Perjantaina suunnattiin Männikölle pitkästä aikaa. Tarkotus oli hieman käydä läpi ratsastamassa Dania. Tytöt tallilla oli harjoittelemassa lauantain ratsastusnäytöstä, joten hetken jouduin odottelemaan, että sain Danin itselleni ja pääsin aloittamaan hommelit. Työskentelin pääasiassa käynnissä ja ravissa. Ja lopuksi sitten hieman myös laukassa haettiin rentoutta, tasapainoa ja muotoa. Kivasti hevonen alkoi toimia kun hyväksyi kuolaintuntuman ensin. Dani oli tosi herkkä suusta ja helposti pää nousi ylös sekä jännittyi tosi nopeesti. Lisäksi Danilla oli taipumus rintakehästä romahtaa helposti sekä mennä kuolaimen taakse. Eli erittäin opettavainen ja kultainen keskitie tuli löytää tämän kanssa.
Lauantai aamuna sitten nokka kohti Männikköä jälleen. Olin lupautunut tulla auttelemaan Männikön markkinat-tapahtuman kanssa päiväksi ja illalla sitten olemaan töissä. Päivän aikana tallilla vilisi uusia ja vanhoja käviöitä tutustumassa talliin ja uusiin sekä vanhoihin polleihin, talutusratsastuksessa sekä kärriajelulla. Pääsin minäkin kuuden vuoden tauon jälkeen ponilla ajeleen. JEE! Kyllä tuli vanhat hauskat ajat mieleen.
Kun tapahtuma oli ohi suuntasin Nooran kanssa hieman meidän sairaslomalaisen kanssa maastoon kopottelemaan puoleksi tunniksi vain, ettei rasitu liikaa. Noora lähti mukaan Mirkan kanssa. Mosse reppana ko on seisoskellut monta viikkoa jo tarhassa. Enään ei onnuttu käynnissä joten, pieni liikuttelu käynnissä ilman satulaa pusikon keskellä luonnon helmassa tekee varmasti tälle ihanalle kaverille hyvää. Rauhallista puksuttelua pollejen kanssa oli hyvää pientä virkistymistä itsellekin rankan päivän keskellä.
Reippaasti Mossen selästä pois... Ja suuntana ratsastuskenttä. Vuorossa oli pari koulutunnin pitämistä tytöille. Tehokasta opetusta tytöille kun oli vain pari ratsastajaa/ tunti. Tehtiin tunneilla kolmikaarista sekä ympyrätyöskentelyä. Tavoitteena tytöillä oli tasapainoinen ja rento hevonen. Tähän päästiin muutaman osalta hyvin. Ja meno näytti tunneilla kaikin puolin hyvältä.
Tuntien päätteksi minä itse vielä kapusin hetkeksi selkään kun kävin liikuttelemassa tallin junioria kentällä. Emppu tuo kolme vuotias vauva osaa yllättävän paljon asioita. Pienistä alku kenkuista huolimatta meno oli kivaa ja mukavaa. Hieman ympyrällä kaveria asettelin ja taivuttelin hakien kaveriin rentoutta. Tästä pollesta tulee vielä oiva kaveri.
Näin sunnuntaina sitten suuntana olisi sitten Kempele ja Karan luokse matka. Maastoon mentiin pikku tiimillä. Mentiin tällä kertaa vain semmoinen rauhallinen maasto. Karakin oli jo tunnilla mennyt niin ei vauhtiakaan pahemmin ollut. Laukassa tuli pieniä pepun nostoja innostuksen merkiksi, mutta kivaa oli ja vauhtiin päästiin aina välillä. Tästä on hyvä jatkaa huomiseen ja kohti kouluharjoituksia. Kun jälleen loikataan ison valkoisen jättiläisen selkään.
Kun tapahtuma oli ohi suuntasin Nooran kanssa hieman meidän sairaslomalaisen kanssa maastoon kopottelemaan puoleksi tunniksi vain, ettei rasitu liikaa. Noora lähti mukaan Mirkan kanssa. Mosse reppana ko on seisoskellut monta viikkoa jo tarhassa. Enään ei onnuttu käynnissä joten, pieni liikuttelu käynnissä ilman satulaa pusikon keskellä luonnon helmassa tekee varmasti tälle ihanalle kaverille hyvää. Rauhallista puksuttelua pollejen kanssa oli hyvää pientä virkistymistä itsellekin rankan päivän keskellä.
Reippaasti Mossen selästä pois... Ja suuntana ratsastuskenttä. Vuorossa oli pari koulutunnin pitämistä tytöille. Tehokasta opetusta tytöille kun oli vain pari ratsastajaa/ tunti. Tehtiin tunneilla kolmikaarista sekä ympyrätyöskentelyä. Tavoitteena tytöillä oli tasapainoinen ja rento hevonen. Tähän päästiin muutaman osalta hyvin. Ja meno näytti tunneilla kaikin puolin hyvältä.Tuntien päätteksi minä itse vielä kapusin hetkeksi selkään kun kävin liikuttelemassa tallin junioria kentällä. Emppu tuo kolme vuotias vauva osaa yllättävän paljon asioita. Pienistä alku kenkuista huolimatta meno oli kivaa ja mukavaa. Hieman ympyrällä kaveria asettelin ja taivuttelin hakien kaveriin rentoutta. Tästä pollesta tulee vielä oiva kaveri.
Näin sunnuntaina sitten suuntana olisi sitten Kempele ja Karan luokse matka. Maastoon mentiin pikku tiimillä. Mentiin tällä kertaa vain semmoinen rauhallinen maasto. Karakin oli jo tunnilla mennyt niin ei vauhtiakaan pahemmin ollut. Laukassa tuli pieniä pepun nostoja innostuksen merkiksi, mutta kivaa oli ja vauhtiin päästiin aina välillä. Tästä on hyvä jatkaa huomiseen ja kohti kouluharjoituksia. Kun jälleen loikataan ison valkoisen jättiläisen selkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti