä taas parin tunnin päästä.
 

Punaisen ruusukkeen päivä

Aamusta heti kamat kantoon ja vähän ennen seiskaa suuntana rautatieasema. Reipas pari tuntia junassa ja Oulu häämöttää. Matkalla oli vaikka minkälaista pienettä jännityksen poikasta, mutta hetken pystyin töihinkin keskittyyn ja sainkin jumppaohjelmia hieman eteenpäin. Ei muuta kuin hetkeksi anoppilaan ja sitten suuntana heppatalli.

Tallilla päästiin heti hommiin kantelemaan tolppia ja puomeja maneesista kentälle. Hyvä punttireeni tuli tehtyä alkuun. Kovasti koitin varjella, että valkoiset vaatteeni pysyisi valkoisena, onneks olin peittänyt valkoiset hieman toisten vaatteiden alle. Mukavan aurinkoinen keli heti aamusta asti. Ja osasinkin odottaa suhteellisen lämmintä päivää. Kun puomit ja tolpat oli kanneltu oli aika rakentaa rataa. Pikkusen joutui radan rakennuksesta luistamaan, että kerkesi ennen omaa starttia hieman pyyhkästä satulasaippualla satulaa ja suitsia puhtaammaksi kun piti olla ristikko luokassa olla portin aukaisijana.

Kiireen vilkkaan ristikkoluokan jälkeen Meriä puunaamaan kun uhkaus oli kova, että jos hevosta ei ole kunnolla harjattu ja laitettu kisakuntoon saattaa lähteä lupa kilpailla. Sainkin Tuulilta kehuja siitä, että olin viitsinyt kisapollen kamat putsata. Joten ekat plussat taskuun. Rataan tutustuminen meni kivasti. Sain radan katsastettua läpi hyvin ja aikakin riitti. Muutamia riskipaikkoja oli radassa, jotka piti ratsastaa huolella ja maltilla, mutta vastaavasti sitten muutama semmoinen oikaisu paikka löytyi.

Verryttelyssä Meri meni niin koreasti ja virkeenä ja oli oikein mukava. Ainut mikä puuttui hieman oli JARRU! Ja sanotaanko näin, että hevonen tuntui olevan innoissaan ja takajalatkin hyvin liikkui mukana. Ravi tuntui alusta asti ihan hyvin pontevalta ja samoin käynti. Laukka sitten olikin jo sitä jarrujen huudatusta, mutta sain kohtuullisesti pollen kuuntelemaan ko vähän murahti ja otti lujempaa. Erikoisesteet käytiin yhdessä katsomassa kun matkalla oli sininen laine ja valkoinen lankku. Erityisesti lankku herätti hieman luuloja pollessa. Pari verkka hyppyä, muutama pään nakkelu ja hännän pyöräytys... Ja jotain pientä jumputusta takajaloissakin tuntu. Lupas vaan hyvää radalle ko polle on viritetty.

Kisarata sitten menikin hyvin. Täynnä uskoa ja pieni jännitys mahan pohjassa matkaan lähdettiin. Pidin vain mielessä, että kohan ekan esteen pääsee puhtaasti niin Meri hoitaa loput kun minä hoidan hyvät lähestymiset ja tarvittaessa jarrut. Rata meni hyvin. Ainut mitä on syytä parantaa huomista kisaa ajatellen on, että ottaa sarjan välissä hieman kiinni ja sitten pyrkii siihen, että laukka on oikein esteen jälkeen. Muutamalle sarjalle tultiin väärässä laukassa, mutta muuten kokonaisuutena hyvä ja hevonen pelasti pari kertaa kun tuli tiukka rako. Kyydissä pysyttiin ja ehjänä maaliin päästiin. Ja olimme suorituksen jälkeen kisan ykkösiä, mutta pikku hiljaa se sija tippui ja tippui ;) Lopulta oltiin neljänsiä. Minusta se on hyvä sija. Ratsastusopettaja Tuulikin kehui meidän suoritusta, joten ei voi muuta kuin olla itsekin tyytyväinen. Kun Tuuli kehuu niin sillon se on niin.

