Karan kanssa maastossa

Alla kuuden tunnin työpäivä ja töistä suoraan pinkasu Juurussuolle, jossa polle ootteli karsinassa jo kuskia. Pikainen harjaus ja polle valmiiksi mehtäreissua varten. Neljän porukalla lähdettiin matkaan ja tehtiin semmoinen kiva pieni täti lenkki. Ei revitelty ihan hirveesti kuten edellisellä lenkillä. Nyt me

ntiin sillein tasaisesti ja kivasti vähän verrytellen ja nautiskelen lämpimästä kesäpäivästä. Heti tallilta lähdettyä tuli huomattua, että kaveri oli hieman enemmän jännittynyt. Jopa hanskin pelottava traktori sai hieman kahtelemaan maisemaa, mutta ei mitään hulluja pomppuja matkan varrella tullut. Marjastajat metsässä kahteli kun vedeltiin hevoslössissä laukkaa ja mukavasti muutenkin reissu eteni. Mitään suurempia kujeita ja ihme temppuja ei matkalla sattunut. Puolessa välissä alkoi huomata sen, että karaa alkoi väsyttää reissu. Hevonen laiskistui ja ei ollut ihan niin hanakasti menossa, mutta viimeisiin laukkoihin vielä saatiin vauhtia hyvinkin. Ja mikä hienointa hepan rentous alkoi matkalla näkyä kun ruoka maistui kesken lenkin. Nyt ollaan jo parilla lenkillä vähän maisteltu vihreetä siellä täällä. Mikä on vaan hyvä asia. Ettei kokoajan tarvitse hulluna miettiä mitä ympärillä tapahtuu. Loppumatkasta ongelmaksi tuli ojan ylitys, kyllä  meidän keula meni... mutta me muut kolme jäätiin toiselle puolelle. Niinmpä kiltit heppatätit lopulta luovutti ja päätti kävellä tienkautta. Tallille päästyä piti minun uulias ratsu viedä pesulle. Kauheet hiki juovat kupeessa ja väsynyt polle lähti suihkun kautta pikku torkuille. Alahuulea myöten oli polle rentona ja silmät kiinni, omaa karsinan ovea vasten pienillä päivätorkuilla.