istuntakurssin antia...

Reino

Keskiviikkona kiireesti kempeleestä jumpan vedon jälkeen tallille. Ihanat ratsastuskaverit olivat minulle Reiskan laittanut valmiiksi. Potta päähän ja maneesiin.

Tunti alkoi kivasti, heti pääsin jyvälle asioihin mitä Mintti meiltä haki. Reino oli ehkä hieman rennompi ja rauhallisempi kuin eilen. Harjoiteltiin keskellä pysymistä käännöissä ja voltilla. Kivasti hevonen pyöristyi ja liikkui kohtuun hyvin tasapainoissa. Laukassa tasapaino karkasi ja korjaaminen oli aika haastavaa. Sitkeesti kuitenkin Mintin opastuksella sitä yritettiin ja muutamia hyviä pätkiä saatiin aikaiseksi.

Pääsimme myös näkemään Mintin hevosen selässä kun hän halusi hieman Reinoa ratsastaa. Kiiluvin silmin ja tarkkaan katsoen ja hörö korvilla kuunnellen seurasin hänen oppeja ja menoa. Kyllä oli mahtavaa katsottavaa ja siinä pääsi oppimaan paljon ja näki "livenä" miten tasapaino näkyy hevosessa, sekä tuli nähtyä kuinka herkkä hevonen oli.

Torstaina tallille mentiin jo tuntia aikaisemmin. Vuorossa oli pieni tunnin teoria hetki ja samalla katsottiin hieman keskiviikkona kuvattuja istuntavideon pätkiä. Teoriassa Mintti kävi apujen merkitystä, käyttööä ja voimistuvaa apua. Lisäksi hieman päästiin testaamaan Humantool-tuotteita. Ihastuin vallan paljon  Humantooliin. Ja oma onkin jo pian tilauksessa. Koulussa ajattelin tätä paljon käyttää ja hyödyntää, koska voisin veikata, että se auttaisi minun selkääni jaksamaan paremmin opiskelupäivinä. Lisäksi varmasti tasapaino kehittyy ja syvien lihaksien tuki tulee ajan kanssa paremmaksi. Lisää tietoa Humantoolista ja tilaamnisesta löytyy täältä.

Videoiden katselusta huomasi, että minun istuna on ihan hyvällä mallilla. Laukassa hieman istunta jää hetkittäin jälkeen, enkä ole hevosen liikkeen mukana. Käynnissä kun hevonen ei liiku pontevasti minun lantio ei liiku mukana tarpeeksi. Mutta pieniä asioita, jotka vaikuttaa. Näitä aletaan viilaamaan niin, että ne onnistuu. 

"Vauva" Niilo

Teorioiden jälkeen oli aika nousta pollen selkään. Heppatoivettani oli kuunneltu ja alle tällä kertaa tuli takaisin Niilo. Heti alku tunnista asti tuli huomattua, että Niilo ei ole samalla tuulella kuin maanantaina. Pollesta löytyi kiirehtiän eleitä ja sai enemmän tehdä töitä tasapainon säilyttämiseksi. Mutta vaikkei saatu kunnolla pyöreetä muotoa kuten aikaisemmin oli silti kiva ja opettava tunti. Opin paljon ja huomasin selkeän eron hevosessa päivien välillä.

Kurssin aikana opin kuuntelemaan hevosta, saamaan tuntemusta siitä miltä oikea istunta tuntuu ja miltä hevonen tuntuu kun se kulkee tasapainossa. Lisäksi sain vastauksia moniin kysymyksiin. Näitä oppeja on kiva viedä jatkossa eteenpäin.

Istuntaa oikeen kerrakseen....

Maanantaina se kauan kaivattu Mintin istuntakurssi alkoi. Täydellä innolla ja melkein laukka-askelilla pomppien mentiin kohti tallia ja katselemaan mitä tuleman pitää. Tunnille sain kaveriksi Niilon, joka on 6-vuotias eestinhevonen. Aluksi Mintti kyseli kaikilta hieman tavoitteita, minulla tavoite oli selvillä. Se oli selkeästi se, että haluan oppia istunnasta lisää ja varsinkin harjoitusravissa istuminen iso liikkeisellä hevosella on minun ongelma. Tunti lähti mukavasti käyntiin ja alusta asti Niilo oli ihan reipas ja mukavan oloinen pieni pyöreä "poni". Nopeasti pyöristyi ja oli kivasti kuulolla. Omasta mielestäni sain hyvin hevosen kulkemaan tasapainossa. Sain Mintiltä moneen otteeseen kehuja ja se lämmitti omaa sydäntä. Usein kun on minulle sanonut opettajat vain negatiivista. Laukka oli Niilon kanssa hieman haastavaa, mutta siitäkin suoriuduttiin, mutta tasapainon kanssa oli hakemista.

