
On Hiliman omistaja ylpeä pollestaan kun polle on HeB-tasoinen ratsu ja minä olen ylpeä itsestäni kun nyt minulla on B-merkkiin puuttuva koulutulos suoritettu.
Alkuverkassa Hilima oli tosi jännittynyt ja meni eteenpäin kuin Singeri. Ukkonooa-laulusta tuli minulle hyvä ystävä kisaillalle. Kun sitä lauleskelin ja rentouttelin pollea kouluaitojen sisäpuolella verkatessa. Laukatkin tuntui ihan räjähtävältä. Siksi olinkin vähän taktikoinut hevosen kohdalla kun tiesin sen kiirehtivän, että parempi mennä C-merkin ohjelma alle ja sitten jatkaa B-merkkiin. Tallin harjoituskisat olivat sen verran hauskasti järjestetty, että ei menty perinteisesti yksi luokka kerrallaan vaan minullakin oli ensin C-merkin ohjelma ja pari ratsastajaa välissä ja sitten suoritin B-merkin.
Omaa vuoroa odotellessa aloin Hilimaa valmistella B-merkin ohjelmaan. Jossa eniten jännitystä itselle hieman tuotti väistöt. Hevonen kun on tasan kaksi kertaa reenannut väistöjä ennen kisaa. Yritin tehdä heti alkuun erittäin selkeitä väistöapuja ja sainkin nopeasti pelittäämään väistöt. Hieman paremmin hevonen väisti oikealta vasemmalle. Kiireellisyys jatkui edelleen ja oli pakko ottaa pari tosi jämäkkää pidätettä ja herättää polle ihan oikeesti kuuntelemaan. Ja hieman peruutusta kaveriksi. Lopulta B-merkin radalle startattiin aikas rennolla ja kivan tahdikkaalla hevosella. Muutama 7 jälleen tuli radalta. Ja erityisesti minusta tuntui hyvältä tuomarin kommentti väistöihin " Hitaasti, mutta varmasti" Sitä se oikeasti olikin. Minä kokoajan kyydissä mietin et askel-ristiin-askel-ristiin. Ja se oli hidasta mutta varmaa.
Omaan istuntaan sain hyviä vinkkejä tuomarilta ja niitä pitää nyt lähteä harjoittelemaan. Ja oli puhe Hiliman omistajan kanssa, että tulisin pian sillä hyppäämään. Ja ei sitä tiedä vaikka sitä vielä kisoihinkin eksytään.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti