Ei se jalkapuolena olo estä maneesiin kömpimistä. Sunnuntaina suuntasin Hirvaalle, tarkemmin ottaen Ratsukievarille moikkaamaan Minttiä ja katsomaan valmennuksia. Vihreä vihko penaalin kera oli matkassa ja sinne sitä maneesin orrelle könyttiin istuskeleen ja katselemaan sekä oppimaan paljon uutta. Mukavaa oli kun heti ensimmäisessä valmennuksessa oli Suomenhevonen ja pääsi näkemään konkreettisesti mitä tarkoittaa mikäkin asia. Sain paljon uusia vinkkejä, miten saa ryntäilevän ja kiireisen hevosen kuulolle ja rauhoittumaan. Sekä miksi siitä tulee "rymistelijä" no siksi kun se tasapaino pettää eikä jaksa kannatella rintakehää ja tämän takia hevonen on etupainoinen kaiken kukkuraksi. Toisessa hevosessa pääsi selkeesti näkemään muutoksen kun palaset löysivät oikeat paikat niin hevonen oli kuin "liitohevonen" ja kopsutteli rauhallisen rennosti eteenpäin. Ja meno kyllä näytti niin hienolta, että.
Pääsin myös näkemään estetunnin antia. Sain muutamia hyviä ja uusia harjoituksia mitä tulen teettämään omilla valmennettavillani ja sekä varmasti ratsastan itse joskus. Tehokkaita, mutta yksinkertaisia. Ja mikä mahtavinta oli päästä näkemään hevonen joka ryykää esteelle (eli menettää tasapainon juuri ennen estettä ja syynä on se että tukilihakset eivät toimi oikein ja oikeassa järjestyksessä). Ja se miten asia on korjattavissa. Mutta mikä hienointa oli huomata se iso ero hevosessa kun se hoksasi asiat. Mahtavaa!
Ahaa elämyksiä tuli paljon koettua Sunnuntaina ja mukavan rentouttava paskan hajukin rentoutti minua. Seuraavat Mintin valmennukset ovat marraskuussa ja tarkoitus olisi koittaa olla mukana yleisössä. Toki silloin ehkä jo voisi kaivata teetä termospullossa sekä hieman lämpösempää vaatetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti