keskiviikko 24. heinäkuuta 2013
Karan kanssa maastossa
tiistai 23. heinäkuuta 2013
Hikinen estetunti
Pitkästä aikaa Oulussakin jälleen lämmintä. Aamusta vielä oli jäätyä töihin mentäessä, mutta kivat reippaat 24 astetta töistä tullessa pukkas hien pintaan ja illan ratsastuksestakin osasi sitä odottaa. Kimpsut ja kampsut kasaan ja nokka kohti tallia. Minä oottelin koulutuntia ihan ja koulupiiska oli mukana, mutta fillaroidessa tallin pihaan aloin katsella, että miksi väki kantaa tolppia kentälle... Ei muuta kuin talliin ja katsomaan listaa... Aiheena estetunti ja hevosena Niilo. BINGO! Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, meikää oikeesti jännitti. Se johtui siitä, että olin nähny muutaman kerran kun Niilolla on tunnilla hypätty ja useita hienoja lentoja ratsastajat tehny. Eikä tuskaa helpottanut yhtään sekään, että juuri aikasemmalla tunnilla oli hieman ratsastaja saanut ilmalentoa, kuulemma. No ei se auttanu kun alkaa laitteleen ponia kuntoon. Onneksi tallilta löytyy hieman lyhyempi piiska tunnille ja lisäksi myös turvaliivejä lainaksi. Tunnin tavoite oli etten tipu ja ponin pää pysyy koko tunnin ylhäällä (eli ei mahdollisuutta pukkeihin tai pään vetoon alas...) Nyt vain jäi harmittamaan se kun kameraa en ottanut mukaan, joten kuva matskua ei oo saatavilla.
Tunti alkoi virkeästi, "poni"oli alusta asti virkeenä ja meno päällä. Laukassa joutui hieman ratsastamaan eteenpäin, että laukkapyöri. Eniten ongelmia tunnilla tuotti se kun on nyt tottunut viimein estetunneilla olemaan siellä etukenossa ja jalustimilla kuten Mintti on käskeny niin eikö nyt tulllu päin vastoin ohjeet "istu satulaan ja selkä suoraksi". Hieman sopeutumisvaikeuksia.
Ensimmäinen tehtävä meillä oli pitkällä sivulla 3 estettä 12,5m välein ja esteiden välissä tuli kääntää kentän keskustaa kohti hevonen voltille. HUH HUH! Heti ekalla hypyllä oli meillä kääntävät avut tipo tiessään ja poni kaahasi suoraan. Mutta juuri sopivasti vielä sain välistä jotenkin käännettyä ja hevosen kiinni. Loppu sujui mallikkaasti... Muutamia pieniä pukkeja tuli saatua tunnin aikana, mutta ne ennemminkin tuli esille vain hieman korkeempana takajalkojen liikkeenä. Loppu tunnista sitten poni päätti laukan nostossa koittaa hieman pientä jyräämistä. Lopuksi sitten hypättiin kumpaankin suuntaan linjaa myös siten, että ei mittään ympyröitä väliin vaan täysiä kohti seuraavaa estettä. Jarrut meinas hetkittäin olla hukassa, mutta onneks on olemassa Mintin opettama pidäte ylöspäin. Se pelasti minut tänäänkin pariin otteeseen. Aika tiukkoja pidätteitä sai olla pollelle, että jarrut löytyi. Loppupuolella tuntia joku pieni viiraus vissiin ponin päähän tuli kun laukannostosta sain kauheen pomppu eteenpäin ja jaloista pinkoen etteenpäin. Ei muuta kuin persus minulla penkkiin, kantapäät maata kohti ni pirusti kun vaan voi ja kunnon pidätteitä ylös päin niin että polle ryntäyksestä saadaan alas. Loppu tunti meni mallikkaasti.
Hyviä sekä huonoja suorituksia tuli matkalla tehtyä. Muutamaan otteeseeen sain kehuja opettajalta siitä, että kun ite jäin hypyssä jälkeen en lähteny kääntämään voltille vaan tein fiksumman ratkaisun hyppäämällä seuraavan esteen suoraan. Kyllä se tästä lähtee....Ja hiki tuli tunnilla... HUH! Huomenna suuntana Juurussuo ja Karan kanssa maastoilemaan!!
sunnuntai 21. heinäkuuta 2013
kopottelua ja emäilimiä
| Alussa |
Lauantai pyörähti mukavasti käyntiin hierojalla käynnillä ja tämän jälkeen sitten fiksusti auton valojen suunta oli kohti Iitä ja männikön kopsetta, jossa tallitytöt ootti jo estetunnin alkua pollejen kanssa. Tunnille olin suunnitellut tyttöjen päänmenoksi hieman alkuun puomiharjoituksia kevyessä istunnassa ja perusistunnassa sekä lopuksi hieman sarjaesteen välin ratsastamista. Lopuksi kun aikaa hieman jäi niin hypättiin pienenä harjoituksena muutaman pompun rata.