Ekan päivän jälkeen pyysin hevosen vaihtoa, koska Niilo oli tavallaan minulle "liian helppo". Tasaiset liikkeet  ja ei kovin herkkä pohkeille oli se miksi suurimmaksi osaksi halusin vaihtoa.

Tiistaille heppa jo vaihtui Reinoksi. Nyt joudun siis opettelemaan olemaan herkkä itse ja olemaan rento, jotta hevonen menisi mahdollisiman rauhassa ja hyvässä tasapainossa. Heti tunnin alusta asti löysin Reinon kanssa hyvän tatsin hommaan. Kivasti hevonen pyöristy ja oli hyvin aktiivinen. Ravikin sujui suht rennosti ja kivasti, hyvässä tasapainossa. Muutama laukannosto meni hyvin, jonka jälkeen sitten ilmesesti Reinolla ote herpaantui, tasapaino lähti ja homma lähti lapasesta. Siinä sitä korjailtiin ja koitettiin auttaa tasapainoon ja päätinkin suosiolla, että laukannoston sijaan teen hommaa ravissa, niin että hevonen löytää takaisin tasapainoon ja rentoutuu. Loppu tunnista pientä pilkettä alkoi taas löytyä onneksi. Tästä on huomenna hyvä jatkaa...

Opeteltiin myös pidäte oikein tekemään. Nyt siis tiedän ihan oikeasti miten se tulee tehdä oikein. Herkällä hevosella se oli tosi pieni. Ajatus melkeinpä meillä riitti. Ennen olen kuvitelllut että yhden pidätteen tulee saada hevonen SEIS, mutta ei se niin ole. Siihen tarvitaan noin neljä askelta aikaa saada hevonen S E I S. Eli voi muisti sääntönä käyttää vaikka, että seis-sanan jokainen kirjain on yksi pidäte ja askel. Lisäksi pidäte tulisi tehdä aavistuksen verran ylöspäin, jolloin me nostetaan hevosen rintakehää "norsua" ja mahdollistetaan näin pysähtyminen.

Eilen hypättiin ja tänään maastoiltiin...

Tänään auton nokka kääntyi kohti kempelettä ja juurussuota. Lähdin hieman maastoilemaan ja nauttimaan ihanasta aurinkoisesta kelistä Karan ja muiden heppaystävien kanssa. Kara on minulla pienenä projektiratsuna, tarkoitus on totuttaa Kara uusiin polkuihin ja  maastoihin.  Tämä ihana satuhevosen näköinen ja tasaisen liikkeinen heppa on aivan mahtava maastopolle. Kunhan pienistä kummatuksistaan pääsee eroon ja tottuu kulkemaan maastopoluilla. Kaveri on tosi varovainen kintuistaan ja kulkeekin kivien ja kantojen vastaan tullessa hyvin eteensä kahtoen. Lisäksi hän on pieni lady kun jalkoja ei voi kastella mihkää lammikkoon vaan lätäköt kierretään pusikon kautta. Päästiin jo asiassa niin pitkälle et saatiin vettä loiskutettua ja hieman kinttuja kastumaan.

Ihania hiekka mäkiä päästiin puottaan välillä vauhdilla ja pienen pienet innostumis pompun sain myös laukan nostossa, mutta tällä kertaa polle oli paljon rennompi kuin viimeksi. Joten edistystä on paljon tapahtunut.

Viime viikolla oltiin ihan vain yhden heppakaverin kanssa tutustumisreissulla ja tänään sitten mentiin jo vähän isommalla porukalla. Pientä innokkuutta oli havaittavissa ja hikin reissussa tuli, mutta kivaa oli.

