Vihdoinkin!

Nyt kun mennään kovaa vauhtia jo uutta reeniviikkoa on hyvä katsoo viime viikon harjoituksia. Viikko onnistui täsmälleen suunnitelmien mukaan, mikä on tässä vaiheessa jo tosi hyvä asia. Jokainen harjoitus pystyttiin tekemään hyvin ja lähes täysipainoisesti. Viikon saldo siis oli 35km juoksua+ 15km hiihtoa+ puntti. Ja viikon ohjelmahan näytti tältä...

Ma: TV10
ti: 1h 15min lumikenkäilyä+ uppohanki jalkkista, illaksi sitten 15km hiihtoa
ke: aamu lenkki TV4 klo 6.00+ illalla 1h spinning
to: verr.2+2, 3*400m+ 4*200m pal. 2min/3min
pe: lepo+hieronta
la: TV5 aamulla+ illalla sitten puntille
su: TV10

Pientä ongelmaa alaselässä oli ja on edelleen, kun hieman uppohanki jalkkis oli rajua menoa. Onneksi ei tuota kipua juostessa ja pian antaa myöten varmasti muissakin harjoituksissa. Tosin oli se tiistai päivän reenisetti muutenkin aika tuju. Nimittäin ei oo tämäkään tyttö ollu pitkään aikaan niin väsyny kuin silloin. Kello läheni puolta kymppiä ni tämä tyttö päätti mennä nukkumaan pilkkiessään lattiaalla venytellessään sen 30 minuuttia. Mukavasti tuli semmoset 9 tuntia unta kalloon viel.

Puntista tuli tosi ihanat ja mukavat jumit kroppaan. Niitä näin vielä tiistainakin parannellaan, mutta silti on jo reenattu pikkuisen ja koitettu huoltaa kroppaa.

Eilen tuossa laskeskelin, että jos ensi viikosta lähdetään laskemaan niin ensimmäisiin kisoihin ei ole aikaa kuin 6,5 viikkoa. Se on vähän. Ja töitä on paljon. Tähän asti kisakalenteria olen suunnitellut siten että...

17.3. Hallitonnit, Kuortane (1000m)
16.4. Junganjärven ympärijuoksu, pihtipudas (10km)
15.5. SM-maastot (4km)

sponsoreistakin on hieman uutta tietoa ja ainakin kaksi uutta sponsoria on tällä kaudella mukana. Palaillaan viikonloppuna lisää kuulumisien pariin. Nyt on aika lähtiä lukemaan anatomiaa, jotta saa tämän koulunkin kunnialla loppuun... Näyttöpäivät menossa... MUTTA URHEILIJAN ARKI JONKA OLEN LUVANNUT NIIN PITÄÄ!!

Uppohanki jalkkista!!

Viikot vaan vierii ja ko hukkaa nettitikun niin päivittäminen blogiin ei ole senkään vertaa helpompaa. Nyt siis viikonloppua kotona taas viettämässä niin on aika kirjoitella hieman harjoituksista.

Tämän viikon harjoittelu on toiminut hyvin. Ja mennyt tähän päivään asti suunnitelmien mukaisesti. Kirjoittelen sunnuntaina kun kaikki on tehty niin koko viikon ohjelmasta pienen yhteenvedon ;)

Ma: TV10
ti: 1h 15min lumikenkäilyä+ uppohanki jalkkista, illaksi sitten 15km hiihtoa
ke: aamu lenkki TV4 klo 6.00+ illalla 1h spinning
to: verr.2+2, 3*400m+ 4*200m pal. 2min/3min
pe: lepo+hieronta
la: TV5 aamulla+ illalla sitten puntille
su: TV10

"Oletko kännissä?"

Maanantaina alkoi jälleen koulu ja viikko opistolla jo oltu. Koulu sujuu hyvin ja hauskaa on. Flunssan kourissa näin ollaan edelleen lauantaina vielä. Tiistaina alkoi antibioottikuuri keuhkoputken tulehdukseen sekä sitten silmätulehdus liittyi seuraan. Onneksi oireet ovat alkaneet helpottaa ja koitan päästä jo maanantaina harjoittelun pariin...

