tiistai 6. elokuuta 2013

Voltteja... voltteja

Se oli paluu arkee Carden oppien jälkeen. Viimeinen tunti ratsastuskortista käytetty Aaltokankaalla tarkoittaa sitä, että kesä on loppumassa. Vein ihanille ratsastuksen opettajille suklaata viimeisen tunnin kunniaksi ja kiitokseksi mahtavasta ratsastuskesästä. Muutaman vierailun ehkäpä kerkeen käydä vielä ennen lähtöä takaisin jänkhälle. 

Palataanpa tunnille... Pollena minulla oli Assi. Ihan mukava polle vaikkakin ennakkoluulot oli mitä oli. Kun on nähnyt Assin estetunnilla kaahaamassa ja koulutunnilla äkkäilemässä. Nyt oli semmoinen välimuoto. Alkuun keskityin siihen että hevonen on aktiivinen kuten Carde opetti. Pohkeiden kanssa oli alkuraveissa ja laukoissa ongelmia. Ulkopohje ei meinannu mennä läpi, mutta lopulta murahdin niin alkoi kulkemaan. Pieniä vivahteita pyöreästä hevosestakin näkyi. Vauhtiin kiinnitin erityisesti huomiota kuten Cardekin neuvoi "mielummin hidasta ravia ja laukkaa kuin tasapainotonta kaahausta". Tehtävä alkuunsa minua hieman jännitti, että kuinka tulee onnistumaan tehdä kentän toisella pitkällä sivulla kaksi 10m laukkavolttia ja toisella puolella ravissa kaksi 10m ravivolttia. Mutta pidin vauhdin rauhallisena niin kääntäminen onnistui ja mielyttävämpi itselle ratsastaa. 

Kovasti minun istuntaa kehuttiin, että istuin hyvässä tasapainossa kyydissä ja olin hyvin laukan rytmissä mukana. Mikä oli kiva ja positiivinen juttu... Muutaman kerran meinasi olla hieman "ongelmia"kun on oppinut nyt hieman että kädet ylhäällä ratsastaa niin kun tätit huutaa että " kädet alas"... Mutta pieniä asioita. Ja tokas se opettajakin sellaisen, että "On sinuun vissiin tarttunut jotain Carden opista" Se kuulosti korviini hyvältä. Mukavat fiilikset jäi tunnista ja Assista. Ikävä tulee Aaltsikkaa. Täytyy aina oulussa käydessä käydä kopottelemassa ettei ihan unohda hyvää paikkaa.

Mintti suositteli tahtimittarin ostamista olen aloittanut metsästyksen, mutta toistaiseksi tuloksetta...


sunnuntai 4. elokuuta 2013

Mestarin opissa: Päivä kaksi

Demostraatio Ohjastuntumasta
Aamulla herätys klo 8 ja lähtö jälleen kohti Ruukkia. Carden kouluratsastusklinikan toinen päivä oli edessä. Innokkaat oppilaat olivat reippaassa 45 minuutissa paikalla ja siis hyvissä ajoin ennen ensimmäisen valmennuksen alkua. Saatiin oikein valita paikat mihin istua. Mutta nyt ei muuta kuin päivän aiheeseen.

Päivän aikana työskenneltiin enemmän laukassa kuin eilen, mutta ei se menoa haitannut. Samoja asioita painotettiin aina uudelleen ja uudelleen! Päivän lauseena voidaankin pitää " Keep Activity!" tai "Balance, Activity, Balance". Ympyrällä ratsastamisen merkityskin selkeytyi päivän aikana. Syynä siihen on se, että hevosen on hankalampi tällöin pistää ratsastajalle vastaan kun hevonen ei kykene nousemaan muodosta ylös. Lisäksi näimme päivän aikana miten hevonen reagoi jos tehtävä on liian vaativa hänelle tai miten hevonen näyttää sen, että on hermostunut esim. kannusten käyttöön. 

Palkítseminen on tärkeää!
Katsojat olivat tehneet hyviä kysymyksiä Cardelle ja yksi kysymyksistä erityisesti jäi mieleen. Syynä ehkä se, että olen nyt itse kiinnostunut kokeilemaan kankisuitsitusta ja olenkin jo varannut itselleni koulutunnin jolloin testaan kyseisiä vermeitä. Tunti on ensi viikolla, joten kirjoittelen sitten kokemuksista. Kysymyksessä kysyttiin että "Jos hevonen on kangilla pyöreämpi kuin nivelillä kummalla kannattaa reenata?" Cardella oli tähän aika selkeä ja tyhjentävä vastaus. Epäselvyyttä ei jäänyt. Kanki- ja nivelsuitsituksessa on sääntöjä:
*  Nuoret hevoset nivelillä alussa
* Kankiin siirrytään kun hevonen toimiii hyvin nivelillä perusratsastuksessa.
Kun aiotaan työskennellä enemmän kokoamisen kanssa on hyvä valita kuolain sen mukaan millä kuolaimella hevonen pystyy olemaan rento vaikka harjoitukset vaikeutuu. Kangilla on vain kaksi merkitystä joista ensimmäinen on 
* Hevonen rentoutuu suusta 
* Kun hevonen on rento suusta, hevosen turpa ei pääse luotilinjan yli, mutta ei myöskään liian kiinni leukakulmasta. (Nivelillä tämä asia on hankalampaa)
Lisäksi valitettavan usein nähdään, että ratsastaja pakottaa hevosen kangilla johonkin asentoon voiman avulla.