Tunnin pidon jälkeen kypärä päähän ja hanskat käteen. Vuorossa oli Ukkurin ratsastus. Katsaus siihen miten on viikossa kehitytty. Polle tuntui alusta asti hieman mieleltään haluttomalta ja tahmealta, mutta loppua kohti homma parani ja hevonenkin alkoi tuntua virkeämmältä. Alkuunsa Ukkur oli myös jännittyneempi ja hieman laiska avuille, mutta hevosen rentouduttua alkoi hyvin yhteistyö toimia. Loppua kohden saatiin Ukkurista esiin tasapainoinen ja kouluhevosen näköinen polle. Lisäksi selkeästi kuvissa huomattavissa rentoutumista sekä kivan pitkiä askelia. Nyt kun ollaan paljon reenattu vasenta puolta on oikea puoli alkanut tökkimään, mutta mikä parasta Ukkur on käsille kuin höyhenen kevyt eikä painava norsu kuten viime viikolla. Tuo kummasti ratsastukseen mukavuutta ja helpottaa työskentelyä selästä. Kuten ylhäällä olevasta kuvasta näkyy on polle hieman epätasapainossa. Häntä korkealla, selkä notkolla, pää jäykkänä ja hevonen näyttää muutenkin jännittyneeltä. Laukan kanssa tämän pollen kohdalla on tekemistä. Saada hevonen ensinnäkin löytämään laukan rytmi ja tarvittava tasapaino, siten että hevonen voisi rauhassa pyöristyä.
perjantai 19. heinäkuuta 2013
Kiitolaukkaa ja loisketta
HUH HUH! sanon minä....
Se oli perjantai koittanu ja töiden jälkeen hetki kahtomaan torikorista (katukorista) Oulun torille ja sitten ruokapöydän kautta nokka kohti Juurussuota ja maastoilemaan sillä tutulla maastotiimillä.
Karan sai hakea laitumen perimmäisestä peränurkasta, mutta kaveri tällä kertaa suht puhtaana. Hieman enimpiä likoja pois. Ei muuta kuin koulusatula selkään ja hieman järeämmät vermeet suuhun ihan varmuuden vuoksi. Sitten vain matkaan. Viimeksi oli puhetta että lähetään kunnon laukkabaanalle kirmailemaan pollejen kanssa. Alku matka sujui kivasti rauhallisesti. Matkalla tuli nähtyä elämäni ekan kerran ihan ihka oikeita käärmeitä. Tosin kuolleita, mutta kumminkin. Ällöjä ne silti oli. Onneks oltiin turvallisesti Karan kyydissä. Junaradan yli mentiin myös hieman korkein ja epäröivin askelin, mutta kumminkin reippaasti ja varmasti.
Matkalla mentiin käymään hieman vielä kahlaamassa. Otin tavoitteeksi, että Kara kastelee edes pikkusen kavion kärkeä, mutta ei... Tämä vesipeto kasteli minut sekä Tuikun. Alkuun se hieman kiemurteli rannalla, mutta sitten molskahti ensimmäisen kerran. Lopulta Kara kauhoi etujaloilla vettä ni paljon ko kerkes ja aivan onnessaan läiskytti. Meikä oli märkä melkeen napoja myöten.
