Merin ja minun viimeistelyreeni ennen estekisoja

Kuten aikaisemmin kerroin lyhesti. Ei meidän viimeinen estereeni ennen kisoja sujunut Merin kanssa ihan niin kuin piti. Kaks kertaa alas 90cm esteiltä. Ja ei laukatkaan oikeen toivotulla tavalla vaihtunut ja itsestä tuntui, että heppa tuli liian hiljaa esteille. Mutta sentäs muutama hyvä otos tunnilta saatiin ja toinen tippuminen ihan kuvien kera ikuistettua kunnon kuva sarjana. Ilmeisesti Urkki-poni aikoinaan on opettanu mulle tippumisen salat, koska nin taidokkaita ja hallittuja ne tippumiset oli.... Kun ei estetunti mennyt kuten oli toivottu niin tunnin jälkeen marssin ilmoittautumislistan luokse ja muutin kisaluokan 90cm:stä 70cm. Näin oli parempi. Kummankin kannalta. Pitää alkaa treenaan enemmän niin sitten päästään vauhtiin.

 

Näin mennää 90cm yli!

Tippuminen nro 1

kakkonen tulee sit kun mun hermot kestää taas lataamista!!

Vinskin kanssa estetunnilla

paljon on taas tapahtunut

Viikot vierii ja töissä on kiirus... Niimpä nuo blogitekstit on taas vähän jäänyt. Mutta minulla onkin kesällä niin super mainio kesätyö!!

Olen käynyt aktiivisesti nyt Oulussa treenaamassa esteitä ja koulua Aaltokankaalla sekä Tallinmäellä. Aina ei oo ihan putkeen tunnit menny. Muutama nätti laskeutuminen 90cm esteillä on tullu tehtyy ja aattelinkin videokoosteen tänne ladata kunhan kerkeen. Ennen tuota estetuntia olin suunnitellut että hyppäisin Merillä 90cm ja Tihtalla 70cm aaltokankaalla 28.6. pidettävissä seurakisoissa, mutta kun 90cm tuntui liian kovalta niin tuuppaan sitten huomenna kummallakin hevosella 70cm. Kokemusta se on sekin.

Uusia tuulia hieman valmennusrintamallakin on, mutta niistä kerrotaan myöhemmin. Lisäksi Tallinmäen estekisoihin olen jo ilmoittautunut mahtavalla ja mainiolla Repe ponilla. Luokatkin on jo päätetty elikkäs Repestä tulee ihan estepolle kun luokat on 60cm ja 75cm. UUJEE!!

Rovaniemelläkin olen päässyt käymään hevosen selässä muutamia kertoja vaikkakin iltavuorot puskee päälle ja pahasti. Ens viikolla menen testaan uuden tallin. Syksyn ratsastukset on hieman vielä auki, että mitä minä duunaan ja missä. Kovasti niitä tässä koitan selvitellä ja suunnitella.

Kisapollekuulumisista sen verran, että Mosse on sairastuvalla ja tässä pidänkin peukkuja, että saataisiinko se kisakuntoon 19.7. mennessä niin, että päästäisiin koulukisoihin.

Tässäpä lyhyesti!

Super ihanaa koulutuuppausta

Sunnuntaipäivän kruunasi ehottomasti itsenäiset koulutuuppausreenit Tallinmäellä ja alla ihana 6-vuotias eestinhevonen Reebok eli Repe. Vaikka aamu oli hieman sateinen ei se menoa haitannut. Ihanaa kun ei kenttä pölissy. Alkuun mulla oli tavoitteena peräannossa rennosti kulkeva poni. Ja hyvin hevonen alkoi vastamaan asioihin erityisesti käynnissä. Alkuun hevonen tuntui oleman hieman jäykkä vasempaan kierrokseen, mutta loppua kohti asia parani ja kovasti töitä jouduin tekemään asetuksien kanssa molempiin suuntiin, jotta sain Repen kevyeksi kädelle ja rennoksi.