Eversti piti päivän aikana monenlaisia mielikuvia mm. "Ovi on auki", joka tarkoitti, että ensin pitää avata ovi lukosta (ongelmaan keksia avain) ja sitten kun ovi on saatu auki, siitä pitää myös mennä sisään elikkä suoriutua tehtävästä. Toinen myös hyvä mielikuva oli, että ratsastaessa olemme kuin kellon korjaajia, eli jos emme saa korjattua kunnolla ongelmaa, se menee väärässä ajassa eli hevonen liikkuu virheellisesti"

Viikonlopusta jäi paljon kerrottavaa, mutta kaikkea ei tosiaan voi heti omaksua. Innolla odotan seuraavia tapaamisia Carden kanssa ja haluan oppia lisää. Nyt vain ratsastuksissa miettimään asioita ja toteuttamaan. Ajan kanssa palat loksahtaa paikalleen. Carde on lokakuussa Ruukissa jälleen. Suosittelen että menkää katsomaan ja nauttimaan hyvästä opista rennossa ja rempseessä meiningissä.



lauantai 3. elokuuta 2013

Mestarin opissa!!!


Hevosen ajatuksia pitää lukea

Tästä blogitekstistä ei varmaan tuu loppua koskaan, semmoinen tietotulva päässä tältä päivää... Puoli ysiltä kimppakyytikaverin kanssa suunnattiin kohti Ruukkia. Vuorossa on pitkään ja hartaasti odotettu Carden kouluratsastusklinikka. Pääsee siis oikeasti katsomaan millainen kaveri Minttiä opettaa ja näkee sitten asioita mitä Mintti meille opettaa. Tiivis päivä klo 10-17 oli edessä. Hyvissä ajoin oltiin paikalla ja saatiin valittua hyvät paikat maneesista. Päivän aikana tuli kirjoitettua vihkoon kuusi sivua muistiinpanoja ja nähtyä kahdeksan erilaista ratsukkoa, mutta jännä juttu oli se että lähes kaikilla oli erilainen ongelma. Mutta ongelmaan lähes jokaisella oli samanlainen ratkaisu esim.ohjastuntuma.

Everstiltä saimme myös hieman avaimia nuoren hevosen koulutukseen sekä hieman vanhempien hevosten koulutukseenkin ihan päteviä ohjeita. Eversti kiteytti hyvin kolmeen alueeseen yleisimmät ratsastajan ongelmat: Aktiivisuus, tuntuma ja ohjasta tuleva paine. Lisäksi tuli huomattua, että Mintti painottaa ihan samoja asioita mitä Carde painotti myöskin. Ilman aktiivisuutta ei voi tehdä mitään, ilman asetusta ja tasapainoa ei saa hevosta rennoksi.

Päivän aikana näimme myös Carden ratsailla
Helppo resepti rentouteen tuli suoraan Carden suusta. "Vauhti ei ole ystävämme, aktiivisuus on" Lisäksi Carde kertoi miten voi hevosen ratsastaa rennommkasi. Ensin hevonen pyydetään liikkumaan aktiivisesti, tämän jälkeen otetaan tuntuma ja sitten liikutellaan sormia ja pyydetään hevosta rentoutumaan. 

Reissulla raippa myös sai uuden merkityksen se mihin itse olen yleensä sitä käyttänyt on ollut ehkä aavistuksen väärin, mutta Eversti osasi kiteyttää tämän hyvin milloin raippaa saa käyttää. Raippaa ei koskaan saa käyttää rankaisuna mitä näkee varsin usein. Raipalla on kaksi tarkoitusta,
* Lisäämään aktiivisuutta
* Olemaan käden jatkeena maastakäsin työskentelyssä.
Näin ollen olen ajatellut hieman ratsastaessa miettiä raipan käyttöä, onko se järkevää juuri nyt ja koittaa hallita sen käyttöä enemmän Carden suuntaan.

Hevosta ratsastaessa on hyvä muistaa järjestys minkä kautta ratsastaminen on helpompaa.
1. Miltä se tuntuu? (Liike/Harjoitus mitä aiot tehdä)
2. Miten se tehdään?
3. Tehdään se!