Viilennyksen jälkeen oli aika matkata laukkabaanalle. Ja se todellakin oli laukkabaana. Saatiin laukata niin kovaa kun päästiin niin hevosten kanssa reilu kilometri. Alkuun Kara jäi makustelemaan hännille kun pikku ponit Tuutti ja Ässä sekä jättiläinen Jetti paineli täysiä edeltä. Ekan lammikon vastaan tullessa otettiin pieni sivuloikka ettei vaan vesilätäkköön kastu jalat. Laukan kiihtyessä ja menon villitessä, iski meikälle pienen mietinnän kun eteen tulikin koko tien levynen lammikko ja se ei mikään ihan kapea ja pieni lammikko ollut. Ei ollut vaihtoehtoja, vauhdilla vain yli. Silmät kiinni, harjasta kiinni sekä pohkeet tiukasti kylkiin. Polle viipotti täysiä ja het keskeltä yli mittään empimättä. Pikku hiljaa jäi meidän vetopolle myös selän taakse kun Kara otti loppukirin. Oltiin selkeesti ja paljon muita jäljessä niin ei muuta kuin lisää hevosvoimia koneeseen ja täysillä mennään. Kyllä siinä heppaa irroteltiin ja oikeen kunnolla. Hauskuus loppu kuin seinään kun ravuri tuli meitä hiitaten vastaan. Ohje kun on että hevoset pitää viedä kävellen toisten ohi. Jarrut pohjaan ja kaikki pollet oli käynnissä hyvissä ajoin ennen kun kohdattiin. Varmaan hieman kärrien päällä ollu mietintä ko kolme, melkeen neljä hevosta kiitolaukkaa rinnakkain "saakeli pysähtyykö nuo?" Ohjastaja näytti meidän opettajalle peukkua vaan kun hevoset oli niin hyvin hallussa. Hauskaa se oli ja toivottavasti pian uudestaankin revitellään. Pollesta ko tosiaan löyty monta vaihdetta.
Loppumatkasta sitten tuli vielä yksi pieni kommellus. Kun ravattiin niin tallin koira meinasi jäädä meidän isojen valkoisten jalkojen tallomaksi. Kara ratkaisi tilanteen hyppäämällä hieman korkeamman sivuloikan ja näin vältyttiin koiran alle jäämiseltä. Itsellä tasapaino hieman petti. Tipahdin hieman etupainoisena kaulalle, mutta ei se mitään. Kara heti pysähtyi ja nosti päänsä ylös "vähän kuin heitti minut kyytiin takaisin". Kaulalle tippumisen syy oli se, että painoa ei ollut tarpeeksi jalustimilla. Ei muuta kuin ohjat kunnolla käteen ja matka kohti kotia sai jatkua.
Positiivista on se, että Kara pysyy hyvin käsissä, ei pakene tilanteita se vain kahtelee ja hieman jännittyy. Siedättyy nopeasti ja on oikea maastotykki. Jaloistaan kaveri on tosi tarkka, mutta se on toisaalta hyvä asia. Ei muuta kuin kohti uusia seikkailuja. Ja toivotaan, että joskus saadaan videoo meidän laukkamenoista ja kuvia etenkin ;) näkyyköhän kuvissa mittää muuta ko valkoinen pilven näköinen möykky...
puomiharjoituksia
Hyvää teki muutaman päivän tauko ratsastuspuuhista, mutta alkoi jo loppu viikosta poltteleen varpaissa meno tallin suuntaan. Innolla odottaen ja tallille kirmaten Ankin tunnille. Ankki oli laittanut aiheeksi tunnille "puomitunti"
Heppakin oli aivan vieras, 6-vuotias eestinhevonen Eemeli. Mukava pieni, ei kumminkaan ponikokoinen polle. Reipas ja kaikkensa yrittävä. Askellajit oli tosi tasaiset ja kuulias kaveri.
Alku tunti meni hieman hakiessa rytmiä ja tottuessa pieni liikkeiseen hevoseen kun alla on viimeksi ollut Power. Nopeasti rytmi löytyi ja muutamaan kertaan Ankki huomauttikin, että poni menee liian lujaa, mutta kun vauhti tuntui semmoiselta sopivalta ja hitaampi ravi sitten tuntui siltä ettei tässä edes etteenpäin mennä. Mutta tämä toikin sitten puomiharjoituksille ongelmia. Ensinnäkin poni ponnisti liian kaukaa ensimmäisellä puomilla ja tästä syystä loppu meni plörinäks. Poni ei jaksanut kantaa itseään oikein kunnolla tahdissa ja eteenpäin joutui hieman rohkeesti ratsastamaan. Harjoituksessa meillä oli vasemmassa kierroksessa kolme puomia niin, että hevonen joutuu venyttämään askeltaan eli yhteenkään puomin väliin ei tule yhtä kokonaista askelta. Ja sitten oli yksi kokonainen askel ja taas neljä puomia "puolikkaan" askeleen välein. Ja suuntaa vaihtaessa toisinpäin. Lopulta tahti löytyi ja se myös säilyi. Laukassa tultiin vastaavaa harjoitusta ja se meni paremmin "ainakin minusta". Ja tuli saatua Eemeliltä pieniä pukkeja. Oliko sitten mielenosoitusta vai mitä mutta hieman kun raipalla pyysi takajalkoja mahan alle paremmin eli hevosta pontevampaan laukkaan, lähti pylly pollella heittelehtiin. Alkuunsa laukka rytmikin oli hieman hakusessa, koska oli poni ja puomit suhteutettu hevosille ja poneille osa joutui lyhentämään laukkaa ja me taas Empun kanssa kaasuttamaan. Näppäriä ja nättejä suorituksia tuli kun vauhtiin päästiin.