Illasta vielä katseltiin viimeisiä luokkia ja puunailtiin kisakamoja jälleen kisakuntoon niin, että huomenna ollaan valmiina starttaamaan oman seuran estekisoihin naapuritallille. Kisat alkaa jo aamulla klo 8. Joten aikaisin saa tämäkin tyttö olla liikkeellä. Illan on pyykkikone laulanu ja kisavaatteet onkin saunassa kuivumassa ja odottamassa huomista. Joten huomenna tarinoidaan lisää kun päästään uudestaan radalle. Ja 5cm korkeammille esteille.

Paluu pohjoiseen

Nyt sitä on viikko koulussa käyty opiskelemassa ja ottamassa taas tuntumaan opiskelijaelämään. Ei mitään hätää on sitä keritty tallillekin. Oikein heti kahden tunnin verran. Keskiviikkona kävin kesän jälkeen uudistuneessa Rovaniemen ratsastuskeskuksessa. Talli vaihtoi kesän aikana omistajaa ja se toi tullessaan hieman uusia tuulia talliin. Pienen jännityksen kera lähdin tallille tutustumaan uuteen meininkiin. Suunnilleen kaikki oli ennallaa, pientä pyörimistä ja hyörimistä oli kun osa tavaroista oli hieman etsinnässä. Hepaksi tunnille olin saanu Piitun semmoisen suhteellisen pienen valkoisen pollen. En ole aikaisemmin mennyt Piitulla ja hieman muilta ratsastajilta tiedustelin kaverista millainen se on. Koulutunti oli kyseessä ja heti alusta asti sain melkoista shokkihoitoa. Kun opettajat ovat erinlaisia niin tottuminen on hetkellisesti järkyttynyt. Hetkittäin tuntui jo siltä että usko loppuu. Mutta pieniä hyviä vivahteita ja pätkiä näkyi kyllä. Itsellä meni paljon tunnin hommasta siihen, että kasasin itseäni kasaan alku shokin jälkeen. Istunnasta sain paljon noottia, että ravissa minun ylävartalo menee liian eteen (hmm. oiskohan peruja hieman estetunneilta???). Ja laukassa persus irtoo satulasta liikaa (BINGO! tämä kuuluu esteratsastukseen). Ei se auta ko reenata nyt sitä asentoa siellä kyydissä.

Kahtelin tallin seinällä olevia ylimääräisiä ratsastustunteja ja silmään pisti erityisesti koulurata- ja esterataharjoituksia. Niimpä ostin ensin itselleni 20 kerran ratsastuskortin ja sitten varasinkin parin viikon päähän ihan normaalin tunnin sekä itselleni koulurata- ja esteratareenit. Heppatoiveet olivat koulupuolelle Venne tai Stinde ja esteille se sata varma Vinski.

Perjantaina sitten ratsasteltiin mukavalla pienellä porukalla koulua jälleen kun sain itselleni facebookin kautta muutaman ratsastuskaverin opiskelijatunnille. Rovaniemen ratsastuskeskus kun järjestää tälläisiä edullisempia tunteja opiskelijoille keskellä päivää tai aamusta. Tälle tunnille sain kivan reenikaverin jota jo odottelinkin. Sain Vennen. Tuo ihana suokkiruuna, joka on kiva ratsastaa. Paljon oli herrakin muuttunu kesän aikana. Kivan kevyt edestä vai olisiko että minä olen oppinut ratsastamaan kevyemmällä kädellä. Ei sitä tiedä. Niin kauan meni hyvin kunnes alettiin laukkaamaan. Sitten pollesta löytyi ruutia ja sun muuta kaveriksi. Alkoi hieman olemaan kovempi kädelle, mutta mukavasti silti mentiin. Pientä harjoittelua ja viilaamista laukkatyöskentelyn suhteen ja hieman laukka-ravi siirtymisiin niin uskoisin paketin olevan aika valmis. Ja luulen, että se miksi siirtymiset laukasta raviin olivat aivan kauheita johtui siitä, että en saanut ladypackistäni (vatsalihaksista) tarpeeksi irti tehoa, että olisi hidastanut tarpeeksi. Lisäksi haluan hieman höylätä ravista pysähdyksiä.