Urheilugaalaa katsoessani tuossa opistolla. Tuli mieleen taas se miksi urheilen. Se on se että saisin oikeasti olla joskus sielä huipulla. Tavoitteet olympialaisista on hieman laskenu. Nyt minulle uusi ja ehkä jopa parempi sekä realistisempi tavoite on että saisin joskus pukea suomen maajoukkueen edustusasun päälle ja edustaa suomea. Lisäksi tähän urheilugaalaan liittyi toinenkin asia. Nimittäin ilmoitin nykyisille valmentajille sekä entiselle valmentajalleni Petterille, että päätän aloittaa urheilijan elämän. Tähän liittyy sellainen hassu juttu mitä Petteri asiaan vastasi tai oikeestaan kysyi. Häneltä tuli teksti viesti " Oletko kännissä? :D laitetaan viesti talteen".

Johan tässä kolme päivää pääs harjoittelemaan!

Kaksi viikkoa huilia takana ja lupa kokeilla harjoittelua jalan kanssa saatu jälleen maanantaina. Suunnittelin itse, että oisin edennyt harjoittelussa päivä kerrallaan ja tunnustellut miltä meno tuntui ja mitä kroppa viestii. Suunnitelmissa oli reenata kokonainen viikko ilman huilia.

Maanantaina kävin juoksemassa TV8 kevyen aikaan 52.20. Lenkki ei ollut mikään helppo nimittäin tekniikka oli jälleen kadoksissa kuten aina. Ei se juokseminen aina ole helppoa ko ei vaan oikeen saa kiinni tekniikan saloista tauon jälkeen. Se oli vähän väkisin väkertämistä, mutta kun mieli teki oli pakko juosta. hehe... Reenin päälle sitten 10min pieni keskivartaloreeni, josta varmasti olisi apua tulevina päivinä kun lähtisin harjoittelemaan.

Tiistaina meno jatkui TV5 merkeissä melkeenpä samaa rataa kuin maanantainakin. Muutama yksittäinen avain tekniikkaan löytyi ja meno oli sen puolesta paljon mukavampaa jo. Aika tosin sanoi jo hieman jotain muuta, kun kellotin ajaksi lenkille 36.01.

Keskiviikkona aamulla sängystä nousseena koko kroppa oli ihan tukossa ja jumissa. Vaikka kunnon venyttelyt on aina reenien jälkeen tehty en ymmärtäny mistä se tuli. Niimpä mietin illan harjoitusta hieman. Vaihtoehdot olivat Punttisalille, Kuntopiirin pariin, Juoksemaan vai Hiihtämään. Koska hiihtokautta ei oltu vielä kunnolla avattu sopi hiihtolenkki kuvioihin. Kävin 6km kevyen hiihtolenkin suihkimassa ja mukava pieni 30 minuutin harjoitus tuli tehtyä. Yllätyksenä huomasin, että lenkillä sykkeeni olivat korkeat. Avg. 171 ja max. 186. Niin ja siis harjoituksen piti olla kevyt. No sitä se olikin. Näistä sykkeistä hieman kyselin sitten ja syy nousuun oli ilmeisesti se, että en ole paljoa pystynyt harjoittelemaan ja sen takia ns. tauon jälkeen sykkeet voi olla paljonkin korkeammat kuin normaalisti, vaikka harjoitus tuntuu kevyeltä. Se oli oikeasti kevyt, koska pystyin laulamaan.

Ilta keskiviikkona mursi sitten reeniviikkoni. Illalla myöhemmin alkoi kurkkukipu. Oletin, että se menee ohi aamuun mennessä. Torstai-aamuna sitten jäinkin sängynpohjalle. Veto oli koko tytöstä poissa ja mieli teki vain nukkua. Illalla sitten kuume liittyi seuraani. Kuume kesti onneksi vain illan ja yön. Nytten sitten toivotaan, ettei kuume tule takaisin niin päästään maanantaina harjoittelemaan.

Tulevista harjoituksista ei ole vielä tietoa, mutta pian niistäkin kuullaan. Timo on luvannut väsätä pian tässä uudet puntti- ja kuntopiiri-ohjelmat ja Joonakseltakin varmasti tulee pian tietoa mitä treenataan. Mutta niinhän se on. Jos ei tyttö ole kunnossa turha tehdä ohjelmia, koska ei se pysty toteuttamaan niitä. Siltikin tässä etiä päin mennään pikku hiljaa....

Uusi vuosi ja uudet kujeet!!