Positiivista oli että meikä pystyi hyvin ratsastamaan esteistunnassa ja kevyessä istunnassa koko tunnin. Poni liikkui rentona ja kivasti alla. Mukava tunti....
sunnuntai 14. heinäkuuta 2013
Nyt hieman ruokaa ja lepoa. Sitten kuuden aikaan kempeleeseen maastoilemaan. Niin alkaa olemaan 13 päivän ratsastusputki sitten päätöksessään. Tämän jälkeen on hyvä hidastaa tahtia hieman ja rauhoittua valmistelemaan syksylle työhommia elikkäs jumppatuntien suunnittelua olisi luvassa.
Karalle kuului hyvää. Maastoilemaan lähdettiin innokkain mielin. Luvassa oli kaikkea uutta uuden reitin merkeissä. Alkuun polle oli hieman jännittynyt ja hienot ruskeet pilkutkin saatiin satulaa myöten pepun päälle kun päätettiin mennä mielummin pusikon ja kunnon rapa ojan kautta kuin hienosti ratapölleistä tehdyn sillan kautta. Jospas se jotain "oppi" kun kintereitä myöten oltiin mudassa. Muita kommelluksia reitillä ei tullut. Laukatiin railakkaasti ja hyvällä menolla. Mukavaa oli kuulla Riikalta, että hevosen liikkuminen kentällä on parantunut ja ilmeisesti osin maastojen ansiosta. Kara ei ole kuulemma enään niin jäykän oloinen. Kivaa että hevonenkin on hieman muuttunut.
Karalle kuului hyvää. Maastoilemaan lähdettiin innokkain mielin. Luvassa oli kaikkea uutta uuden reitin merkeissä. Alkuun polle oli hieman jännittynyt ja hienot ruskeet pilkutkin saatiin satulaa myöten pepun päälle kun päätettiin mennä mielummin pusikon ja kunnon rapa ojan kautta kuin hienosti ratapölleistä tehdyn sillan kautta. Jospas se jotain "oppi" kun kintereitä myöten oltiin mudassa. Muita kommelluksia reitillä ei tullut. Laukatiin railakkaasti ja hyvällä menolla. Mukavaa oli kuulla Riikalta, että hevosen liikkuminen kentällä on parantunut ja ilmeisesti osin maastojen ansiosta. Kara ei ole kuulemma enään niin jäykän oloinen. Kivaa että hevonenkin on hieman muuttunut.
lauantai 13. heinäkuuta 2013
Vapulla on tapana esteiden välissä hieman kiemureilla ja sitä se todella teki. Välillä sai ratsastaa kieli tosi keskellä suuta. Kivasti kumminkin polle ylitteli esteitä aina lähemmäs 80cm asti. Ratana päästiin hyvin menemään pienistä ratsastajan virheistä huolimatta. Esteistunnassa on vielä työmaata ja varmasti. Huomenna meno jatkuu jälleen esteiden merkeissä.
| Tässä ongelma |
| Hetki myöhemmin |
Illasta sitten suuntasin auton nokan kohti Ii:tä. Kävin hieman auttamassa kaveria hevosen kanssa, jolla oli ongelmana vasempaan kierrokseen kääntyminen ja tämä ilmeni kaikissa askellajeissa. Hieman alkuun tutkailin käynnissä hevosen käyttäytymistä. Hevonen kulki pää hieman koholla alkuunsa. Sitten voltille kääntäessä puski selkeästi lavoista oikealle ja painoi vasempaan ohjaaan. Tämän jälkeen ratsastelin hetken ulkopohjetta läpi, joka oli hieman kiven alla. Saatuani pohkeelle vasteen siirryin sisäpohkeen läpi ratsastamiseen. Kun pohkeet oli saatu taas "toimimaan" lähdin hieman hakemaan asetusta ja taivutusta kaulasta. Jumppasin hetken käynnissä ihan äärimmäistä kaulan taivutusta. Ja tämän jälkeen ravissa samat hommat uudestaan. Lisäksi kokoajan pidin mielessä Mintin opit siitä, etttä hevosen tulee olla hyvässä tasapainossa, jotta hommat onnistuu ja toimii. Ratsastin myös tasapainoa huolella. Aina kun hevonen lähti vyörymään voltilla tai painamaan kädelle hulluna kohotin rintaa ulkokäden avulla takaisin ylös.
| Hetki myöhemmin |
Lopulta lopputuloksena oli rento ja hyvin kuuliainen hevonen, joka pyöristyi kivasti ja ohjistakin tuli "höyhenen kevyet".