Ruokatauolla kävinkin äkkiä Mintin nappaamassa kiinni ja hakemassa oman Humantoolini kotiin. Hieno limenvihreä jakkara on nyt sitten minulla. Tuli heti klinikalla jo istuttua sen kanssa kummasti istuinluut ja takamus hetken lepäsi. Ruokatauon aikaan heppakavereiden kanssa juteltiin Nesteellä heposista yleensäkin ja hieman Carden opeistakin.

Paluu matkalla kotiin sitten olikin mielessä jo pari kysymystä mitä voisi kysyä Cardelta. Pyöritellään vielä yö ajatuksia päässä ja huomenna jatkuu seuraaminen. Samanlainen setti luvassa huomenna ja kynä sauhuaa taas katsomossa.

Maastoilua perjantain kunniaksi!!!



Viikottaiseksi rutiiniksi tullut maastoilu oli taas vuorossa heti perjantaina. Ja totuttelukerta numero kuusi oli alkamassa. Matkaan lähti meidän lisäksi seitsemän muuta pollea ja tarkoitus oli käydä montulla uimassa ja kameramies myös mukana reissulla. Kuvia laittelen kohan niitä saan. Reissu alkoi mukavasti kärjen tuntumassa ja lopulta sitten oltiinkin vetojuhtana Karan kanssa koko porukalle. Vähän polle kahteli, että mitäs metsästä löytyy ja hieman kierreltiin ja kaarreltiin pelottavia juttuja, mutta ei mittään kummempaa. Laukka pysyi hallussa sinne asti kunnes päästiin kuntoradalle päästelemään. Sitten otettiin ilo irti muutaman muun pollen kanssa. Kuvaaja sai hyviä laukkakuvia varmasti meistä. Kuntoradalla päästiin ottamaan tuntumaa myös "pieneen" vesiesteeseen. Kun koko tien leveydellä oli iso vesilammikko tartti Kara pikkusen rohkaisua ja sitten me loikattiin siitä hienosti yli. Minulta vain oli huono suoritus kun jalustimet lähti jalasta. Ei muu auttanu ko takapuoli satulaan ja jalustimia kaivamaan siinä missä hevonen lisäs ruutia koneeseen. 

Sitten ei muuta kuin montulle polskimaan.Ihteä harmitti kun en ottanut niitä uimakamppeita mukaan nyt olisi ollut loistava tilanne uittaa uulias maastoratsu, mutta me nyt tälläkin kertaa innolla vain loiskuttelimme vettä ja kahtelimme ko muutamat kävi uimassa ja osa vain heittäyty makuulle rantamatalikkoon. Kotia kohti kun lähdettiin niin jälleen meidät pian kärjestä löysi ja lopulta tallin pihaan saavuttiinkin ensimmäisinä. Sekä minulle, että Riikalle oli positiivinen yllätys, että Kara meni rauhassa keulahevosena ja huomattavissa oli myös selkeästi rennompi hevonen. Ruoka maistui vähän väliä ja polle tuntui hyväntuuliselta. Tästä on hyvä jatkaa...

Maaston jälkeen hetken turisin Riikan kanssa kisahommista ja kerroin hieman omia juttuja mitä haluisin kokeilla. Ja hieman suunnitelmia olisi, että kävisin Riikan luona tunnilla hieman testaamassa kankia, eikä pidetty mahdottomana ajatuksena jos harjoituskoulukisat menisin Karalla, mutta aika näyttää mitä tuleman pitää. Kovasti minua on kesän aikana alkanut kiinnostamaan kouluradat, mutta siitä kiitos kuuluu kyllä Mintille sekä Aaltsikan ihanille opettajille. Ja toki myös Riikalle sitten kiitosta myöskin estepuolelle, että olen saanut sen ilon takas mikä minulla on aina ollut. Eli nämä kaikki ihanat opettajat yhdessä ovat luoneet minusta kesän aikana uudenlaisen ratsastajan.

torstai 1. elokuuta 2013

Melkosta touhotusta!!!

Vettä tulee taivaalta vain sen verran kuin taivaalla olis iso sumutinpullo... Aaltsikalle käy nokka tällä kertaa. Uusi polle alle nimeltään Touho. Tosi herkkä, mutta kiva polle ja kuulemma ollut täynnä ruutia tänä päivänä. Sen huomasi alusta asti. Vauhtia riitti vaikka muille jakaa. Tunnilla reenattiin voltteja ravissa ja laukassa, siten, että pitkille sivuille tehtiin tietyissä kirjaimissa voltit. Paljon hevosia tunnilla meinasi välillä tila loppua ja Touho välilllä touhotti. Hetkittäin tuli loistavia pätkiä ja polle toimi hyvin rentona ja rauhassa, mutta sitten taas välillä mopo karkasi. Kuten Satukin sanoi "hyviä pätkiä tuli välillä". Laukassa sitten riemu tuli esiin. Vauhtia oli vaikka kuinka, mutta ei se mittään. Rauhassa kyydissä ja tiivisti istuen koitin saada hevosta rauhottumaan ja ulkokäsi hieman ylempänä tasapainottamassa menoa. Kokonaisuutena ihan onnistunut ratsastus, mutta hieman ehkä minulle turhan herkkä hevonen, mutta ajan kanssa tälläisellakin oppisi ratsastamaan.