Huomenna meno jatkuu Aaltokankaalla Mintin istuntakurssin merkeissä. Tässä on menossa kahdeksan päivän putki hevosen selässä oloa, joka päivä käyn ratsastamassa. Kirjoittelen Mintin kursseista sitten tännekin.

Mahtava kisapäivä takana!

Aamulla jo auton kanssa kasin pintaan hakemaan koppia ja sitten starttailtiin kohti Iitä. Meikäläinen kuskina. Hieman jännitti, kun ekaa kertaa elämässäni "peräkärryllä" ajelin. Tallilla innokkaat tallitytöt olivat heränneet jo aamupuuhiin ja innokkaana, sitten minulle kisahevosta laittelivat. Iso kiitos ja iso apu heistä olikin. Vinkkaan ei meinattu mennä, mutta sitten tomerana liinat käyttöön niin kopperoiseen könyttiin ja matka kohti Tuposta pystyi alkamaan.

Kisapaikalla oli hieman "kaaosta" ei oikeen tienny mihin tässä pitäs mennä ja miten aikataulutus oli suunniteltu. Lopulta sitten jonkunlaisen tiedon sain... Simppa ootteli kiltisti kopperoisessa ja kävin tutustumassa  70cm rataan, jonka jälkeen laiteltiin hevonen kisakuntoon. Yllättävän hyvin jäi kisarata päähän ja pieniä taktiikka vinkkejäkin tuli ratsastuksen ohjaaja Riikalta saatua. Sopivasti verryttelyyn kerittiin ja päästiin lämmitteleen.

70cm sarjalla

Menoa 70cm luokassa

Pari hyvää ja pari huonoa hyppyä verryttelyssä. Mutta ei se mittään. Luotin hevoseen. Kumminkin alla on hevonen joka on ollut, joskus Piia Pantsun kenttäestevalmennuksessa sekä hypännyt kansallisella tasolla.

Kisaradalle päästyäni, kaikki jännitys sisältäni purkaantui ja laukesi. Pystyin ratsastamaan hevosta rauhassa ja rennosti. Simppahan oli kun ruutitynnyri. Kone kävi ja kovilla kierroksilla. Paljon hyviä hyppyjä ja heppa oli tosissaan edukseen. Puhdas nollarata 70cm luokasta, ja mentiin niin lujaa, että minua hirvitti hetkittäin. Radalta löytyi yksi pelottava este minulle, se hiivatin trippeli. En ollu koskaan hypännyt trippeliä, meikä vaan päätti luottaa siihen, että heppa menee. Ei minkäänlaista pienintäkään epäröimistä millekkään esteille. Päin vastoin mitä lähemmäs loppua rata meni, sitä kovemmaks vauhti kiihty ja hevonen oli aivan uskomaton. Minäkin itse vapisin vielä 15 minuuttia suorituksen jälkeen. Meinaan oli semmosta kyytiä, että. 

Palkintojen jakoonkin päästiin, hienosti viidenneksi. Olin tyytyväinen suoritukseen, koska todellisuudessa meillä oli alla vain yksi kunnon hyppyreeni. 

Seuraavana kiireesti tutustumaan 90cm rataan ja heppa sillä aikaa mussutti heinää Riikan pitäessä kiinni. Edelleen radalta löytyi pelottava trippeli, josta hevonen ei välittäny mitään. Radan kävin huolella läpi ja pienen apuvoiman kera. Selkään noustessa Simppa oli hieman hermostunut, kävin hyppäämässä verkassa pari isompaa hyppyä ja sitten vain äkkiä kohti rataa, koska hyppäsimme kuudentena. Radalle päästyä arvasin sen, että nyt mennään lujaa. Ja niin totisesti. Polle kävi kieroksilla, mutta kohtuullisen sopivasti. Vauhtia radalla löytyi ja ihan uskomattomia hyppyjä. En voinut uskoa sitä menoa. Mielettömän kovalla vauhdilla ja hyvässä temmossa vedettiin rata läpi. Hevonen tosiaan teki suurimman työn. Minä hoidin tiet ja jarrut, hevonen hoiti loput ihan itse mm. laukan vaihdot. Loppujen lopuksi sijoittumaan ei päästy. Kun tuli uusinnassa yksi harmittava pudotus, kuulemma muuten oitaisiin sijoituttu. Ilmoittelen sijoituksen kohan tiedän sen, mutta veikkaan että kuudes, koska viisi sijoittui.

