Koettelua toisensa perään!

Vielä on haettu tuntumaa harjoitteluun, mutta sitä ei oikeen näytä viel löytyvän ainakaan ihan puhdasta. Kilometrimäärät viikoilla liikkuu siellä 10-20km välillä, vaikka niiden pitäisi olla siellä 50-80km tuntumassa. Harjotusohjelmia ei ole vielä ollut, koska nyt on aika taas katsoa siihen miten alkaa nuo "hemmetin bursiitit" toipumaan. Mutta ilmesemmin molemmissa jaloissa on samaa oiretta... Maanantaina menen urheilulääkärille Jyväskylään näyttämään jalkaani, joka on useamman viikon harjoituksissa oireillut.

Lihashuolto puoli kyllä on kunnossa. Viimeksi eilen luokkakaveri hieroi jalat ja olihan siellä muutama kohta joka otti tosi kipiää. Sitten opettaja kurkkasi vähän tuota jalkaa ja epäilee, että olisi kantapään ja akillesjänteen välissä tai jossain siellä olevat limapussit ärtyneet jostain syystä. Siihen saadaan varmistus maannantaina. Kipua jalassa ei ole ollut, mutta tuntemuksia siitä kuin joku repisi kantapäätä ja akillesta irti toisistaan ja turvotus akilleksen ympärillä olevissa kudoksissa. Ei auta kuin odottaa ja reenata varovasti.

Mutta vielä on pakko yrittää.... En luovuta vielä

Verr.2+2, 2*4*200m pal. 1min/4min+koord.

Täällä sitä taas opistolla kirmaillaan sen minkä keretään. Maanantaina tuli juostua mukavassa paukku pakkasessa ekaa kertaa tälle talvelle. Pieniä ongelmia hengityksen kanssa oli, mutta edelleen käytössä oleva avaava lääke pelasti tuonkin reenin heti. Jalkavaivoiltakaan ei taaskaan olla säästytty. Muutamia viikkoja jo vaivannut akillesjänne on nyt päätetty hoitaa kuntoon käyttäen apuna urheiluteippiä.

Näin keskiviikkona koulun päätteksi oli jo pieni väsy ja mietinkin et jaksaako lähtee reenaamaan kunnon reeniä. Mutta ko puhelinta katoin oli tullu reenikaveriltani Lauralta viesti " monelta meet reenaamaan? me ollaan tulossa kuortaneelle" odotin kaveria ja sitten reenattiin...luvassa oli tiukka setti ja valvonnan alla 200m vetoja. Sykkeet nous tosi korkeelle, mutta ko sitä vaan innostu ;)

Akillesvaivakin taakse jäi ko päätin harjoitukseen teipata nilkan ja akilleksen alueen osittais teippauksella.

päivän harjoitus näytti siis tältä, ja kuortanehallissa rymisi vähän aikaa juoksuradan kaarteet...

verr.2+2, 2*4*200m, pal. 1min/4min+ koordinaatio

43.6: avg.165, max.184
41.4: avg.170, max.189
49,3: avg.178, max.191
43,0: avg.173, max.190
pal. 4min
42.1: avg.175, max.193
39.2: avg.177, max.189
41.3: avg.181, max.189
43.8: avg.183, max.190

On se vaan niin hienoa!

Olkapää näyttää jo uutta valoa tunnelin päässä ja Joonakselta odotellaan uusia harjoituksia :) eli viikon tauon jälkeen ollaan jälleen tossut jalkoihin laittamassa. Uudet haasteet ja kuviot tulossa ja tästä vielä nautitaan :) Varmasti rankka talvi on tulossa, mutta kohti uusia haasteita ja voiton riemua tahdotaan mennä.

Voiton riemua näkyi myös TV2:lta tullut ohjelma Vancouverin huippuhetkiä. Se oli jotain huikeeta katsoa kuinka jokainen suomalaiset urheilijat on nauttinut voiton hetkistä olympialaisista. Ja se sai myös minut huomaamaan ja muistamaan sen kesän vuonna 2008, kun ensimmäisen piirinmestaruus pronssin voitin ja ne voitokkaat muut kilpailut. Joista muistona on suuri kasa mitalleita kaudelta 2008 (kuvassa). Kuinka paljon se syrämeni täytti. Tuli myös minulle muisto ja kannustus siitä, että vaikka nyt on mennyt huonosti pitkään on vaan jatkettava matkaa ja annettava palaa heti kuin vaan mahdollista. Mulla on aikaa olla joskus vielä siellä huipulla ja sitä kohti matkaan.