Tunnin jälkeen hieman kävin Meijun kanssa jutusteleen ja ei hän kovin mahdottomana ajatuksena pitäny jos kilpailisin jo 14.-15.9. Rourin kisoissa Rovaniemellä. Mietin, että voisin Vennellä ratsastaa Helppo C-luokan koulukisoissa ja sunnuntaina sitten Vinskillä päästellä esteitä. Mutta nämä asiat varmistuu lähempänä. Tästä on hyvä jatkaa....

Aamulla ois sitten vuorossa junaan hyppääminen jo pikkusen jälkeen seiskan. Ja suuntana Oulu! Aaltokankaalla odottelee kisapolle Merija minua ja heti lauantai iltana minut nähdään hyppäämässä Aaltokankaan kisoissa 75cm luokassa ja sunnuntaina sitten päästellään naapuri tallilla Saaran tallilla 80cm. Koitetaan saada matskua kisoista tänne myöskin. Tekstiä luvassa ainakin.

Tripla heppailut

Jälleen on loma lusittu keski-suomessa ja siirtyminen reilu 300km pohjoisemmaksi on tapahtunut. Torstaina heti auton penkiltä melkein siirryttiin pollen selkään aaltsikalle. Ankki pitämässä tunteja ja aiheena kavaletteja. Hepppana Remu. Jälleen ihan uusi polle alle ja hieman pientä kyselyy muilta ratsastajilta, että millainen polle se tämä Remu on. Kuulemma etupainoinen ja painaa käsille. Ja totta mooses se sitä oli. Ensimmäisen 15min jälkeen selkälihakset aivan krampissa ja polte selässä oli tosi ihana tunne. Istunnalla koitin pelata, mutta ei se kyllä mittään auttanut ja yhtään sen enempää toiminut. Lopulta sitten tunnin loppu puolella polle pääsi yllättämään ja sai hieman repästyä ohjista. Meikällä niksahti niskoissa ja se tuntuikin sitten hetken aikaa. Hermot meni useaan otteeseen, mutta pakko se oli vain ylös sieltä jotenkin rämpiä ja taasen rauhottua. Ilta sitten kotona vaikeroiden kun selkä on krampissa ja niskat jäykkänä. Heti tunnin jälkeen äkkiä ilmoittautumaan Tuulille estekisoihin. Ja sekin nyt varmistui, että hyppään 31.8. Aaltokankaan harjoituskisoissa Merillä luokan 75cm. Joka toimii hieman reeninä seuraavan päivän kisoihin. Pikaisesti myös kysyin, että olisiko perjantaille estetuntia ja sattui sieltä sellainen löytymään. Tuuli lupasi myös koittaa järjestää Merin minulle hepaksi, että pääsisin reenaamaan vielä kerran ennen kisoja.

Näin viikonlopun kynnyksellä sitten otettiin ilo irti polleilusta. Ensin jännittävä maastoreissu Karan kanssa heti puolen päivän aikaan. Toi hyvää fiilistä elämään ja tyytyväinen olen Karaan kun saatiin turvallisesti porukka johdettua maastosta pois. Matkalla oli kaikkea pientä kommellusta ja tallille päästyä minun valkoinen satuhevonen oli ennemmin vihreä ja ruskea pilkullinen polle. Kun ei nuita kavioita viittis kastella ja kun muutamia hieman jännittäviä paikkoja löytyi niin sitä hieman rämmittiin vaikka ja missä. Mutta polle on siinä mielessä ihana, että se ei lähe pinkomaan kuin raketti vaan kahtelee asioita ja kiertää niitä hieman kauempaa. Tai sitten laukassa pujotellaan vesilammikoita.