Ilta tallilla jatkui kivasti kahdelle tallitytölle estetuntia pitäen. Hypättiin hieman esteitä ratana, koska tytöt olivat hypänneet aikaisemmin kohtuullisen paljon. Hieman haasteita opetukseen toi se, että toisella oli alla iso hevonen ja toisella pieni shettis. Hyvin suoriuduttiin esteistä ja tunti meni kivasti ilman tippumisia. Kivaa oli pitkästä aikaa pitää hieman tuntiakin.
Huomenna suuntana taas Aaltokangas aamupäivästä ja illasta sitten kempeleeseen kopotteleen. Eli hevostelu jatkuu.
perjantai 12. heinäkuuta 2013
istuntakurssin antia...
| Reino |
Tunti alkoi kivasti, heti pääsin jyvälle asioihin mitä Mintti meiltä haki. Reino oli ehkä hieman rennompi ja rauhallisempi kuin eilen. Harjoiteltiin keskellä pysymistä käännöissä ja voltilla. Kivasti hevonen pyöristyi ja liikkui kohtuun hyvin tasapainoissa. Laukassa tasapaino karkasi ja korjaaminen oli aika haastavaa. Sitkeesti kuitenkin Mintin opastuksella sitä yritettiin ja muutamia hyviä pätkiä saatiin aikaiseksi.
Pääsimme myös näkemään Mintin hevosen selässä kun hän halusi hieman Reinoa ratsastaa. Kiiluvin silmin ja tarkkaan katsoen ja hörö korvilla kuunnellen seurasin hänen oppeja ja menoa. Kyllä oli mahtavaa katsottavaa ja siinä pääsi oppimaan paljon ja näki "livenä" miten tasapaino näkyy hevosessa, sekä tuli nähtyä kuinka herkkä hevonen oli.
Torstaina tallille mentiin jo tuntia aikaisemmin. Vuorossa oli pieni tunnin teoria hetki ja samalla katsottiin hieman keskiviikkona kuvattuja istuntavideon pätkiä. Teoriassa Mintti kävi apujen merkitystä, käyttööä ja voimistuvaa apua. Lisäksi hieman päästiin testaamaan Humantool-tuotteita. Ihastuin vallan paljon Humantooliin. Ja oma onkin jo pian tilauksessa. Koulussa ajattelin tätä paljon käyttää ja hyödyntää, koska voisin veikata, että se auttaisi minun selkääni jaksamaan paremmin opiskelupäivinä. Lisäksi varmasti tasapaino kehittyy ja syvien lihaksien tuki tulee ajan kanssa paremmaksi. Lisää tietoa Humantoolista ja tilaamnisesta löytyy täältä.
Videoiden katselusta huomasi, että minun istuna on ihan hyvällä mallilla. Laukassa hieman istunta jää hetkittäin jälkeen, enkä ole hevosen liikkeen mukana. Käynnissä kun hevonen ei liiku pontevasti minun lantio ei liiku mukana tarpeeksi. Mutta pieniä asioita, jotka vaikuttaa. Näitä aletaan viilaamaan niin, että ne onnistuu.
| "Vauva" Niilo |
Kurssin aikana opin kuuntelemaan hevosta, saamaan tuntemusta siitä miltä oikea istunta tuntuu ja miltä hevonen tuntuu kun se kulkee tasapainossa. Lisäksi sain vastauksia moniin kysymyksiin. Näitä oppeja on kiva viedä jatkossa eteenpäin.
keskiviikko 10. heinäkuuta 2013
Istuntaa oikeen kerrakseen....
Maanantaina se kauan kaivattu Mintin istuntakurssi alkoi. Täydellä innolla ja melkein laukka-askelilla pomppien mentiin kohti tallia ja katselemaan mitä tuleman pitää. Tunnille sain kaveriksi Niilon, joka on 6-vuotias eestinhevonen. Aluksi Mintti kyseli kaikilta hieman tavoitteita, minulla tavoite oli selvillä. Se oli selkeästi se, että haluan oppia istunnasta lisää ja varsinkin harjoitusravissa istuminen iso liikkeisellä hevosella on minun ongelma. Tunti lähti mukavasti käyntiin ja alusta asti Niilo oli ihan reipas ja mukavan oloinen pieni pyöreä "poni". Nopeasti pyöristyi ja oli kivasti kuulolla. Omasta mielestäni sain hyvin hevosen kulkemaan tasapainossa. Sain Mintiltä moneen otteeseen kehuja ja se lämmitti omaa sydäntä. Usein kun on minulle sanonut opettajat vain negatiivista. Laukka oli Niilon kanssa hieman haastavaa, mutta siitäkin suoriuduttiin, mutta tasapainon kanssa oli hakemista.