Kokonaisuutena opettavainen ja mahtava reissu. Mahtavat fiilikset ja vauhdin huumaa. Onnistuin tavoitteessani, että ratsastan huolelliset tiet ja nautin kisahuumasta.

Nyt vain kohti uusia kisoja ja uusia seikkailuja. Tarkoitus olisi kilpailla vielä kesän aikana ainakin Tallinmäen ja Männikön kopseen harjoituskisoissa mikäli saan hevosen ja mikäli ajankohta on sopiva.

 Kiitos Männikön Kopseelle ja Anulle hevosen lainasta. Ja Kaisulle vinkan lainasta. Tätä yhteistyötä on ilo ja hyvä jatkaa

Kouluiltu ja jännittää

Viime yö ja tuhat kertaa herännyt kertaamaan että onhan kaikki listaan kirjotettu mitä kisoihin tarvii. Listasta löytyy kaikki heinistä loimiin ja kypärästä eväisiin. Vain siksi, koska tämä tohelo oikeesti kisajännityksen iskiessä ei muista että mitä pitää ottaa mukaan. Alkaa kisajännitys tulemaan ja olemaan kohdillaan kun on saanut päivän juosta vessaan ja ruoka ei oikeen maistu...

Lähtölistat olivat tulleet ja HUI! mikä järkytys. Luokassa 70cm on yhteensä 41 lähtöä. Itse starttaan luokassa 35. ratsukkona. Sitten luokassa 90cm on hieman vähemmän porukkaa... Siellä riittää 24 ratsukkoa ja itse starttaan Simon kanssa kuudentena. Tässäpä vielä lähtölista jos jotakin kiinnostaa kurkkia, sen näkee täältä. Huomenna on sitten aika mennä tallille laittelemaan hevosen kamat kisoja varten kuntoon ja lisäksi käydä hieman Simppaa ratsastamassa ja viimeistelemässä kisakuntoon. Kirjoittelin siitä lisää huomenissa.

Palataanpa kumminkin tämän päivän "Ankin rääkkiin" kuten Tuuli sanoi tunnille ilmoittautuessa. ympyrätyöskentelyä tehtiin tunnin aikana käynnissä ja ravissa. Tallille mennessä mielessä oli vain... "kumminkin saan Merin", mutta listassa oli ilmeisesti tapahtunut kirjoitusvirhe tai sitten opettajalla niksahtanu päässä. Listassa luki "Reino". Ihan vieras heppa mulle, vain estetunnilla nähnyt kaveria ja siellä ainakin ollut ruutia täynnä. Tämä kaveri olikin tosi herkkä. Meinasi polle ampua kuuhun pienestäkin. Joten ei auttanut kuin herkistää ihteä tarpeeksi, keventää omaa olemusta ja olla mahdollisimman hiljaa. Kivasti alkoi herra pyöristyä pikku hiljaa ja tuntui, että minähän osaan.

Tehtiin kahdessa päässä samalla ympyrällä kokoajan työskentelyä ensin käynnissä ja sitten siirtyen raviin. Siten, että neljässä kohdassa väistätettiin takaosa ringistä ulospäin vain kolmen askeleen ajaksi. Lisäksi työskenneltiin vasta-asetuksen kanssa. Samat hommat ravissa. Lopuksi sitten jäätiin ympyrän keskelle pienille volteille, jokainen teki omaa samaa volttia ja tarkoitus oli taivuttaa hevosta edestä niin paljon kuin mahdollista ja voltin tuli pysyä samana. Reino oli kivan oloinen kaikissa tehtävissä ja pienen rauhottelun avulla sain kulkemaan ihan kivasti. Sanotaanko kokemuksena ihan kiva ja tykkäsin pollesta.

Ankilta tunnin päätteksi kyselin hieman vinkkejä miten omaa ratsastamista pitäisi kehittää niin sanoi kehittämisen kohteeksi sen, että käsien ja jalkojen koordinaatio on hetkittäin hukassa, että keskittyä niihin. Eipä kukaan ole tälläistä sanonut, joten nyt on hyvä niitä miettiä sitten.

Sunnuntai täynnä heppoja!!