Nyt kun on uusi vuosi alkamassa. Toivotan kaikille juoksurikkaan uuden vuoden 2011!! Tämän jälkeen on hyvä katsella menneeseen kauteen samalla kun putsataan harjoituspäiväkirja 2010 vuoden merkinnöistä toiseen kansioon talteen ja vaihdetaan toiseen kansioon kaudelle 2011 uudet ja puhtaat yhteenveto, vuosisuunnitelma ja viikko suunnittelu- ja toteutussivut. Aikaisemmin viikolla toimittelin kaudella sponsoreina olleille kiitos kirjeen ja kuvan. Iso kiitos heille vaikka kausi ei ollut sitä mitä odotin. Uuteen kauteen kumminkin lähdetään ja harjoittelut mielessä tosiaankin. Vielä ei ole aika luovuttaa.

Kausi 2010 oli rikkonainen siihen mahtui vaikka mitä ongelmia valmennuksen kanssa, ylikuntoa, akillesvaivoja sun muuta. Toivotaan että kausi 2011 on parempi ja saan edettyä enemmän juoksun kanssa. Näin se vaan on, että juoksijoilla on välillä huonompia vuosia ja välillä sitten parempia. Kumminkin päätökseni on se, että aion jatkaa juoksemista vieläkin. Valmennustiimi 2011 on Joonas Luostarinen ja Timo Mäntylä.

Kausi 2010:

Tekniikka ja koordinaatio: 13 harjoitusta
Nopeus: 5980m
Nopeuskestävyys: 11250m
Maksimikestävyys: 11500m
Reipas: 3km
Juoksua: 600km
Hiihto: 99km
Kuntopiiri: 22 harjoitusta
Puntti: 6 harjoitusta
Sairaana/kipeenä: 86 vrk
Kisa: 13000m (4 kisaa)

Aikaisemmat vuodet:
2008: 1300km juoksua, hiihtoa 66km
2009: 1400km juoksua, hiihtoa 291km

Joulun juhlaa!

Mukavasti pakkanen paukkuu ulkona ja hanki narskuu jalkojen alla. Mittari näyttää 26 astetta. Mutta yksi asia ei ole niin kuin ennen. On ensimmäinen joulu kolmeen vuoteen kun joudun istumaan sisällä odotellen jalan parantumista. Normaalisti ennen joulusaunaa olisin lähtenyt lenkille, pitkälle sellaiselle. Aattolenkki on se parhain mitä voi olla.

Jalan turvotus on laskenut hyvin ja toipumista on havaittu. Näin joulupäivänä teki mieli käydä kokeilemassa miltä tuntuisi hiihtää vuoden jälkeen. Niimpä kaivoin sukset ja kävin muutaman kilometrin kokeileen ihan tuntuman ja olkapään kunnon takia.

Suurimman ja ihanimman joululahjan sain Kuorikoskesta. Se kahden vuoden yhteistyö Petterin kanssa, ne lukuisat taistelut ja maltti. Ne yhdistyi taasen joululahjassa kannustamiseksi. Frankfurtin maratonilta petteri oli saanut hienon asics-hiirimaton, joka nyt löytyi minun joulupaketistani sekä sen kaverina oli talvinen putkihuivi. Hiirimatto joka on lukuisien hikipisaroiden, pistosen ja vuosien reenien myöntä saavutettu. Ja se kertoo mulle nyt siitä, että NYT JUOSTAAN, NYT ON AIKA ANTAA PALAA TYTTÖ! Mikään ei ole ollut hienompaa kun osata kääntää Petterin kannustamiset oikeasti todeksi ja ottaa niistä kaikki mahtava voima irti. Tässä syy miksi jaksan yrittää ja yrittää. Kun naapurissa asuu Juoksija ja aikasempi valmentaja, joka edelleen potkii minua päivä päivältä persuuksille, välillä se kettuilee niin maan perusteellisesti, mutta AINA... on tukena ja turvana mahtavassa matkassa kohti juoksijan elämää....

Piikkiä kinttuun ja lepoa!