Illan kruunasi Tuulin pitämä huippu Innari estereeni ja alla kopsutteli kisapolle Meri. Alkuunsa hieman jumppaa kavaleteilla ravissa ja laukassa. Hyvien suorituksien jälkeen siirryttiin esteille. Ja vuorossa oli puomi, jonka jälkeen kaksi estettä. Joista myöhemmin viimeinen oli okseri. Alusta alkaen ongelmia ei ollut. Hieman mietitytti, että kuinka tulee käymään kun alkuunsa polle oli hieman kova suinen, mutta sekin tuntui pehmenevän. Lopulta innarin okseri olikin jo mukavissa 80cm lukemissa. Yhdessä vaiheessa luotin heppaan vain liian paljon ni matka tyssäsi jo ekalle esteelle, mutta uusi yritys ja niin me hienosti liidetiin maaliin. Erityisen tyytyväinen olin siihen, että Meri ei kaahottanut ja tultiin hyvässä tasapainossa ja rytmissä. Lisäksi laukanvaihdot tuli suoraan laukasta ei ravin kautta. Tunnin jälkeen tokasin Tuulille "nyt voi lähtee kisoihin luottavaisin mielin" ja Tuuli tokas takas " Kyllä voi". Tuuli oli tyytyväinen minun tekemiseen ja itselläkin oli tosi keskittynyt olo ja hyvä fiilis.

Nyt ruinaamaan hierontaa ja palautumaan ratsastuspuuhista. Seuraavan kerran kirjoitellaan jo Rovaniemen päästä kun edessä on paluu Rovaniemen ratsastuskeskukselle katsomaan millaiset tuulet siellä puhaltaa omistajan vaihdoksen jälkeen.

Aimolla koulua

Kesäloman vietto Keski-suomessa ei oo ihan lähteny toivotulla tavalla kun piti hieman muutella nuita ratsastusaikoja ja nyt meno jäikin vähemmälle. Mutta sentäs yksi tunti saatiin järkättyä ja meikä pääsi nauttimaan yksityistunnin antimista Aimon kanssa Kaipion tilalle. Hevonen oli minulle ihan uusi ja vieras niinpä hetki alusta meni tutustellessa. Alkuun hieman hukassa oltiin, mutta hetkittäin nähtiin hyviä ja onnistuneita pätkiä ja hevonen kulki kivasti muodossa ja oli mukavan tuntuinen.

Tunnilla tehtiin töitä kaikissa askellajeissa. Ja tehtiin paljon ympyrätyöskentelyä sekä kiemuraura hommia. Lisäksi teimme ns. vastalaukka harjoitteita loivalla kiemura uralla. Hieman kiiruinen hevonen oli vähän kaikissa askellajeissa, mutta kivempi se on olla jarruna kuin patistella eteenpäin. Ja kun sai hevosen tasapainoon niin liikehdintä muuttui täysin. Olo oli hetkittäin kuin olisi koulukisoissa ollut, mutta tämä konkaripolle onkin melkoinen koulutykki.

Tunnilla itse keskityin siihen, että käytän pohkeita enkä kantapäätä sekä mietin kokoajan laukassa istumisen rytmiä. Lisäksi minulle hieman jäi nälkää taas seuraavia tunteja ajatellen siihen, että löytäisin jaloille oikean paikan sekä keventäisin sopivasti, eli en liian puskevasti, korostetusti yms. Löytyisi se tietynlainen tatsi siihen. Ja se K A T S E!...

Mutta nyt kisarintamalta on hieman tietoa. Elikkäs seuraavat kisat ovat todennäköisesti lauantaina 31.8. Oulussa Aaltokankaan ratsutalleilla, mutta hevosta enkä luokkia vielä tiedä. Sitten  sunnuntaina 1.9. kilpailen myös Oulussa Saaran tallilla, 80cm luokassa Merijalla (Meri). Innolla jo odotellaan kisoja. Lisäksi Männikön Kopseen väki on hieman kisapäivää jo miettineet ja ilmeisesti päivä olisi 15.9. Jos näin on ja minulle löytyy polle tai kaksi alle todennäköisesti olen sielläkin kisaamassa, mutta luokkia ei ossaa sanoo ennen ko kutsu ja pollet on tiedossa.