Tunnin aikana sitten oli sade saanut vallan taivaasta ja vettä riitti. Voi niitä reppanoita, jotka joutui kentälle sateeseen kopotteleen. Lisäksi tunnin jälkeen kävin hieman kokeilemassa kepillä jäätä. Kun marssin reippaasti Tuulin luokse ja hieman kysyen alustavasti, että miltä kuulostaisi jos vuokraisin aaltsikalta kisahepan estekisoihin syyskuussa kun oma seurani Oulu Riders (O-RI) järkkää kisat. Jippii. Pienen myöntymisen sain. Tuuli hieman lupaili "eiköhän me saada se järjestymään". Joten nyt varpaat ja sormet ristiin ja toivoen, että bodypumpin jatkari ei ole samana päivänä kuin kisat.

Kotia tullessa hieman kastui on se vaan niin ihanaa kun matkaa ei ole kotia kuin vajaa kilometri. Kotia tullessa oli Mintti linkittänyt Eversti Carden klinikasta kirjoitetun tekstin. Ajattelin senkin linkittää teille. Oli meinaan aika hyvä. Cardesta juttua.

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Esteitä karauteltu!!

Illasta lähdettiin suuntaamaan Tallinmäelle mukana pollekamat. Tallilla vain kanat ja kukot puuhaili omiaan ja hiljaista oli. Pikku hiljaa alkoi eloa siihenkin mäelle tulla. Tuntilistassa luki minun nimen perässä Kara. Yllätys minulle, mutta kiva sellainen. Mukavaa päästä testaamaan projektipollea myös muualla kuin maastossa ja koiran yli hyppäämällä. Tämä tunti siis oikeasti karauteltiin. 

Tunnin alussa polle oli aika jäykkä, mutta virtaa ja intoa oli kuin pienessä kylässä. Ei se mittään koitella vaan hieman väännellä pollea ja taivutella, ettei ihan mentäisi kankeena esteille. Laukan nostoissa sitten riemu repes. Joka kerta tuli pieniä takapuolen heilautuksia, jotka kylläkin tuntui vain korkeempina laukka-askeleina. Pääkin hieman lähti omille teille välillä kun polle onnesta soikeena nakkeli niskoja välillä, mutta eipä sellaisesta välitetty vaan meno jatkui mallikkaasti. Jarruja jouduttiin hetkittäin vahvistaan kun alkoi into piukeena polle olla. Kivoja noi pysähdys harjoitukset estelinjan päätteeksi, mutta jarrut löytyi ja polle pysyi hallinnassa.

Hieman me porttia katseltiin kummissaan, mutta siitäkin hengissä selvittiin yhdessä. Ei mikään ongelma ollut meille kumminkaan. 

Lopputunnista päästiin hyppäämään pieni muotoista "perusrataa" ei siis "uusintaa". Ei mitään tiukkia käännöksiä ja täysiämenoa. Mälsää, se oli meidän neljän mielestä.... Siis minun ja Tuikun sekä kahden ihanan uuliaan esteratsun Viivin ja Karan mielestä. No kyllä me rehellisyyden nimissä hieman päissä hieman tultiin tiukempia kurveja sillein, ettei Riikka huomaa. Radassa jopa meillä laukan vaihdot onnistui ja polle meni kutakuinkin suoraan esteiden välissä ja jälkeen. Joten tunti oli onnistunut.

Loppuravien aikana kentän laidalle ilmestyi mies sateenvarjossa ja tämä sitten tuotti meille hieman pollelle ilmeitä ja hienoja raviväistöjä ihan vain siltä varalta jos se sateenvarjo hyökkäisi. Mutta kun kaveri ei tajuu, että ei se hyökkää. 

Tunti oli onnistunut ja meni hyvin omastakin mielestä. Ja hip hei! meikän persus oli irti penkistä!!! Alkaa se oikea ratsastustyyli löytymään.