Nyt vaan sisulla, tunteella ja taidolla skeä suurella tahdolla kohti ensi kesää ja lähretään hakemaan niitä voiton riemun hetkiä.

Ei toi terveenä pysyminen helppoa olekkaan

Viikon suunnitelmat saatiin jälleen kerran uusiksi kun meikäläinen koulussa ollessaan liikuntatunnilla hieman pelasi lentopalloa. Jälleen kerran, jo pitempään vaivannut olkapää päätti lähteä antamaan uutta potkua reenaamiseen. Lyötyäni sormi lyönnillä lentopalloa, olkapää lähti pois paikaltaan (sijoiltaan meno). Nyt olkapää muutaman päivän kantositeessä ja katsellaan jo ehkä viikonloppuna tai sitten ensi viikolla reenaamista uudestaan. Toivotaan nyt sitten et olisin karistanut kaikki nämä vaivat kohta pois altani ja onnistuisin reenaamaan kunnolla viimein.

Maanantaina kerkesin vielä käymään reenaamassa, tämän viikon ainoa reeni tähän mennessä. Juoksin TV5 kevyen+ päälle hieman 15min keskivartaloreeniä. Olen jo huomannut, että vauhdin puolella on tapahtunut edistymistä, eikä enään juosta "madellen" JES! Keskivartaloreenissä keskitin harjoittelua selkä- ja vatsalihas akselille, unohtamatta alaselkää tukevia pieniä syvemmälle meneviä ja minun selkää kuntouttavia liikkeitä. Onneksi selkä nyt on ollut hyvä ja oireeton.

Nyt vaan kättä parannnellaan ja kohti uutta reeniviikkoa.

Ja reeni jatkuu...

Edellinen viikko oli hyvin onnistunut, vaikka kilometrejä ei paljoa tullut. Ensimmäinen kunnon reeniviikko ylikunnon jälkeen on takana, joten siihen nähden hyvä viikko. Saldona 31km, tavoiteha oli 35km. Hyvältä maistui lenkki ja pieniä havaintoja tein lenkeillä juoksutekniikasta, jossa on hiomista aikas paljon.

Lunta on satanut jo viikonloppuna ja sain hyvän sunnuntai päivän lenkin (TV10 kevyt) tehtyä. Lenkillä käytin hyvin hyötynä lunta josta näkee helposti jalkaterän askellusvirheet kun kengänpohja tekee puhtaaseen lumeen hienot jäljet. Jäljet osoittivat että varpaat osoittaa ihan väärään suuntaan ne kääntyy liikaa sivulle vaikka varpaat pitäisi olla meno suuntaan.

Onneksi liukkaille on keksitty hyvät kengät Icebugin nastalenkkari on oiva reenikaveri näillä liukkailla keleillä. Jään päsäleet vaan lentää ko juoksee jäätikön yli ja juoksu saa olla rentoa.

Tämä viikko ei poikkea viime viikosta. Harjoittelu on ihan samanlainen kuin viime viikolla, tosin nytten yritettän saada tavoitekilsa täyteen eli 35km reeniä tälle viikolle. Lisäksi tulen seuraamaan harjoitteluissa sykkeitä.

Mutta ny on tästä lährettävä notta kerkiää reenaamahan...!! ;)

Nyt reenataan!!

Pitkät unet näin sunnuntai yölle teki poikaa tähän neitiin. Monet päivät opistolla olivat hieman viikon aikana venähtäneet ja väsy oli kova. Mukavat 11,5h unta tuli ja moottori silti meinas käynnistyy vähän hittaasti.

Ennen iltapäivän lenkki oli pieni jännityksen paikka ko minua kaksi ekaa kautta valmentanut Kuorikoski oli juoksemassa Frankfurtissa maratonia. Nenu tiukasti tietokoneen ruudussa kiinni ja jalat pöydän alla levottomasti liikkuen seurasin kuinka isännän käy. Tavoite kumminkin oli juosta alle 2h 40min :) kummasti alko viel paineet nousemaan kun 40km kohdalla väliaikakello netissä näytti 2:31:08, elin toivossa jo, että kyllä Petteri skulaa asian. Kello pysähtyi kumminkin maaliviivan yli tultaessa aikaan 2:40:00... Joka tapauksessa hieno juoksu minusta ja saan olla ylpee siitä että on saanut yhdeltä esikuvaltaan tietää mitä tarkoittaa JUOKSIJA. Nyt herää seuraava kysymys. Se oli viimonen kisa, vai oliko? Petteri on niin sanonut et juoksu-ura päättyy tähän. Mutta uskonkohan? Mä en ainakaan.