Nyt jatketaan lomaa hieman. Loppu viikosta vielä torstaina Aaltokankaalle ratsastamaan ja perjantaina Kempeleeseen. Sunnuntaina sitten pitkästä aikaa takaisin Rovaniemelle kun maanantaina alkaa koulu!

Kouluvääntöä kentällä

Nyt on virallisesti aloitettu koulukisoihin reenaaminen ja  ihan yksin. Karauttelin tänään tallille kaheksitoista ja kävin tunnin reenaileen Karan kanssa kentällä hieman koulua. Alkuun Karalla oli vain mielessä ihana Viivi-neiti tarhassa ja sitten löytyi laiskuus. Ei meinannut hommista tulla mittään. Kun saatiin herran mieli takaisin ratsastukseen oli hieman aika väännellä. Avot ja sulut toimi ja pysähdykset. Peruutukset oli hieman nihkeitä. Lisäksi nyt tuli hyvin esiin se mistä Riikka on puhunut, että Karan tulisi pysyä suorana. Se tykkää mutkitella ja painaa oikealle. Sen kanssa sai hetkittäin tehdä töitä.

Työskentelin alkuun käynnissä pysähdykset sekä peruutukset, kulman ratsastukset, väistöt sekä avot ja sulut. Myös hieman voltilla haettiin asetusta ja taivutusta. Pikku hiljaa ravissa samoja asioita ja toki kumpaankin suuntaan. Lopuksi hieman laukkaa ympyrällä hakien rentoutta, hyvää rytmiä ja ryhtiä. Unohtamatta muotoa. Muotoon hetkittäin päästiin, mutta hieman tuntui olevan haluttomuutta tai jotain liikenteessä.

Vanhalle ratsastuksen opettajalleni laittelin tuossa muutaman kuvan meistä. Hän tokaisi kuvien perusteella, että kankiohja olisi liian tiukalla ja minun istunnan pitäisi olla enemmän alas istumista vielä ja sitten rintakehä ylös ja esiin. Tätäpä täytyy koittaa. Hyvät neuvot ovat kalliita ja tulee aina tarpeeseen.

Kuuliainen polle oli, mutta hieman nihkeä ja laiska. Riikka vähän arveli, että oisko laiskuus siitä tullut kun on ollut enemmän tunneilla viime aikoina. Mutta tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Seuraava ratsastus on minulla ens viikolla kun pääsen keski-suomeen yksityistunnille ratsastamaan pitkästä aikaa. Ihanaa pitää hieman kesälomaa samalla.

Ja näin loppuun voipi paljastaa, että meikä kävi ilmoittautumassa 1.9. pidettäviin seuraestekisoihin Saaran tallilla. Hyppään aaltokankaan ratsastuskoulun hevosella Merillä eli Merijalla 80cm luokan. Innolla odottaen. Lisäksi olisi tarkoitus hypätä 31.8. Aaltokankaan omissa harjoituskisoissa. Luokasta en tiedä vielä kun kisakutsua ei ole julkaistu.

Loppukesän kisaohjelma suunnitelma olisi tälläinen.... se sitten saako hevosia ja mitä hevosia ja mitä luokkia ja mikä päivä ni onkin arvoitus.

31.8. Aaltokangas (este)
1.9. Saaran talli (este)
* pvm ei tiedossa* Männikön kopse (este)
*pvm ei tiedossa* Tallinmäki (koulu)
29.9. Rovaniemen ratsastuskeskus (koulu)
27.10. Rovaniemen ratsastuskeskus (este)

Heppa täyteinen viikonloppu

Perjantaina suunnattiin Männikölle pitkästä aikaa. Tarkotus oli hieman käydä läpi ratsastamassa Dania. Tytöt tallilla oli harjoittelemassa lauantain ratsastusnäytöstä, joten hetken jouduin odottelemaan, että sain Danin itselleni ja pääsin aloittamaan hommelit. Työskentelin pääasiassa käynnissä ja ravissa. Ja lopuksi sitten hieman myös laukassa haettiin rentoutta, tasapainoa ja muotoa. Kivasti hevonen alkoi toimia kun hyväksyi kuolaintuntuman ensin. Dani oli tosi herkkä suusta ja helposti pää nousi ylös sekä jännittyi tosi nopeesti. Lisäksi Danilla oli taipumus rintakehästä romahtaa helposti sekä mennä kuolaimen taakse. Eli erittäin opettavainen ja kultainen keskitie tuli löytää tämän kanssa.