SIROCCO III "Simo"

Johan sitä tälle viikolle oltiin toinen päivä ilman hevosia kun lauantaina vaan löhösin... Tänään sitten tallille oli suunta heti päivällä. Hieman aamusta vielä jännitti, että päästäänkö sitä tallille ja hyppään kun ilmesesti lähes kokoyön kesti ukkosmyrsky. Lopulta se tyyntyi ja vielä kaverille soitin, että millainen keli oli Iissä. Hetki tuumailtiin puhelimessa ja päätetttiin, että lähdetään. 

Kävin ekana rakentamassa pienen radan kentälle. Tarkoitus oli hypätä pientä rataa ja ns. valmistautua "varulta" ensi viikon estekisoihin. Samalla testasin varahevosen siltä varalta, että jos Mosse ontuu edelleen niin kisahevonen vaihtuu Simoon.  Toki pieni hidaste/ este on kisoihin lähtöön se, että pitäisi saada jostain vinkka, kuski ja hommaan sopiva auto. 

Palataanpas tämän päivän harjoituksiin. Laittelin radalle yhden kolmen askeleen välin ja yhden kaarevan linjan jossa oli neljän askeleen väli. Tiedossa oli, että Simolla on hypätty aikaisemminkin ja suhteellisen isojakin esteitä. Niin uskaltauduin kokeilmaan rataharjoitusta. Aluksi hevonen oli tosi jähmeä ja tuntui, että ei se suostu liikkumaan ei sitten mihinkään. Se homma olikin vaan sitä, että pollea ei paljoo nuo pienet 40-50cm ristikot ja pystyt heilauttanu. Lopuksi sitten tulin muutaman kerran pystylinjaa, johon aina asteittain nostettiin estettä siten, että lopullinen korkeus mistä mentiin yli oli muistaakseni 95cm. Fiilikset oli huikeet itelläkin tuollaisen hypyn jälkeen. Se tunne kun tuntee voittavansa itsensä ja saavuttaa tavoitettaan jatkuvasti enemmän ja enemmän. Lopuksi käytiin hieman laukkailemassa maastossa ja nautiskelemassa pienestä vapaudesta. 

Matka jatkui tallilta ruokapöydän kautta Juurussuolle jälleen hevosen selkään. Siellä sitten käytiin kaverin kanssa maastoilemassa. Paarmoja riitti kaverina, mutta ei se mitään. Mukavia laukka pätkiä ja mehtäpolkuja pitkin kulkien reilu tunnin maasto tuntui kivalta ja raikastavalta.

Ensi viikolla otetaan vähän kevyemmin ratsastushommien kanssa. Sitten seuraavalla viikolla ollaan jälleen vauhdissa neljän päivän Mintin istuntakurssilla.

                   

Tyylillä yli esteiden...

Nyt se alkoi. Heti juhannuksen jälkeen maanantaina startattiin Mintin tyyliestekurssilla. Viimein pääsin Mintin syyniin ja arvostus Minttiä kohtaan on tosi korkea. Innokkaana laukkasin tallille kämpältä pitkän työpäivän ja matkustamisen jälkeen. Johan sitä klo 6.50 oli keski-suomesta lähdetty bussilla kohti Oulua.

Tallilla kahtelin listaa ja Meri meni jälleen Merillä. No ei se auttanu ko laittaa "vanha" Mamma kuntoon ja sitten hieman esteitä kantelemaan kentälle ja lopulta uuliaan mustan kanssa paikalle. Eka päivä oli vähän hakemista ja keskityttiin pohkeen paikkaan ja istuntaan. Ja voi taivas kun seuraavana päivänä oli säären etuosa kipeä. Hyvä kun jalkaa kärsi kävelyyn käyttää. Minulta vissiin löytyi uusi lihas.

 

Videossa minä ja Tihta, kurssipäivä kolme.

Tiistaina meno jatkui jälleen Merin kanssa. Hommat sujuivat jo paremmin ja meidän menoa kuvattiinkin, mutta video oli sen verran huono, ettei näistä kahesta päivästä oikeen ole kerrottavaa videon muodossa. Päästiin Merin kanssa vauhtiin kun hypättiin mukavasti 80cm okseria. Ja huomasi, että hevonenkin alkoi heräämään hieman paremmin kuin 30-40cm ristikoista. Mutta niin se vain on että pienistä se on lähettävä jos meinaa huipulle päästä ja pienillä esteillä on hyvä hioa tekniikkaa. Ja se olikin hetkittäin vaikeaa. Lisäksi meidän harjoituksista kuvattiin pienet videot, joita sitten katselemme myöhemmin.