 Työskentelin paljon voltteja ja pääty-ympyröitä sekä kahdeksikkoja. Asettelin eri suuntiin ja vaihdoin myötä- ja vasta-asetuksia. Tuli huomattua myös se miten heikko itsellä on ulko-ohjan tuki. Aina kun se karkasi ponin pää nousi. Loppua kohti löysin itselleni myös vakauden käsiin ja pääsin ratsastamaan hyvässä temmossa ponia. 

Muutaman kerran ponille tuli jälleen on & off-toiminto. (Tallin omistaja/ rats.opettaja Riikan nimitys asialle). Repe siis ottaa kesken kaiken ihan omat ohjat. Muutaman kerran voltilta se vain liirasi/suisti ihan omille poluille kunnes taas sain ponin herätettyä siihen et "anteeksi vain poni, mutta sinun kyydissä oleva kuski määrää nämä asiat." Mutta nämä on niitä nuoren ponin oikkuja. Mukavilla fiiliksillä jatkan tämän ponin kanssa yhteistyötä. Ja reenaamista.

Kouluvääntöä ja maastoesteitä!

Perjantaina ajelin alkuunsa Äänekoskelta Ouluun iltapäivän aikana niin, että tässä kerkee vielä tallillekin. Olin varannut itelleni koulutunnin ja maastoestetunnin.
Koulutunnilla väännettiin avotaivutuksia ja minulla oli kaverina jälleen minun ihana avaruusalus Meri. Hieman alkuun jo olin et hohhoijaa... Mutta kun selkään pääsin ja vauhtiin niin mun pollesta tuli kouluponi. Ekaa kertaa mä sain tän hevosen kulkeen monta hetkee ihan oikein päin ja tuntemaan sen hevosen keveyden ja harjoitusravissa istuminen sekä laukassa oleminen oli triljoona kertaa helpompaa. Avot ei ihan aina onnistunu niin ko oisin halunnu, mutta kuitenkin jotain onnistui. Tosi mahtavat fiilikset jäi koulutunnista ja tuntui, että "hei, mä osaan ratsastaa!".

Lennosta hevosen vaihto ja sitten vuorossa maastoesteet. Hieman jännäsin, että miten käy kun viimeksi estetunnilla Tihtan kanssa on paineltu esteistä ohi mennen tullen ja palaten. Mutta tällä reissulla yli mentiin ja keposesti. Missään vaiheessa polle ei miettiny et menenkö vai jäänkö toiselle puolelle. Ylitettiin jopa itselle hieman hurjia esteitä. Mahtavat fiilikset jäi kyllä tästä tunnista ja iloa oli paljon. Välillä oli jopa pieniä ja vähän suurempia ongelmia jarrun kanssa ja välillä haettiin jarruja jopa tallilta asti tai ainakin maneesin nurkalta. Koti hieman veti puoleensa. Onneksi saatiin kuvaaja matkaan niin saatiin menosta jopa hyviä otoksia.

Kesän 2014 maastoesteet on korkattu

Esteen muotoinen hevonen. Siltä tämä hyppy ainakin tuntui.

Alku totuttelut vedessä kävellen...

Kesä tuli jo tänne pohjoiseenkin ja on päästy korkkaamaan maastoesteet tälle kesälle. Seuraava reissua jo kovasti ootellaan ja pian se onkin. Varattiin muutaman muun tätiratsastajan kanssa yksityistunti Ylirannan ratsutilalta ja käytiin päästeleen oikeen mallikkaasti siellä. Uusi talli minulle, mutta talli oli aivan mahtava. Opettaja opetti kuuluvalla äänellä ja hevoset olivat tosi kivoja. Alkuun hetki verkattiin  kentällä ja otettiin pari hyppyä ja sitten lähdettiin maastoon päästelemään ylitse maastoesteistä. Itsellä oli alla Suomenhevonen Lassi. Oli ihan pakko saada suokki ja kun tilaisuus tuli ni JEE! Kentällä otetuista hypyistä jo huomasin sen, että Lassi menee kyllä yli, mutta ponnistuspaikka voi olla vähän hakusessa. Ja niin monessa kohtaa olikin. Joutui vähän olemaan varuillaan, koska tämä kaveri hyppää.