Siinäpä lyhyesti tämän hetken kuulumiset jo otsikossa kerrottuna. Maanantai aamuna näin jouluviikon kunniaks päätin lähteä urheilulääkärini luona Jyväskylän terveystalolla käymään. Jaakko-sedän ko tapasin pitkästä aikaa. Se kertoo siitä et kait minä hetken olen pysynyt "ehjänä". 5 viikkoa vaivannut turvotus jalassa ja pieni kipukin jo jalkaan tuli selvisi et syynä oli akillesjänteen ja kantaluun välissä oleva limapussi joka oli tulehtunu. Näin ollen Jaakko-setä sitten ehdotti kortisonipiikkiä ja näin tehtiin. Nytten sitten huilitaan 2 viikkoa ja parannellaan jalkaa, jonka jälkeen palataan pikku hiljaa harjoitusten pariin. Mikäli jalka ei ole kunnossa niin sitten taasen kolkutellaan Jaakko-sedän vastaanoton oveen. Toivotaan, että jalka tulee kuntoon.

Nyt on siis hyvää aikaa keskittyy kouluun näin joululomallakin ja lueskella anatomiaa, hieroa ja jopa nauttia joululomastakin. Harmittaa vaan kun ensimmäistä kertaa juoksuvuosien aikana minulta jää aattolenkki välistä....

Koettelua toisensa perään!

Vielä on haettu tuntumaa harjoitteluun, mutta sitä ei oikeen näytä viel löytyvän ainakaan ihan puhdasta. Kilometrimäärät viikoilla liikkuu siellä 10-20km välillä, vaikka niiden pitäisi olla siellä 50-80km tuntumassa. Harjotusohjelmia ei ole vielä ollut, koska nyt on aika taas katsoa siihen miten alkaa nuo "hemmetin bursiitit" toipumaan. Mutta ilmesemmin molemmissa jaloissa on samaa oiretta... Maanantaina menen urheilulääkärille Jyväskylään näyttämään jalkaani, joka on useamman viikon harjoituksissa oireillut.

Lihashuolto puoli kyllä on kunnossa. Viimeksi eilen luokkakaveri hieroi jalat ja olihan siellä muutama kohta joka otti tosi kipiää. Sitten opettaja kurkkasi vähän tuota jalkaa ja epäilee, että olisi kantapään ja akillesjänteen välissä tai jossain siellä olevat limapussit ärtyneet jostain syystä. Siihen saadaan varmistus maannantaina. Kipua jalassa ei ole ollut, mutta tuntemuksia siitä kuin joku repisi kantapäätä ja akillesta irti toisistaan ja turvotus akilleksen ympärillä olevissa kudoksissa. Ei auta kuin odottaa ja reenata varovasti.

Mutta vielä on pakko yrittää.... En luovuta vielä

Verr.2+2, 2*4*200m pal. 1min/4min+koord.

Täällä sitä taas opistolla kirmaillaan sen minkä keretään. Maanantaina tuli juostua mukavassa paukku pakkasessa ekaa kertaa tälle talvelle. Pieniä ongelmia hengityksen kanssa oli, mutta edelleen käytössä oleva avaava lääke pelasti tuonkin reenin heti. Jalkavaivoiltakaan ei taaskaan olla säästytty. Muutamia viikkoja jo vaivannut akillesjänne on nyt päätetty hoitaa kuntoon käyttäen apuna urheiluteippiä.

Näin keskiviikkona koulun päätteksi oli jo pieni väsy ja mietinkin et jaksaako lähtee reenaamaan kunnon reeniä. Mutta ko puhelinta katoin oli tullu reenikaveriltani Lauralta viesti " monelta meet reenaamaan? me ollaan tulossa kuortaneelle" odotin kaveria ja sitten reenattiin...luvassa oli tiukka setti ja valvonnan alla 200m vetoja. Sykkeet nous tosi korkeelle, mutta ko sitä vaan innostu ;)

Akillesvaivakin taakse jäi ko päätin harjoitukseen teipata nilkan ja akilleksen alueen osittais teippauksella.

päivän harjoitus näytti siis tältä, ja kuortanehallissa rymisi vähän aikaa juoksuradan kaarteet...

verr.2+2, 2*4*200m, pal. 1min/4min+ koordinaatio

43.6: avg.165, max.184
41.4: avg.170, max.189
49,3: avg.178, max.191
43,0: avg.173, max.190
pal. 4min
42.1: avg.175, max.193
39.2: avg.177, max.189
41.3: avg.181, max.189
43.8: avg.183, max.190

On se vaan niin hienoa!