Ratsastukset jatkuu heti huomenna aaltokankaan merkeissä ja perjantaina sitten karautellaan taas karan kanssa maastossa. Viikonloppuna on sitten kauan odotetun Carden ratsastusklinikan aika. Kirjottelen sieltä sitten paljon, joten varautukaa jo nyt!


keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Karan kanssa maastossa

Alla kuuden tunnin työpäivä ja töistä suoraan pinkasu Juurussuolle, jossa polle ootteli karsinassa jo kuskia. Pikainen harjaus ja polle valmiiksi mehtäreissua varten. Neljän porukalla lähdettiin matkaan ja tehtiin semmoinen kiva pieni täti lenkki. Ei revitelty ihan hirveesti kuten edellisellä lenkillä. Nyt me
ntiin sillein tasaisesti ja kivasti vähän verrytellen ja nautiskelen lämpimästä kesäpäivästä. Heti tallilta lähdettyä tuli huomattua, että kaveri oli hieman enemmän jännittynyt. Jopa hanskin pelottava traktori sai hieman kahtelemaan maisemaa, mutta ei mitään hulluja pomppuja matkan varrella tullut. Marjastajat metsässä kahteli kun vedeltiin hevoslössissä laukkaa ja mukavasti muutenkin reissu eteni. Mitään suurempia kujeita ja ihme temppuja ei matkalla sattunut. Puolessa välissä alkoi huomata sen, että karaa alkoi väsyttää reissu. Hevonen laiskistui ja ei ollut ihan niin hanakasti menossa, mutta viimeisiin laukkoihin vielä saatiin vauhtia hyvinkin. Ja mikä hienointa hepan rentous alkoi matkalla näkyä kun ruoka maistui kesken lenkin. Nyt ollaan jo parilla lenkillä vähän maisteltu vihreetä siellä täällä. Mikä on vaan hyvä asia. Ettei kokoajan tarvitse hulluna miettiä mitä ympärillä tapahtuu. Loppumatkasta ongelmaksi tuli ojan ylitys, kyllä  meidän keula meni... mutta me muut kolme jäätiin toiselle puolelle. Niinmpä kiltit heppatätit lopulta luovutti ja päätti kävellä tienkautta. Tallille päästyä piti minun uulias ratsu viedä pesulle. Kauheet hiki juovat kupeessa ja väsynyt polle lähti suihkun kautta pikku torkuille. Alahuulea myöten oli polle rentona ja silmät kiinni, omaa karsinan ovea vasten pienillä päivätorkuilla.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Hikinen estetunti

Pitkästä aikaa Oulussakin jälleen lämmintä. Aamusta vielä oli jäätyä töihin mentäessä, mutta kivat reippaat 24 astetta töistä tullessa pukkas hien pintaan ja illan ratsastuksestakin osasi sitä odottaa. Kimpsut ja kampsut kasaan ja nokka kohti tallia. Minä oottelin koulutuntia ihan ja koulupiiska oli mukana, mutta fillaroidessa tallin pihaan aloin katsella, että miksi väki kantaa tolppia kentälle... Ei muuta kuin talliin ja katsomaan listaa... Aiheena estetunti ja hevosena Niilo. BINGO! Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, meikää oikeesti jännitti. Se johtui siitä, että olin nähny muutaman kerran kun Niilolla on tunnilla hypätty ja useita hienoja lentoja ratsastajat tehny. Eikä tuskaa helpottanut yhtään sekään, että juuri aikasemmalla tunnilla oli hieman ratsastaja saanut ilmalentoa, kuulemma. No ei se auttanu kun alkaa laitteleen ponia kuntoon. Onneksi tallilta löytyy hieman lyhyempi piiska tunnille ja lisäksi myös turvaliivejä lainaksi. Tunnin tavoite oli etten tipu ja ponin pää pysyy koko tunnin ylhäällä (eli ei mahdollisuutta pukkeihin tai pään vetoon alas...) Nyt vain jäi harmittamaan se kun kameraa en ottanut mukaan, joten kuva matskua ei oo saatavilla.

Tunti alkoi virkeästi, "poni"oli alusta asti virkeenä ja meno päällä. Laukassa joutui hieman ratsastamaan eteenpäin, että laukkapyöri. Eniten ongelmia tunnilla tuotti se kun on nyt tottunut viimein estetunneilla olemaan siellä etukenossa ja jalustimilla kuten Mintti on käskeny niin eikö nyt tulllu päin vastoin ohjeet "istu satulaan ja selkä suoraksi". Hieman sopeutumisvaikeuksia. 