Kun maastoon päästiin alkoi pojan hapan ilme muuttua ja virtaa alkoi koneeseen tulemaan. Ensimmäisistä esteistä mentiin kivasti yli, mutta hetkittäin tuli ongelmia ja ohi suihkasuja. Mutta kauttaaltaan hyvää menoa. Lopulta sitten loppua kohti alkoi oleen minullakin alla jarruton kaveri. Ja jouduttiin tokaisemaan, että ehkä ens kerralla saa olla kolmipalasta pikkusen vahvempi kuolain.

Viimeiselle hypyllä meinasi käydä ohraleipä ja tulla kakun leipomis talkoot. Kun esteen jälkeen olin itse menossa suoraan ja hevonenkin kiihytti ja oli menossa kunnes se keksi et hitto kaverit on tuolla mäen päällä kanttaanpa sinne. Sitten oltiin jo hepan oikealla kylellä tulossa alas, mutta sitkeästi kiipesin takaisin. (Video siitäkin on). Mahtava reissu ja uutta reissua suunnitellaan ja tarkoitus olisikin, että jos elokussa mentäisiin ihan kenttäkurssille/ leirille ylirannalle pienellä kaveriporukalla ja nautitaan koko viikonloppu huipusta menosta. Seuraavan kerran meikä pääsee maastoesteille 6.6. kun aaltokankaalla on maastoestetunti. Sinne siis.

Peten kyydissä ja uudella tallilla Fopin kyydissä

Tuli ihan hikikin!

Tällä viikolla kun koulu on loppumassa ja sitä täällä Rovaniemellä vielä ollaan niin aattelin ottaa Sannan käskystä vaarin ja varasin itselläni yksäritunnin Petellä ja aiheena oli puomi/estetunti. Pääsin reenaaman Peten kanssa viimein ihan esteitä. Mielenkiintoista oli se, että Pete oli paljon reippaampi ja jännittyneempi itsekseen maneesissa kuin tunnilla useimmin, mutta saatiin kyllä harjoitukset tehtyä ja lopuksi jopa muutama estekin ylitettyä ravissa. Laittelen videon tänne meidän estehypyistä kunhan saan sen koneelle ja muokattua niin, että se täällä toimii. Kokemuksena mukava ja nyt onkin aika lähteä kohti uusia haasteita. Ei sitä tiedä vielä jos vaikka kesällä innostuu Peten kanssa jonkun pienen ristikko luokan hyppäämään. Eikä sitä voi koskaan olla va
rma, että vaikka sen kans sitä raviohjelmaan menisi kanssa. Laukan kanssa on vaan valitettavasti niin paljon töitä, ettei ole HeC aika vielä vähään aikaan.

Kesäloman alkamisen kunniaksi lähdin käymään ratsastamassa Rovaniemellä Horsehill tallilla. Ensi vaikutelma tallista ja sen ilmapiiristä oli kiva. Ja tykkäsin tunnistakin kun tunnissa oli haastetta. Pääsin tekemään kohtuun vaikeita asioita taivutukseen liittyen. Ja hevonenkin oli kohtuun osaava kun koulutustasoa löytyy Va A asti. Aikamoinen järkäle se Fopi oli kun korkeutta oli kivat 175cm ja herra oli hieman torinhevosta muistuttava PV. Itsellä kesti jonkun aikaa päästä hevosen kanssa sinuksi. Isot liikkeet verrattuna suokkiin ja hieman aktiivisuuden puutettakin oli. Kokemuksena ihan jees.

Suomenhevosen kouluttaminen ratsuksi

(c) Monika Partanen

 Vihdoin ja viimein tämäkin blogiteksti saadaan aikaiseksi. On jo pitänyt kauan tämä tänne kirjoittaa. Elikkäs olin 10.5. Jyväskylässä Killerillä kuuntelemassa ja ottamassa oppia Kilpeläisen Annalta. Luennon ja demojen aiheena oli Suomenhevosten kouluttaminen ratsuksi. Koulutuksen järjesti Suomenhevosliitto ja tulikin reissulla liityttyä Suomenhevosliitto ry:n jäseneksi. On nuo suokit vaan niin ihania eläimiä. Harmittavasti oma kone meni sököksi ja nyt minulla ei ole niitä kuvia joita koulutuksesta otin.