Lauantai aamuna sitten nokka kohti Männikköä jälleen. Olin lupautunut tulla auttelemaan Männikön markkinat-tapahtuman kanssa päiväksi ja illalla sitten olemaan töissä. Päivän aikana tallilla vilisi uusia ja vanhoja käviöitä tutustumassa talliin ja uusiin sekä vanhoihin polleihin, talutusratsastuksessa sekä kärriajelulla. Pääsin minäkin kuuden vuoden tauon jälkeen ponilla ajeleen. JEE! Kyllä tuli vanhat hauskat ajat mieleen.


Kun tapahtuma oli ohi suuntasin Nooran kanssa hieman meidän sairaslomalaisen kanssa maastoon kopottelemaan puoleksi tunniksi vain, ettei rasitu liikaa. Noora lähti mukaan Mirkan kanssa. Mosse reppana ko on seisoskellut monta viikkoa jo tarhassa. Enään ei onnuttu käynnissä joten, pieni liikuttelu käynnissä ilman satulaa pusikon keskellä luonnon helmassa tekee varmasti tälle ihanalle kaverille hyvää. Rauhallista puksuttelua pollejen kanssa oli hyvää pientä virkistymistä itsellekin rankan päivän keskellä.


Reippaasti Mossen selästä pois... Ja suuntana ratsastuskenttä. Vuorossa oli pari koulutunnin pitämistä tytöille. Tehokasta opetusta tytöille kun oli vain pari ratsastajaa/ tunti. Tehtiin tunneilla kolmikaarista sekä ympyrätyöskentelyä. Tavoitteena tytöillä oli tasapainoinen ja rento hevonen. Tähän päästiin muutaman osalta hyvin. Ja meno näytti tunneilla kaikin puolin hyvältä.

Tuntien päätteksi minä itse vielä kapusin hetkeksi selkään kun kävin liikuttelemassa tallin junioria kentällä. Emppu tuo kolme vuotias vauva osaa yllättävän paljon asioita. Pienistä alku kenkuista huolimatta meno oli kivaa ja mukavaa. Hieman ympyrällä kaveria asettelin ja taivuttelin hakien kaveriin rentoutta. Tästä pollesta tulee vielä oiva kaveri.

Näin sunnuntaina sitten suuntana olisi sitten Kempele ja Karan luokse matka. Maastoon mentiin pikku tiimillä. Mentiin tällä kertaa vain semmoinen rauhallinen maasto. Karakin oli jo tunnilla mennyt niin ei vauhtiakaan pahemmin ollut. Laukassa tuli pieniä pepun nostoja innostuksen merkiksi, mutta kivaa oli ja vauhtiin päästiin aina välillä. Tästä on hyvä jatkaa huomiseen ja kohti kouluharjoituksia. Kun jälleen loikataan ison valkoisen jättiläisen selkään.

Koulutunnilla ja rautaa suussa

Työpäivän jälkeen suuntana Juurussuo ja koulutunnille tällä kertaa ois tarkoitus mennä puksutteleen. Taso ryhmällä oli HeA. Polleksi sain ihanan Karan, kuten alunperin Riikan kanssa oli puhe. Lisäksi tunnilla oli oma pieni jännitys kun oltiin sovittu, että ratsastan tunnin kangilla. Tallissa oli hieman pientä värkkäämistä ja säätöä, että saatiin pollelle sopivasti suuhun kapistukset. Kentällä tehtiin vielä pikainen tarkistus, että ovat oikein ja hyvin. Ja heti ekalla kerralla meni oikein. 