                                                   Minä ja Tihta viimeinen kurssipäivä

Keskiviikkona pidettiin välipäivä hommista.

Torstaina jälleen rankan työpäivän jälkeen nokka kohti tallia. Kivat jumit kropassa ja säären etuosaa mielessä pitäen sitä tallin pihaan päästiin. Hevoset oli vaihtuneet, ettei kävisi hevosille liian raskaaksi. Toivoin tiistaina valmennuksen jälkeen tallin ainoaa suomenhevosta Tihtaa. Jännityksellä listaa lukiessani ja pieniä onnen pomppuja pompin kun huomasin, että tämä pieni suokki fani oli saanut Tihtan alleen.

Ennen selkään nousua Mintti piti meille pienen teorian käyttäen possua, norsua ja autoa. Joilla se kuvasi hevosen. Lisäksi käytiin Mintin perinteinen tasapaino oppitunti, mutta ei tällä kertaa kassin kanssa vaan ihan punaisen ämpärin.

Polle tuntui hieman pieneltä verrattuna Meriin. Pieni takaa ajatus tässä hevospyynnössä oli se, että kun kilpailen suokeilla ja ne yleensä on etupainoisia ja sen kautta huonossa tasapainossa pysyviä, että saisin Mintiltä vinkkejä miten tämän kanssa pärjätä.

Alku tunti meni hieman istuntaa hakiessa, onhan nuiden hevosten laukat ja ravit aina erilaiset. Mutta mielestäni Tihtan kyydissä oli helpompi istua... Mikäköhän oli syynä? Tunnin alku meni ihan kivasti pienten istunta haparointien jälkeen ja kun oli hevoseen tutustunut.Loppu valmennuksesta sitten Tihta keksi, että esteen kiertäminen on kivempaa kuin hyppääminen, tähän syynä oli kun esteiden kokoa hieman nostettiin. Lopulta päästiin edes vähän yli. Sain Mintiltä kovasti kehuja siitä, että vaikka hevonen kielti pysyin itse tyynenä (en alkanu räpsiin raipalla enkä vetään suusta) vaan jatkoin matkaa ja tehtävälle uudestaan. Lopussa alkoi jo itsestä tuntua turhautumiselta kun hevonen ei vaan suostunu pomppaan niin kuin halusin.

                                             Viimeisen päivän ensimmäinen "rata" suoritus

Viimeinen ja antoisa päivä sujui mallikkaasti. Viimeisessä tehtävässä hypättiin ns. pieni rata. Ja otin siihen itselleni tavoitteen "EI yhtään kieltoa tai ohitusta".... Tämän mielessä pitäen lähdin päättäväisenä matkaan.Sain kaksi onnistunutta suoritusta radasta ja olin tyytyväinen suorituksiin. Jotenkin tuntui, että hevosellakin oli "parempi päivä". Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia haasteita ja kehittää omaa hyppäämistään.

                                                              "toinen rata suoritus"

Nyt huilataan lauantai ja sunnuntaina  sitten tämä heppatyttö suuntaa taas tallille... Tarkoitus olisi käydä kopseella hyppäämässä hevosella Tupoksen 6.7. estekisoja silmällä pitäen. Ja sitten illalla käydä apuna kouluttamassa hevosta.

Mintin luennot

Oulu Riders järjesti Mintin luentoja parina sunnuntaina Oulussa (9.6. ja 16.6.). Itse kävin kuuntelemassa luennot isoin hörö korvin. Luentojen aiheena oli 9.6. Ratsastuksen osatekijät ja 16.6. Hevosen oppiminen. Vaikka asiaa oli paljon sain sieltä joitakin käteviä tärppejä omaan ratsastukseeni, joita lähdin toteuttamaan ja ne onnistui erityisen hyvin jo heti seuraavalla ratsastustunnilla. Lisäksi sain tietää syitä miksi hevonen käyttäytyy näin. Sekä minulle selvisi hevosen maailmasta paljonkin. Eli esimerkiksi...