Ekan päivän jälkeen pyysin hevosen vaihtoa, koska Niilo oli tavallaan minulle "liian helppo". Tasaiset liikkeet ja ei kovin herkkä pohkeille oli se miksi suurimmaksi osaksi halusin vaihtoa.
Tiistaille heppa jo vaihtui Reinoksi. Nyt joudun siis opettelemaan olemaan herkkä itse ja olemaan rento, jotta hevonen menisi mahdollisiman rauhassa ja hyvässä tasapainossa. Heti tunnin alusta asti löysin Reinon kanssa hyvän tatsin hommaan. Kivasti hevonen pyöristy ja oli hyvin aktiivinen. Ravikin sujui suht rennosti ja kivasti, hyvässä tasapainossa. Muutama laukannosto meni hyvin, jonka jälkeen sitten ilmesesti Reinolla ote herpaantui, tasapaino lähti ja homma lähti lapasesta. Siinä sitä korjailtiin ja koitettiin auttaa tasapainoon ja päätinkin suosiolla, että laukannoston sijaan teen hommaa ravissa, niin että hevonen löytää takaisin tasapainoon ja rentoutuu. Loppu tunnista pientä pilkettä alkoi taas löytyä onneksi. Tästä on huomenna hyvä jatkaa...
Tiistaille heppa jo vaihtui Reinoksi. Nyt joudun siis opettelemaan olemaan herkkä itse ja olemaan rento, jotta hevonen menisi mahdollisiman rauhassa ja hyvässä tasapainossa. Heti tunnin alusta asti löysin Reinon kanssa hyvän tatsin hommaan. Kivasti hevonen pyöristy ja oli hyvin aktiivinen. Ravikin sujui suht rennosti ja kivasti, hyvässä tasapainossa. Muutama laukannosto meni hyvin, jonka jälkeen sitten ilmesesti Reinolla ote herpaantui, tasapaino lähti ja homma lähti lapasesta. Siinä sitä korjailtiin ja koitettiin auttaa tasapainoon ja päätinkin suosiolla, että laukannoston sijaan teen hommaa ravissa, niin että hevonen löytää takaisin tasapainoon ja rentoutuu. Loppu tunnista pientä pilkettä alkoi taas löytyä onneksi. Tästä on huomenna hyvä jatkaa...
Opeteltiin myös pidäte oikein tekemään. Nyt siis tiedän ihan oikeasti miten se tulee tehdä oikein. Herkällä hevosella se oli tosi pieni. Ajatus melkeinpä meillä riitti. Ennen olen kuvitelllut että yhden pidätteen tulee saada hevonen SEIS, mutta ei se niin ole. Siihen tarvitaan noin neljä askelta aikaa saada hevonen S E I S. Eli voi muisti sääntönä käyttää vaikka, että seis-sanan jokainen kirjain on yksi pidäte ja askel. Lisäksi pidäte tulisi tehdä aavistuksen verran ylöspäin, jolloin me nostetaan hevosen rintakehää "norsua" ja mahdollistetaan näin pysähtyminen.
sunnuntai 7. heinäkuuta 2013
Eilen hypättiin ja tänään maastoiltiin...
Tänään auton nokka kääntyi kohti kempelettä ja juurussuota. Lähdin hieman maastoilemaan ja nauttimaan ihanasta aurinkoisesta kelistä Karan ja muiden heppaystävien kanssa. Kara on minulla pienenä projektiratsuna, tarkoitus on totuttaa Kara uusiin polkuihin ja maastoihin. Tämä ihana satuhevosen näköinen ja tasaisen liikkeinen heppa on aivan mahtava maastopolle. Kunhan pienistä kummatuksistaan pääsee eroon ja tottuu kulkemaan maastopoluilla. Kaveri on tosi varovainen kintuistaan ja kulkeekin kivien ja kantojen vastaan tullessa hyvin eteensä kahtoen. Lisäksi hän on pieni lady kun jalkoja ei voi kastella mihkää lammikkoon vaan lätäköt kierretään pusikon kautta. Päästiin jo asiassa niin pitkälle et saatiin vettä loiskutettua ja hieman kinttuja kastumaan.