Olkapää näyttää jo uutta valoa tunnelin päässä ja Joonakselta odotellaan uusia harjoituksia :) eli viikon tauon jälkeen ollaan jälleen tossut jalkoihin laittamassa. Uudet haasteet ja kuviot tulossa ja tästä vielä nautitaan :) Varmasti rankka talvi on tulossa, mutta kohti uusia haasteita ja voiton riemua tahdotaan mennä.

Voiton riemua näkyi myös TV2:lta tullut ohjelma Vancouverin huippuhetkiä. Se oli jotain huikeeta katsoa kuinka jokainen suomalaiset urheilijat on nauttinut voiton hetkistä olympialaisista. Ja se sai myös minut huomaamaan ja muistamaan sen kesän vuonna 2008, kun ensimmäisen piirinmestaruus pronssin voitin ja ne voitokkaat muut kilpailut. Joista muistona on suuri kasa mitalleita kaudelta 2008 (kuvassa). Kuinka paljon se syrämeni täytti. Tuli myös minulle muisto ja kannustus siitä, että vaikka nyt on mennyt huonosti pitkään on vaan jatkettava matkaa ja annettava palaa heti kuin vaan mahdollista. Mulla on aikaa olla joskus vielä siellä huipulla ja sitä kohti matkaan.

Nyt vaan sisulla, tunteella ja taidolla skeä suurella tahdolla kohti ensi kesää ja lähretään hakemaan niitä voiton riemun hetkiä.

Ei toi terveenä pysyminen helppoa olekkaan

Viikon suunnitelmat saatiin jälleen kerran uusiksi kun meikäläinen koulussa ollessaan liikuntatunnilla hieman pelasi lentopalloa. Jälleen kerran, jo pitempään vaivannut olkapää päätti lähteä antamaan uutta potkua reenaamiseen. Lyötyäni sormi lyönnillä lentopalloa, olkapää lähti pois paikaltaan (sijoiltaan meno). Nyt olkapää muutaman päivän kantositeessä ja katsellaan jo ehkä viikonloppuna tai sitten ensi viikolla reenaamista uudestaan. Toivotaan nyt sitten et olisin karistanut kaikki nämä vaivat kohta pois altani ja onnistuisin reenaamaan kunnolla viimein.

Maanantaina kerkesin vielä käymään reenaamassa, tämän viikon ainoa reeni tähän mennessä. Juoksin TV5 kevyen+ päälle hieman 15min keskivartaloreeniä. Olen jo huomannut, että vauhdin puolella on tapahtunut edistymistä, eikä enään juosta "madellen" JES! Keskivartaloreenissä keskitin harjoittelua selkä- ja vatsalihas akselille, unohtamatta alaselkää tukevia pieniä syvemmälle meneviä ja minun selkää kuntouttavia liikkeitä. Onneksi selkä nyt on ollut hyvä ja oireeton.

Nyt vaan kättä parannnellaan ja kohti uutta reeniviikkoa.

Ja reeni jatkuu...

Edellinen viikko oli hyvin onnistunut, vaikka kilometrejä ei paljoa tullut. Ensimmäinen kunnon reeniviikko ylikunnon jälkeen on takana, joten siihen nähden hyvä viikko. Saldona 31km, tavoiteha oli 35km. Hyvältä maistui lenkki ja pieniä havaintoja tein lenkeillä juoksutekniikasta, jossa on hiomista aikas paljon.

Lunta on satanut jo viikonloppuna ja sain hyvän sunnuntai päivän lenkin (TV10 kevyt) tehtyä. Lenkillä käytin hyvin hyötynä lunta josta näkee helposti jalkaterän askellusvirheet kun kengänpohja tekee puhtaaseen lumeen hienot jäljet. Jäljet osoittivat että varpaat osoittaa ihan väärään suuntaan ne kääntyy liikaa sivulle vaikka varpaat pitäisi olla meno suuntaan.

Onneksi liukkaille on keksitty hyvät kengät Icebugin nastalenkkari on oiva reenikaveri näillä liukkailla keleillä. Jään päsäleet vaan lentää ko juoksee jäätikön yli ja juoksu saa olla rentoa.

Tämä viikko ei poikkea viime viikosta. Harjoittelu on ihan samanlainen kuin viime viikolla, tosin nytten yritettän saada tavoitekilsa täyteen eli 35km reeniä tälle viikolle. Lisäksi tulen seuraamaan harjoitteluissa sykkeitä.

Mutta ny on tästä lährettävä notta kerkiää reenaamahan...!! ;)