Kun pohkeet painetaan hevosen kylkiin (se tarkoittaa liikkeelle lähtöä). Hevoset, jotka eivät tätä tiedä pyrkivät tekemään ihan mitä tahansa, jotta se tunne helpottaa. Ja myös vanhat hevoset pyrkivät eteenpäin heti. Eli hevonen etsii aina ratkaisun siihen miten saada raipan naputus persuuksiin loppumaan. Ja meidän tulisi tajuta lopettaa käskeminen heti kun hevonen reagoi asiaan oikein. Mutta usein käy niin että kun se saakelin poni ei liiku eteenpäin niin lopulta usko ja toivo loppuu siihen ikuiseen peruuttamiseen ja kun me hellitämme on hevonen oppinut keinon millä se saa loppumaan pohkeiden toiminnan.

Lisäksi ymmärsin, että hevonen ei ota vastaan kuin yhden avun kerrallaan eli esim. väistöissä on kaikki tehtävä palasina.

Luennoilta tuli paljon kirjoiteltua vihkoon muistiinpanoja ja monesta asiata myös Mintti blogissaan kirjoittaa. Kannattaa siis käydä tsekkaamassa.

Hänen pitämiä valmennuksia kävin seuraamassa ja siellä näki miten palaset loksahtelee paikalleen kun homma toimii ja ratsastajan ajatus on muutettu luennoilla ensin. Kyllä siinä tuli semmonen olo, että hitto ko ei sitä omaa hevosta ole ja vähän harmituskin painoi. Yritin meinaan useaan otteeseen saada hevosta näihin kyseisiin valmennuksiin.

Löysin myös Mintin blogista tälläisen haasteen! Oletko sinä valmis ottamaan haasteen vastaan?

Kesän kuulumisia!

Mossen kanssa kevyesti yli 80cm.

Nämä minun jutut nyt kulkee hieman hassussa järjestyksessä kun koittaa kirjoittaa paljon samaan aikaan.... mutta ettei yhdessä jutussa olisi liian paljoa. Ja sitten sekin, että kun asiat juolahtaa mieleen miten nyt sattuu...

Kesä alkoi vauhdikkaasti tosiaan keski-suomessa parin yksityistunnin merkeissä Kaipiolla. Sitten kipaisin Iissä kurkistamassa männikön kopse tallia ja ihanaa suokkia Mossea. Ihastuin Mosseen täysin ja tästä kaverista ilmeisesti tuli "tulee" minulle kesän ajaksi pieni kisakamu. Tämä ihana aarre löytö oli täysin kaverini Annin ansiota.

Lisäksi hommasin Aaltokankaan ratsutalleilla kymmenen kerran kortin, joten se tulee olemaan kesän aikana pääpaikka, jossa meikäläinen ratsastelee. Ensimmäiset tunnit saivat minut vakuuttuneeksi hyvästä opetuksesta ja laadukkaista hevosista. Erityisesti Tuulin koulutunnit ovat aivan uskomattomia. En olisi ikinä voinut uskoa, että meikäläinen saa hevosen ratsastettua kulmiin, siten että etujalat "polkee ns. paikallaan" ja peräpää väistätetään nurkkaan sekä tämä asia tehdä kaikissa askellajeissa. On se Tuuli vaan aikamoinen mestariopettaja. Itse olen saanut kesän tunneista irti tosi paljon ja tuntuu siltä kuin tänne haluisi jäädä aina ratsastamaan.

Merija

Aaltokankaalta löytyi myös vanhoja tuttuja. Aittolahden ajoilta tuttu Merija on muuttanut viime syksynä tallille ja toimii siellä tallin luottoratsuna. Ja heti kun menin Tuulille möläyttää et olen tuttu Merin (Merija saanut uuden nimen) kanssa niin siitä se sitten lähtikin, kiva putki samalla hevosella.

Kesälle olen suunnittelut, jonkun verran kursseja. Jo edellä kirjottamani maastoestekurssi sekä lisäksi olen aatellut valmentautua "huippuvalmentajan" Mintti Rautioahon opissa. Mintistä voi lukea lisää täältä. Lisäksi Mintti Kirjoittaa blogia, jota kannattaa käydä lukemassa. On aivan huippu tekstiä. Mintin esikuvat ovat Morrris, Tuikku Kaimio ja Eversti Carde. Suosittelen lämpimästi tutustumista tähän tätiin.