Koulutus alkoi ihan perusteita käymällä, jotka on tullut jo monesti Mintin luennoillakin esille. Käytiin ihan opettamisen perusteita ja sitä miten hevonen oppii sekä millainen eläin hevonen on ja miten se asiat kokee.

Itselle nousi muutamia uusia asioita koulutuksesta ja osa jopa ihmetyttää mm. se, että hevonen nukkuu päivässä vain 3-4h ja senkin vain 15-20min pätkissä. Joten hevonen on hereillä aikas paljon. Lisäksi sellainen asia on myös kouluttaessa huomioitava, että hevonen ei tiedä mitä käytöstä siltä vaaditaan ihmisten elämässä vaan nämäkin asiat tulee kouluttaa hevoselle. Edelleen on tärkeä muistaa myös se, että ihan sama kuka hevoseen koskee niin kaikki ovat sen kouluttajia ja näin ollen olisi paras jos kaikilla olisi yhtenäinen linja, mutta kun näin harvemmin on.

Toinen asia mikä oli minulle ihan uutta oli se, että hevonen on luontaisesti vino. 80%  hevosista kulkee siten, että he tukevat tasapainoaan eniten oikealla etujalalla. Tämän vinous saattaa näkyy hevosesta tai sitten ei.

(c) Monika Partanen

Alkuun Anna myös kävi vastauksia kysymykseen "poikkeaako suomenhevosen koulutus muista?" Ja asiat jotka hänen mielestään olivat eroja niin myös minusta oli osittain samoja mitä itse olen huomannut, mutta näissäkin yksilölliset erot ovat suuria. Anna nimesi mm. etupainoisuuden, joka tulee todennäköisesti sieltä kun tämä hevosrotu on alunperin jalostettu vetämään. Ja tämän kautta tulee haasteet kannatella etuosaa. Toisena on havaittu sivuittaistasapainon hallinta, joka on haastavaa. Lisäksi askellajien laatu saattaa vaihdella huimasti ja lisäksi suomenhevoselle tyypillistä on vastarefleksi.

Kävimme hurjan paljon myös läpi sitä, koska palkita hevonen ja milloin on oikea hetki ja miten palkita hevosta. Lisäksi kävimme hieman läpi hevosen eri tunne ja mielen tiloja, jotka vaikuttavat osaltaan hevosen oppimiseen ja kouluttautumiseen.

Kouluttamisen peruspilarit voidaankin luetella tässä vaiheessa:
- Kriteeri ( Mikä on taso mihin hevosen on päästä saadakseen palkkion, muistettava loogisuus)
- Vahvistetiheys (Vahvisteen tulee tulla riittävän usein. 5sek olisi ihanne aika)
- Tauottaminen (lyhyt tauko n. 5min välein)

Usein suomenhevonen reagoi tasapainonsa menetykseen kiireellä. Silloin hevoselta katoaa tahti. Tämä johtuu siitä, että hevonen yrittää väkisin juosta tasapainoaan kiinni, mutta tuloksetta.

Koulutuksen lopuksi Anna kertoi vielä maastakäsin työskentelystä. Sitä osiota odotin kovasti. Ja sieltäkin sain muutamia uusia tärppejä joita kouluttaa hevosille jatkossa. Lisäksi tuli sitten heti aloitettua kapsonien metsästys kun Anna niitä erityisesti kehui.

Kokemuksena loistava koulutus ja paljon tuli opittua uutta. =) nyt vain niitä oppeja muille siirtämään.

Koulutuuppaus videot

Tässä kaivatut videot Mimmillä ratsastuksesta. Ei vain jaksanut pidentää jalustimia estepomppujen jälkeen. Siltipä tuo ihan kohtalaisesti sujui. Vielä olisi pari blogitekstiä rästissä. Koitan ne kirjoitella loppu viikosta. Kun pian jo uutta pukkaa!!!