Ihania hiekka mäkiä päästiin puottaan välillä vauhdilla ja pienen pienet innostumis pompun sain myös laukan nostossa, mutta tällä kertaa polle oli paljon rennompi kuin viimeksi. Joten edistystä on paljon tapahtunut.
Ihania hiekka mäkiä päästiin puottaan välillä vauhdilla ja pienen pienet innostumis pompun sain myös laukan nostossa, mutta tällä kertaa polle oli paljon rennompi kuin viimeksi. Joten edistystä on paljon tapahtunut.
Viime viikolla oltiin ihan vain yhden heppakaverin kanssa tutustumisreissulla ja tänään sitten mentiin jo vähän isommalla porukalla. Pientä innokkuutta oli havaittavissa ja hikin reissussa tuli, mutta kivaa oli.
Huomenna meno jatkuu Aaltokankaalla Mintin istuntakurssin merkeissä. Tässä on menossa kahdeksan päivän putki hevosen selässä oloa, joka päivä käyn ratsastamassa. Kirjoittelen Mintin kursseista sitten tännekin.
lauantai 6. heinäkuuta 2013
Mahtava kisapäivä takana!
Kisapaikalla oli hieman "kaaosta" ei oikeen tienny mihin tässä pitäs mennä ja miten aikataulutus oli suunniteltu. Lopulta sitten jonkunlaisen tiedon sain... Simppa ootteli kiltisti kopperoisessa ja kävin tutustumassa 70cm rataan, jonka jälkeen laiteltiin hevonen kisakuntoon. Yllättävän hyvin jäi kisarata päähän ja pieniä taktiikka vinkkejäkin tuli ratsastuksen ohjaaja Riikalta saatua. Sopivasti verryttelyyn kerittiin ja päästiin lämmitteleen.
Pari hyvää ja pari huonoa hyppyä verryttelyssä. Mutta ei se mittään. Luotin hevoseen. Kumminkin alla on hevonen joka on ollut, joskus Piia Pantsun kenttäestevalmennuksessa sekä hypännyt kansallisella tasolla.
![]() |
| 70cm sarjalla |
![]() |
| Menoa 70cm luokassa |
Palkintojen jakoonkin päästiin, hienosti viidenneksi. Olin tyytyväinen suoritukseen, koska todellisuudessa meillä oli alla vain yksi kunnon hyppyreeni.
Kokonaisuutena opettavainen ja mahtava reissu. Mahtavat fiilikset ja vauhdin huumaa. Onnistuin tavoitteessani, että ratsastan huolelliset tiet ja nautin kisahuumasta.
Kiitos Männikön Kopseelle ja Anulle hevosen lainasta. Ja Kaisulle vinkan lainasta. Tätä yhteistyötä on ilo ja hyvä jatkaa
torstai 4. heinäkuuta 2013
Kouluiltu ja jännittää
Viime yö ja tuhat kertaa herännyt kertaamaan että onhan kaikki listaan kirjotettu mitä kisoihin tarvii. Listasta löytyy kaikki heinistä loimiin ja kypärästä eväisiin. Vain siksi, koska tämä tohelo oikeesti kisajännityksen iskiessä ei muista että mitä pitää ottaa mukaan. Alkaa kisajännitys tulemaan ja olemaan kohdillaan kun on saanut päivän juosta vessaan ja ruoka ei oikeen maistu...
Lähtölistat olivat tulleet ja HUI! mikä järkytys. Luokassa 70cm on yhteensä 41 lähtöä. Itse starttaan luokassa 35. ratsukkona. Sitten luokassa 90cm on hieman vähemmän porukkaa... Siellä riittää 24 ratsukkoa ja itse starttaan Simon kanssa kuudentena. Tässäpä vielä lähtölista jos jotakin kiinnostaa kurkkia, sen näkee täältä. Huomenna on sitten aika mennä tallille laittelemaan hevosen kamat kisoja varten kuntoon ja lisäksi käydä hieman Simppaa ratsastamassa ja viimeistelemässä kisakuntoon. Kirjoittelin siitä lisää huomenissa.