Maastoesteitä!!

Nyt se on sitten koettu. Maastoesteitä päästeltiin kahden päivän kurssin verran Oulussa Kuivasjärvellä. Eetu polle Saaran Tallilta kyyditsi minua mallikkaasti ja olikin kyllä melkoinen estetykki. Ekana päivänä ei oikeen lämmetty, mutta kun toinen päivä koitti ni johan löytyi ponista ihan äänien kera vauhtia.Ensimmäisenä päivänä keskityttiin tykkeihin, risukasoihin ja ihan perus maastossa oleviin esteisiin. Toisena päivänä sitten keskityttiin veden äärellä ratsastamiseen.


Toisena päivänä steppailtiin paikallaan ja höristiin. Lopulta vain ohjista löysääminen riitti, että poni ampui kuin tykin kuula matkaan. Mahtavaa oli ja hieno kokemus.

 Muutamat esteet pelotti hieman kun olivat isoja ja Eetu kovin pieni, mutta hyvin poni pisti puhtia jalkoihin. Yli mentii ja menosta nautittiin kumpikin. Jospas nyt olisi maastoesteiden hyppäämisen kynnystä madallettu niin että on helppo lähtee jatkossa hyppäämään vaikka isompia.


Minusta paras este oli ehdottomasti veden äärellä olevat esteet. Niistä sai enemmän irti ja ne toivat hyvin haastetta.
Toisaalta olen tyytyväinen, että sain hevosekseni juuri Eetun, talllin satavarma estetykki, joka on kyllä reilu ja ei varmasit jätä pientäkään ratsastajaa esteen toiselle puolelle.

 

 

koulureeniä!

Kesä on tullut! Ja mahtavat koulureenit saatu aikaan Kaipion tilalla keski-suomessa.  Saa ratsastaa suokeilla ja opetuskin on laadukasta ja edullista. Erityisesti käyn kaipiolla ratsastamassa yksityistunneilla. Tällöin saa parhaiten opittua ja keskittyminenkin on parempaa.
 Ilokseni voin sanoa, että minä olen oppinut ratsastamaan tai "ainakin luulen niin"...

Meikä on alkanut innostua kouluratsastuksestakin. Mikä on outoa minulle, joka on aina pienestä tytöstä asti ruinannut " millon me hypätää?"

Pian oli aika pian...

Huh huijaa ko on vierähtäny kirjottamisesta taas aikaa. HUPSIS!! No koulun ympärillähän tämä meno on pyöriny nyt aika lujaa. Hommaa riittää ja aikaa ei oo oikeen mihinkään muuhun kun kouluun. Koittanu nyt vastapainona pitää EA-ryhmän hommat ja sitten ratsastuksen.

Tässä minun uusi kisakaveri Poika-Vinkkari

 Jos sitä heppahommista kertois näin aluksi. Elikkäs palasin monen vuoden taon jälkeen ratsastuskouluun takaisin. Ja tein itselleni hieman myöhäisen uuden vuoden lupauksen. Ajattelin, että kohan tuossa täältä koulusta pääsee pois haen opiskelemaan ratsastuksenohjaajaksi. Ja päätin harjoitella ahkeraan ratsastuskoulun tunneilla niin, että olen mahdollisimman valmis kun haen kouluun.

 Hetken aikaa mietin ja testailin ratsastuskoulun hevosia. Ja nyt minulla on valmiina Suomenhevonen jolla voisin alkaa kilpailemaan ja ajattelinkin 17.3. palata esteradoille sitten vuoden 2007. Aktiivisesti olen nyt estetunneilla käynyt tällä tallin suokilla ja harjoittelut on menny hyvin.

Bodypumpin saralta semmoisia huonoja uutisia, että ensimmäinen kuvaus ei mennyt läpi. Ensi viikolla on luvassa toinen kuvaus ja katsotaan joko sitten saisi hyviä uutisia ja lisenssin taskuun. Mutta ei vielä luovuteta.

Korishommista sen verran, että meikä on palannut taas valmennushommiin ja valmentaa kolmea eri joukkuetta. Mukavasti on lähtenyt sujumaan ja tytöistä tehdään vielä joku vuosi suomen mestareita ;)

Tässä vielä lopuksi hieman talvisia maisemia...