 

 

Koulukisapäivitystä!!!

Kuka olisi uskonut, että koulukisat menee näinkin hyvin!!!

On Hiliman omistaja ylpeä pollestaan kun polle on HeB-tasoinen ratsu ja minä olen ylpeä itsestäni kun nyt minulla on B-merkkiin puuttuva koulutulos suoritettu.

Alkuverkassa Hilima oli tosi jännittynyt ja meni eteenpäin kuin Singeri. Ukkonooa-laulusta tuli minulle hyvä ystävä kisaillalle. Kun sitä lauleskelin ja rentouttelin pollea kouluaitojen sisäpuolella verkatessa. Laukatkin tuntui ihan räjähtävältä. Siksi olinkin vähän taktikoinut hevosen kohdalla kun tiesin sen kiirehtivän, että parempi mennä C-merkin ohjelma alle ja sitten jatkaa B-merkkiin. Tallin harjoituskisat olivat sen verran hauskasti järjestetty, että ei menty perinteisesti yksi luokka kerrallaan vaan minullakin oli ensin C-merkin ohjelma ja pari ratsastajaa välissä ja sitten suoritin B-merkin.

Verryttelyssä Hilima tuntui olevan kiireinen ja hieman kuuliaisuus oli hukassa. Niinpä otin oikeen kunnolla hommaksi ja tein ihan selkeesti käynnistä pysähdyksiä ja odotin, että polle malttaa seistä ja oottaa. Lopulta alkoi tulla kuuliaisemmaksi vaikkei ihan täysin rento kaveri ollutkaan. Oikeaan kierrokseen polle oli paljon parempi taivutuksen ja tasapainon osalta, mutta vasen olikin sitten työtä ja tuskaa. Kulmat tuntui menevän suoriksi ja polle kääntyi kuin laatikko. Siinä jännitteessä ja tilassa missä Hilma silloin oli keskityin vain siihen, että saan sen asettumaan sekä avut läpi. Jos se pyöristyisi niin sitten se pyöristyy. Mutta en lähtenyt ihan tarkoituksella hakemaan tälle hevoselle väkisin muotoa kun kyseessä on hänen ekat kisat. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että saimme jopa paperiin pari 7. Radalta ja omasta istunnasta ja ohjien pidosta olin saanut myös 7. Joten pitää olla tyytyväinen. Valitettavasti nuorten ja kokemattomien hevosten kanssa pienikin edistys tai näin on hyvä juttu.C-merkistä saatiin 115 pistettä ja 63.889%. Siihen pitää olla tyytyväinen.

Omaa vuoroa odotellessa aloin Hilimaa valmistella B-merkin ohjelmaan. Jossa eniten jännitystä itselle hieman tuotti väistöt. Hevonen kun on tasan kaksi kertaa reenannut väistöjä ennen kisaa. Yritin tehdä heti alkuun erittäin selkeitä väistöapuja ja sainkin nopeasti pelittäämään väistöt. Hieman paremmin hevonen väisti oikealta vasemmalle. Kiireellisyys jatkui edelleen ja oli pakko ottaa pari tosi jämäkkää pidätettä ja herättää polle ihan oikeesti kuuntelemaan. Ja hieman peruutusta kaveriksi. Lopulta B-merkin radalle startattiin aikas rennolla ja kivan tahdikkaalla hevosella. Muutama 7 jälleen tuli radalta. Ja erityisesti minusta tuntui hyvältä tuomarin kommentti väistöihin " Hitaasti, mutta varmasti" Sitä se oikeasti olikin. Minä kokoajan kyydissä mietin et askel-ristiin-askel-ristiin. Ja se oli hidasta mutta varmaa.

Omaan istuntaan sain hyviä vinkkejä tuomarilta ja niitä pitää nyt lähteä harjoittelemaan. Ja oli puhe Hiliman omistajan kanssa, että tulisin pian sillä hyppäämään. Ja ei sitä tiedä vaikka sitä vielä kisoihinkin eksytään.