Ensimmäinen tehtävä meillä oli pitkällä sivulla 3 estettä 12,5m välein ja esteiden välissä tuli kääntää kentän keskustaa kohti hevonen voltille. HUH HUH! Heti ekalla hypyllä oli meillä kääntävät avut tipo tiessään ja poni kaahasi suoraan. Mutta juuri sopivasti vielä sain välistä jotenkin käännettyä ja hevosen kiinni. Loppu sujui mallikkaasti... Muutamia pieniä pukkeja tuli saatua tunnin aikana, mutta ne ennemminkin tuli esille vain hieman korkeempana takajalkojen liikkeenä. Loppu tunnista sitten poni päätti laukan nostossa koittaa hieman pientä jyräämistä. Lopuksi sitten hypättiin kumpaankin suuntaan linjaa myös siten, että ei mittään ympyröitä väliin vaan täysiä kohti seuraavaa estettä. Jarrut meinas hetkittäin olla hukassa, mutta onneks on olemassa Mintin opettama pidäte ylöspäin. Se pelasti minut tänäänkin pariin otteeseen. Aika tiukkoja pidätteitä sai olla pollelle, että jarrut löytyi. Loppupuolella tuntia joku pieni viiraus vissiin ponin päähän tuli kun laukannostosta sain kauheen pomppu eteenpäin ja jaloista pinkoen etteenpäin. Ei muuta kuin persus minulla penkkiin, kantapäät maata kohti ni pirusti kun vaan voi ja kunnon pidätteitä ylös päin niin että polle ryntäyksestä saadaan alas. Loppu tunti meni mallikkaasti. 

Hyviä sekä huonoja suorituksia tuli matkalla tehtyä. Muutamaan otteeseeen sain kehuja opettajalta siitä, että kun ite jäin hypyssä jälkeen en lähteny kääntämään voltille vaan tein fiksumman ratkaisun hyppäämällä seuraavan esteen suoraan. Kyllä se tästä lähtee....Ja hiki tuli tunnilla... HUH! Huomenna suuntana Juurussuo ja Karan kanssa maastoilemaan!!

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

kopottelua ja emäilimiä

Alussa
Lauantai pyörähti mukavasti käyntiin hierojalla käynnillä ja tämän jälkeen sitten fiksusti auton valojen suunta oli kohti Iitä ja männikön kopsetta, jossa tallitytöt ootti jo estetunnin alkua pollejen kanssa. Tunnille olin suunnitellut tyttöjen päänmenoksi hieman alkuun puomiharjoituksia kevyessä istunnassa ja perusistunnassa sekä lopuksi hieman sarjaesteen välin ratsastamista. Lopuksi kun aikaa hieman jäi niin hypättiin pienenä harjoituksena muutaman pompun rata. 

 

Tunnin pidon jälkeen kypärä päähän ja hanskat käteen. Vuorossa oli Ukkurin ratsastus. Katsaus siihen miten on viikossa kehitytty. Polle tuntui alusta asti hieman mieleltään haluttomalta ja tahmealta, mutta loppua kohti homma parani ja hevonenkin alkoi tuntua virkeämmältä. Alkuunsa Ukkur oli myös jännittyneempi ja hieman laiska avuille, mutta hevosen rentouduttua alkoi hyvin yhteistyö toimia. Loppua kohden saatiin Ukkurista esiin tasapainoinen ja kouluhevosen näköinen polle. Lisäksi selkeästi kuvissa huomattavissa rentoutumista sekä kivan pitkiä askelia. Nyt kun ollaan paljon reenattu vasenta puolta on oikea puoli alkanut tökkimään, mutta mikä parasta Ukkur on käsille kuin höyhenen kevyt eikä painava norsu kuten viime viikolla. Tuo kummasti ratsastukseen mukavuutta ja helpottaa työskentelyä selästä. Kuten ylhäällä olevasta kuvasta näkyy on polle hieman epätasapainossa. Häntä korkealla, selkä notkolla, pää jäykkänä ja hevonen näyttää muutenkin jännittyneeltä. Laukan kanssa tämän pollen kohdalla on tekemistä. Saada hevonen ensinnäkin löytämään laukan rytmi ja tarvittava tasapaino, siten että hevonen voisi rauhassa pyöristyä.

Sunnuntaina sitten otettiin ilo irti arjesta ja lähdettiin käymään Ranuan eläinpuistossa. Siellä vastaan tuli mitä hauskimpiä eläimiä. Mutta kaksi oli ylitse muiden ihana suomiputte ja AASI! Olisin halunnut aasilla ratsastaa, mutta kun painoraja oli 50kg ei tällä typyllä ollu asiaa selkään. Kuvan sentään sain... Tässä hieman ihanista eläintarhan eläimistä kuvia....

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Kiitolaukkaa ja loisketta

HUH HUH! sanon minä.... 

Se oli perjantai koittanu ja töiden jälkeen hetki kahtomaan torikorista (katukorista) Oulun torille ja sitten ruokapöydän kautta nokka kohti Juurussuota ja maastoilemaan sillä tutulla maastotiimillä.