Palataanpa kumminkin tämän päivän "Ankin rääkkiin" kuten Tuuli sanoi tunnille ilmoittautuessa. ympyrätyöskentelyä tehtiin tunnin aikana käynnissä ja ravissa. Tallille mennessä mielessä oli vain... "kumminkin saan Merin", mutta listassa oli ilmeisesti tapahtunut kirjoitusvirhe tai sitten opettajalla niksahtanu päässä. Listassa luki "Reino". Ihan vieras heppa mulle, vain estetunnilla nähnyt kaveria ja siellä ainakin ollut ruutia täynnä. Tämä kaveri olikin tosi herkkä. Meinasi polle ampua kuuhun pienestäkin. Joten ei auttanut kuin herkistää ihteä tarpeeksi, keventää omaa olemusta ja olla mahdollisimman hiljaa. Kivasti alkoi herra pyöristyä pikku hiljaa ja tuntui, että minähän osaan.
Tehtiin kahdessa päässä samalla ympyrällä kokoajan työskentelyä ensin käynnissä ja sitten siirtyen raviin. Siten, että neljässä kohdassa väistätettiin takaosa ringistä ulospäin vain kolmen askeleen ajaksi. Lisäksi työskenneltiin vasta-asetuksen kanssa. Samat hommat ravissa. Lopuksi sitten jäätiin ympyrän keskelle pienille volteille, jokainen teki omaa samaa volttia ja tarkoitus oli taivuttaa hevosta edestä niin paljon kuin mahdollista ja voltin tuli pysyä samana. Reino oli kivan oloinen kaikissa tehtävissä ja pienen rauhottelun avulla sain kulkemaan ihan kivasti. Sanotaanko kokemuksena ihan kiva ja tykkäsin pollesta.
Ankilta tunnin päätteksi kyselin hieman vinkkejä miten omaa ratsastamista pitäisi kehittää niin sanoi kehittämisen kohteeksi sen, että käsien ja jalkojen koordinaatio on hetkittäin hukassa, että keskittyä niihin. Eipä kukaan ole tälläistä sanonut, joten nyt on hyvä niitä miettiä sitten.
Lähtölistat olivat tulleet ja HUI! mikä järkytys. Luokassa 70cm on yhteensä 41 lähtöä. Itse starttaan luokassa 35. ratsukkona. Sitten luokassa 90cm on hieman vähemmän porukkaa... Siellä riittää 24 ratsukkoa ja itse starttaan Simon kanssa kuudentena. Tässäpä vielä lähtölista jos jotakin kiinnostaa kurkkia, sen näkee täältä. Huomenna on sitten aika mennä tallille laittelemaan hevosen kamat kisoja varten kuntoon ja lisäksi käydä hieman Simppaa ratsastamassa ja viimeistelemässä kisakuntoon. Kirjoittelin siitä lisää huomenissa.
Palataanpa kumminkin tämän päivän "Ankin rääkkiin" kuten Tuuli sanoi tunnille ilmoittautuessa. ympyrätyöskentelyä tehtiin tunnin aikana käynnissä ja ravissa. Tallille mennessä mielessä oli vain... "kumminkin saan Merin", mutta listassa oli ilmeisesti tapahtunut kirjoitusvirhe tai sitten opettajalla niksahtanu päässä. Listassa luki "Reino". Ihan vieras heppa mulle, vain estetunnilla nähnyt kaveria ja siellä ainakin ollut ruutia täynnä. Tämä kaveri olikin tosi herkkä. Meinasi polle ampua kuuhun pienestäkin. Joten ei auttanut kuin herkistää ihteä tarpeeksi, keventää omaa olemusta ja olla mahdollisimman hiljaa. Kivasti alkoi herra pyöristyä pikku hiljaa ja tuntui, että minähän osaan.
Tehtiin kahdessa päässä samalla ympyrällä kokoajan työskentelyä ensin käynnissä ja sitten siirtyen raviin. Siten, että neljässä kohdassa väistätettiin takaosa ringistä ulospäin vain kolmen askeleen ajaksi. Lisäksi työskenneltiin vasta-asetuksen kanssa. Samat hommat ravissa. Lopuksi sitten jäätiin ympyrän keskelle pienille volteille, jokainen teki omaa samaa volttia ja tarkoitus oli taivuttaa hevosta edestä niin paljon kuin mahdollista ja voltin tuli pysyä samana. Reino oli kivan oloinen kaikissa tehtävissä ja pienen rauhottelun avulla sain kulkemaan ihan kivasti. Sanotaanko kokemuksena ihan kiva ja tykkäsin pollesta.
Ankilta tunnin päätteksi kyselin hieman vinkkejä miten omaa ratsastamista pitäisi kehittää niin sanoi kehittämisen kohteeksi sen, että käsien ja jalkojen koordinaatio on hetkittäin hukassa, että keskittyä niihin. Eipä kukaan ole tälläistä sanonut, joten nyt on hyvä niitä miettiä sitten.
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)