Torstai suokkien kyydissä

 Torstai aamuna käänsin Chervoletin keulan kohti Kempelettä ja lähdin testaamaan perjantaille koulukisoihin yhtä pollea, että olisiko siitä minulle kisapolleksi. Tallinmäellä minua ootti 8-vuotias suomenhevonen Mini-Hilima elikkäs Hilima. Kisoissa suunnittelin meneväni C-merkin ja B-merkin kouluohjelmat. Ja C-merkki oli oikeestaan jo sovittuna, mutta B-merkkiä hieman tallinomistaja mietti, koska hepalle oli vasta pari kertaa opetettu väistöjä ja kun väistöt kuuluvat B-merkin ohjelmaan. Alkuunsa Hilima oli hieman kiireinen, mutta nopeasti se rauhoittui ja oli kumminkin täysin kuulolla. Ei missään vaiheessa tullut oloa, etteikö tämä polle toimisi kuuliaisuuden kanssa. Väistötkin onnistui kun hieman selkeästi pyysi avuilla. Ja näin ollen sovittiin, että ratsastan perjantaina kummankin radan.

Illasta suuntasin vielä Iihin ratsastamaan Mossella Mintin valmennukseen. Mahtavaa, että viimein saatiin Mintin kanssa kalenteriin sopimaan yhteinen reeniaika. Reeneissä jatkettiin paljon työskentelyä asetuksen kanssa ja sen kautta haettiin hevosen pyöristymistä. Lisäksi tärkeässä roolissa Mossen kanssa oli tuntuma ja eri käskyt mm. kohottava ohjasote, asetus molempiin suuntiin. Kyllä se herra jossain vaiheessa ainakin jotenkin tajusi asiat. Tarkkaa duunia tehtiin ja itsekin tuli opittua paljon. Myös ravissa päästiin käsittelemään tahti asiaa sen kautta kun Mosse menetti tasapainoa ja yritti juosta kiinni tasapainoaan. Kokemuksena hyvä. Harmittaa kun oli sovittu jo viikon päähän uusi valmennus ja itse en pääse ratsastamaan siihen. Mutta koitetaan kesäkuulle saada sovittua uutta menoa ja meininkiä.

Kirjavan ponin kanssa esteitä... mutta se muuttuikin koulutuuppaukseksi.

Keskiviikkona kiireellä tentin jälkeen Ouluun ja illalla oli jo suuntana Ii. Kun olin sopinut hyppytreenit Mimmin kanssa. Alkuunsa polle tuntui pitkin ohjin kohtuun reippaalta, mutta sitten se taas lopahti täysin. Ei pahemmin saatu mitään ilmaiseksi. Pikku hiljaa päästiin ponin kanssa yhteisymmärrykseen liikkumisen suhteen ja päästiin suunnittelemaan esteille siirtymistä. Alkuun otettiin ihan yksittäiselle ristikolle lähestymistä laukassa, joka heti alkuun meni pipariksi ja poni juoksenteli esteestä ohite. Lopulta tulin ravissa ja päästiin yli. Muutamia toistoja siten ja sitten laukassa sama homma. Muutama ylitys laukassa ja sen jälkeen itselle tuli se fiilis, että kerta tällä ponilla ei ole mittää halua mennä niin voisin vaan vähän koulua tuupata. Niinpä kentälle rakennettu sarja jäi ihan koskemattomaksi. Sain hyviä pätkiä ponista viimein irti ja aktiivisuuttakin alkoi löytymään. Mukavasti poni kulki ja pyöristyi. Hieman hetkittäin jopa liikaakin ja piti ottaa hieman leukakulmaa auki uudelleen.

Hyppytreenithän pidettiin sen takia alunperin, että minulla oli vähän intoa päästä hyppäämään aaltokankaalle estekisoihin. Kun homma ei oikeen innostanut ponia ja lopulta yrittäminen itelläkin lopahti niin päätin, että jätetään kisat menemättä.

Kunhan ponin omistaja Anu kerkee laitella videoita julkaisu kelpoiseksi niin laittelen tännekin tulemaan linkkiä.