Karan sai hakea laitumen perimmäisestä peränurkasta, mutta kaveri tällä kertaa suht puhtaana. Hieman enimpiä likoja pois. Ei muuta kuin koulusatula selkään ja hieman järeämmät vermeet suuhun ihan varmuuden vuoksi. Sitten vain matkaan. Viimeksi oli puhetta että lähetään kunnon laukkabaanalle kirmailemaan pollejen kanssa. Alku matka sujui kivasti rauhallisesti. Matkalla tuli nähtyä elämäni ekan kerran ihan ihka oikeita käärmeitä. Tosin kuolleita, mutta kumminkin. Ällöjä ne silti oli. Onneks oltiin turvallisesti Karan kyydissä. Junaradan yli mentiin myös hieman korkein ja epäröivin askelin, mutta kumminkin reippaasti ja varmasti.

Matkalla mentiin käymään hieman vielä kahlaamassa. Otin tavoitteeksi, että Kara kastelee edes pikkusen kavion kärkeä, mutta ei... Tämä vesipeto kasteli minut sekä Tuikun. Alkuun se hieman kiemurteli rannalla, mutta sitten molskahti ensimmäisen kerran. Lopulta Kara kauhoi etujaloilla vettä ni paljon ko kerkes ja aivan onnessaan läiskytti. Meikä oli märkä melkeen napoja myöten. 

Viilennyksen jälkeen oli aika matkata laukkabaanalle. Ja se todellakin oli laukkabaana. Saatiin laukata niin kovaa kun päästiin niin hevosten kanssa reilu kilometri. Alkuun Kara jäi makustelemaan hännille  kun pikku ponit Tuutti ja Ässä sekä jättiläinen Jetti paineli täysiä edeltä. Ekan lammikon vastaan tullessa otettiin pieni sivuloikka ettei vaan vesilätäkköön kastu jalat. Laukan kiihtyessä ja menon villitessä, iski meikälle pienen mietinnän kun eteen tulikin koko tien levynen lammikko ja se ei mikään ihan kapea ja pieni lammikko ollut. Ei ollut vaihtoehtoja, vauhdilla vain yli. Silmät kiinni, harjasta kiinni sekä pohkeet tiukasti kylkiin. Polle viipotti täysiä ja het keskeltä yli mittään empimättä. Pikku hiljaa jäi meidän vetopolle myös selän taakse kun Kara otti loppukirin. Oltiin selkeesti ja paljon muita jäljessä  niin ei muuta kuin lisää hevosvoimia koneeseen ja täysillä mennään. Kyllä siinä heppaa irroteltiin ja oikeen kunnolla. Hauskuus loppu kuin seinään kun ravuri tuli meitä hiitaten vastaan. Ohje kun on että hevoset pitää viedä kävellen toisten ohi. Jarrut pohjaan ja kaikki pollet oli käynnissä hyvissä ajoin ennen kun kohdattiin. Varmaan hieman kärrien päällä ollu mietintä ko kolme, melkeen neljä hevosta kiitolaukkaa rinnakkain "saakeli pysähtyykö nuo?" Ohjastaja näytti meidän opettajalle peukkua vaan kun hevoset oli niin hyvin hallussa. Hauskaa se oli ja toivottavasti pian uudestaankin revitellään. Pollesta ko tosiaan löyty monta vaihdetta.

Loppumatkasta sitten tuli vielä yksi pieni kommellus. Kun ravattiin niin tallin koira meinasi jäädä meidän isojen valkoisten jalkojen tallomaksi. Kara ratkaisi tilanteen hyppäämällä hieman korkeamman sivuloikan ja näin vältyttiin koiran alle jäämiseltä. Itsellä tasapaino hieman petti. Tipahdin hieman etupainoisena kaulalle, mutta ei se mitään. Kara heti pysähtyi ja nosti päänsä ylös "vähän kuin heitti minut kyytiin takaisin". Kaulalle tippumisen syy oli se, että painoa ei ollut tarpeeksi jalustimilla. Ei muuta kuin ohjat kunnolla käteen ja matka kohti kotia sai jatkua. 

Positiivista on se, että Kara pysyy hyvin käsissä, ei pakene tilanteita se vain kahtelee ja hieman jännittyy. Siedättyy nopeasti ja on oikea maastotykki. Jaloistaan kaveri on tosi tarkka, mutta se on toisaalta hyvä asia. Ei muuta kuin kohti uusia seikkailuja. Ja toivotaan, että joskus saadaan videoo meidän laukkamenoista ja kuvia etenkin ;) näkyyköhän kuvissa mittää muuta ko valkoinen pilven näköinen möykky...

puomiharjoituksia

Hyvää teki muutaman päivän tauko ratsastuspuuhista, mutta alkoi jo loppu viikosta poltteleen varpaissa meno tallin suuntaan. Innolla odottaen ja tallille kirmaten Ankin tunnille. Ankki oli laittanut aiheeksi tunnille "puomitunti"

Heppakin oli aivan vieras, 6-vuotias eestinhevonen Eemeli. Mukava pieni, ei kumminkaan ponikokoinen polle. Reipas ja kaikkensa yrittävä. Askellajit oli tosi tasaiset ja kuulias kaveri.