Tunnilla tehtiin hieman voltin kautta väistöjä käynnissä ja ravissa. Tarkoitus oli saada hevoset pyöreäksi. Lopuksi sitten laukassa pääty ympyröitä. Keskityin tunnin aikana pitämään kädet hiljaa ja ratsastamaan hyvässä tahdissa. Karan kanssa tahti löytyi yllättävän näppärästi ja hevonen tuntui kivalta, herkältä ja kevyeltä ratsastaa. Laukassa hain hidasta, mutta tahdikasta ja pontevaa laukkaa. Lopulta hetkittäin sellaisia pätkiä sain. 

Nyt on tullut huomattua, että kiinnitän paljon Carden kurssin jälkeen siihen, että hevonen menisi tasapainossa ja olisi heti alusta asti hyvin aktiivinen ja ponteva. Lisäksi tuntuu, että oma istuntani on suhteellisen vakaa, kunhan jalat löytää paikkansa satulavyön takaa, ettei kantapäät nouse ja mene liian taakse niin se on hyvä sitten. 

Fiilikset mitkä kangista jäi niin oli ihan hyvät. Käsi pysy mielestäni hyvin vakaana ja hevonenkaan ei turhaan jarrutelllut kumminkaan kangista. Ehkä Kara oli aavistuksen kevyempi edestä ja helpommin ratsastettavissa, mutta ei kanget oikein muuten poikennut normaaleista kuolaimista kuten olin aikaisemmin luullut ja ajatellut kun niistä on peloteltu niin paljon, että ne on niin kovat yms.

Maanantaina reenaan Karan kanssa itsekseni tunnin kouluhommia. Joten mielenkiintoista nähdä miten yhteistyö lähtee yhdessä kulkeutuun kohti mahdollisia ekoja koulukisoja! ;)

Voltteja... voltteja

Se oli paluu arkee Carden oppien jälkeen. Viimeinen tunti ratsastuskortista käytetty Aaltokankaalla tarkoittaa sitä, että kesä on loppumassa. Vein ihanille ratsastuksen opettajille suklaata viimeisen tunnin kunniaksi ja kiitokseksi mahtavasta ratsastuskesästä. Muutaman vierailun ehkäpä kerkeen käydä vielä ennen lähtöä takaisin jänkhälle. 

Palataanpa tunnille... Pollena minulla oli Assi. Ihan mukava polle vaikkakin ennakkoluulot oli mitä oli. Kun on nähnyt Assin estetunnilla kaahaamassa ja koulutunnilla äkkäilemässä. Nyt oli semmoinen välimuoto. Alkuun keskityin siihen että hevonen on aktiivinen kuten Carde opetti. Pohkeiden kanssa oli alkuraveissa ja laukoissa ongelmia. Ulkopohje ei meinannu mennä läpi, mutta lopulta murahdin niin alkoi kulkemaan. Pieniä vivahteita pyöreästä hevosestakin näkyi. Vauhtiin kiinnitin erityisesti huomiota kuten Cardekin neuvoi "mielummin hidasta ravia ja laukkaa kuin tasapainotonta kaahausta". Tehtävä alkuunsa minua hieman jännitti, että kuinka tulee onnistumaan tehdä kentän toisella pitkällä sivulla kaksi 10m laukkavolttia ja toisella puolella ravissa kaksi 10m ravivolttia. Mutta pidin vauhdin rauhallisena niin kääntäminen onnistui ja mielyttävämpi itselle ratsastaa. 

Kovasti minun istuntaa kehuttiin, että istuin hyvässä tasapainossa kyydissä ja olin hyvin laukan rytmissä mukana. Mikä oli kiva ja positiivinen juttu... Muutaman kerran meinasi olla hieman "ongelmia"kun on oppinut nyt hieman että kädet ylhäällä ratsastaa niin kun tätit huutaa että " kädet alas"... Mutta pieniä asioita. Ja tokas se opettajakin sellaisen, että "On sinuun vissiin tarttunut jotain Carden opista" Se kuulosti korviini hyvältä. Mukavat fiilikset jäi tunnista ja Assista. Ikävä tulee Aaltsikkaa. Täytyy aina oulussa käydessä käydä kopottelemassa ettei ihan unohda hyvää paikkaa.

Mintti suositteli tahtimittarin ostamista olen aloittanut metsästyksen, mutta toistaiseksi tuloksetta...