Alku tunti meni hieman hakiessa rytmiä ja tottuessa pieni liikkeiseen hevoseen kun alla on viimeksi ollut Power. Nopeasti rytmi löytyi ja muutamaan kertaan Ankki huomauttikin, että poni menee liian lujaa, mutta kun vauhti tuntui semmoiselta sopivalta ja hitaampi ravi sitten tuntui siltä ettei tässä edes etteenpäin mennä. Mutta tämä toikin sitten puomiharjoituksille ongelmia. Ensinnäkin poni ponnisti liian kaukaa ensimmäisellä puomilla ja tästä syystä loppu meni plörinäks. Poni ei jaksanut kantaa itseään oikein kunnolla tahdissa ja eteenpäin joutui hieman rohkeesti ratsastamaan. Harjoituksessa meillä oli vasemmassa kierroksessa kolme puomia niin, että hevonen joutuu venyttämään askeltaan eli yhteenkään puomin väliin ei tule yhtä kokonaista askelta. Ja sitten oli yksi kokonainen askel ja taas  neljä puomia "puolikkaan" askeleen välein. Ja suuntaa vaihtaessa toisinpäin. Lopulta tahti löytyi ja se myös säilyi. Laukassa tultiin vastaavaa harjoitusta ja se meni paremmin "ainakin minusta". Ja tuli saatua Eemeliltä pieniä pukkeja. Oliko sitten mielenosoitusta vai mitä mutta hieman kun raipalla pyysi takajalkoja mahan alle paremmin eli hevosta pontevampaan laukkaan, lähti pylly pollella heittelehtiin. Alkuunsa laukka rytmikin oli hieman hakusessa, koska oli poni ja puomit suhteutettu hevosille ja poneille osa joutui lyhentämään laukkaa ja me taas Empun kanssa kaasuttamaan. Näppäriä ja nättejä suorituksia tuli kun vauhtiin päästiin.

Positiivista oli että meikä pystyi hyvin ratsastamaan esteistunnassa ja kevyessä istunnassa koko tunnin. Poni liikkui rentona ja kivasti alla. Mukava tunti....

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Näin heti sunnuntai aamusta suuntana oli heppatalli. Aaltsikalle oli suunnattava pomppimaan esteitä. Rataa äherrettiin pystyyn ja sitten matkaan. Heppa oli vaihtunut eilisestä isommaksi hepaksi. Sain tallin Power hevosen alle. Jälleen hevonen, jolla en ole koskaan mennyt. Mielenkiinnolla lähdin matkaan. Heti alku tunnista Power tuntui olevan ihan reippaalla tuulella, mutta jarrut olivat hieman heikot. Ulko-ohjan kanssa sai olla tosi tarkkana. Päästiin kumminkin esteistä yli. Aina 80cm asti. Kivaa oli ja vauhtia piisasi. Hetkittäin minusta tuntui, että hevonen ei laukannut "tarpeeksi" mutta todellisuudessa hevonen meni liian kovaa kuulemma. Ensimmäinen ratasuoritus oli hieman hakemista, toinen meni paremmin ja kolmas rata oli ehkä tasapainoisin. Omassa istunnassani oli selkee muutos eiliseen nähden. Powerin selässä oli helpompi "seistä" jalkojen päällä ja oli helpompi ratsastaa kevyessä istunnassa. Hyvä ja antoisa kurssi. Sai hypätä kivasti ja paljon. Kiitos Sannalle hyvästä kurssista.


Nyt hieman ruokaa ja lepoa. Sitten kuuden aikaan kempeleeseen maastoilemaan. Niin alkaa olemaan 13 päivän ratsastusputki sitten päätöksessään. Tämän jälkeen on hyvä hidastaa tahtia hieman ja rauhoittua valmistelemaan syksylle työhommia elikkäs jumppatuntien suunnittelua olisi luvassa.

Karalle kuului hyvää. Maastoilemaan lähdettiin innokkain mielin. Luvassa oli kaikkea uutta uuden reitin merkeissä. Alkuun polle oli hieman jännittynyt ja hienot ruskeet pilkutkin saatiin satulaa myöten pepun päälle kun päätettiin mennä mielummin pusikon ja kunnon rapa ojan kautta kuin hienosti ratapölleistä tehdyn sillan kautta. Jospas se jotain "oppi" kun kintereitä myöten oltiin mudassa. Muita kommelluksia reitillä ei tullut. Laukatiin railakkaasti ja hyvällä menolla. Mukavaa oli kuulla Riikalta, että hevosen liikkuminen kentällä on parantunut ja ilmeisesti osin maastojen ansiosta. Kara ei ole kuulemma enään niin jäykän oloinen. Kivaa että hevonenkin on hieman muuttunut.