Kun oli jännitys episodi takana lähdin itse reenaamaan. Niin tuskaiselta ko lenkki tuntuikin. Muistelo-lenkin (8km) päätin heittää. Jalat olivat tukkoiset ja ei oikeen mielikään ollut kovin lenkin puoleinen. Jalka ei noussut ja lantion asento oli istuva. Vaikka kuinka yritin lenkillä korjata ja saada heräteltyä lihaksia toimimaan kunnolla ni ei auttanut. Aikaan 54.52 lenkki kulki ja sykkeistä huomasi hyvin kuinka hankala lenkki oli, keskisyke 159.

Nyt hyvät ja palauttavat lihashuollot ja huomenna matkaan uudestaan ;) huomenna käydään hieman uusilla poluilla juoksentelemassa...

Harjoittelua tiedossa!!

Alku viikko suhteellisen rankka opistolla, mutta ei hätää. Meikä oli vauhdissa jo heti tiistaina. Kävin koulupäivän päätteeksi juoksemassa ekan lenkkini moneen viikkoon. Mukavasti 8km taittui ja olokin oli hyvä lenkin jälkeen. Keskiviikko aamuna olikin mukavat jumit kropassa ja yllättävää mutta vatsalihakset oli kipeenä. Keskiviikkona pelasin liikuntatunnilla koripallo, tuttu ja vanha kaveri minulle sekin laji :) mukavalta maistu vähän pivotit, alli upit sun muut... Kuten joku on jo varmaan huomannut ni uusi valmentaja on löytynyt.

Ens viikosta on tiedossa ensimmäinen virallinen reeniviikko minulle sekä ensimmäinen valmennus viikko uudelle valmentajalleni. Se tulee näyttämään tältä...

ma: TV8 kevyt
ti: lepo/ astma- ja allergiatestit
ke: TV9 kevyt
to: kuntopiiri
pe: TV8 kevyt
la: lepo
su: TV10 kevyt

NÄILLÄ MENNÄÄN!!

Spinning, Kuntopiiri, kahvakuula ja pumppi

Vauhtiin on päästy pitkän tauon jälkeen... =) syysloma viikko toi uusia tuulia työmaailmaan. Pääsin pitkästä aikaa töihin Peurunkaan. Maanantaina spinning 30min+ kuntopiiri 45min avasi viikon ohjelman... Kummasti vaan tiistaina viikko jatkui Kahvakuulalla. Mahtava meininki ja sali oli täynnä, ja meikä tottuneesti liekeissä hilarius hiiren ja popedan soidessa. Keskiviikko aamuna sitten odottikin mahtava, ihana jumitila. Sängystä tuli noustua 800mg buranan voimin ja hetken päästä soi puhelin " pääsisitkö illalla vetämään peurunka pumppia?" siihen vastasin tottuneesti " joo, tottakai tuun" sitten ko löin luurin kiinni. Olin " voi helvetti, mitä menin tekemään" ei voinu mitään luvattu mikä luvattu. Pumppi meni ihan mukavasti ja itse tykkäsin. Tosin seuraavan aamun jumitiloja ei voinu enään arvata. Huomiselle varaamani hieronta-aika varmasti tulee tarpeeseen. =) voi hieman olla jumelomestoja.

Valmennus rintamallakin on tapahtunut muutoksia. Esa lopetti valmentamiseni, mutta pysyy hyvänä tukena jatkossa minulle. Uusi valmentaja on suunnitteilla ja valmentajasta lisää tietoa luvassa heti kun kuulen jotain uutta.

Aika on vierinyt

Uskomatonta, mutta totta! Olen huilannut jo viisi viikkoa totaalilevossa. Nyt on alkanut harjoitusinto löytyä ja olenkin suunnitellut jo hieman tulevan kauden kulkua. Tänään sitten olen aatellut valmentajalleni sen näyttää ja muutamme sitä vielä tarvittaessa.

Ylikunto asiakin on edennyt niin hyvin, että vahvasti kaikki näyttäisi sille, että voisi olla mahdollisuus päästä viikon päästä harjoittelemaan. Ortostaattisen ero on laskenut huomattavasti siitä mitä se on aikaisemmin ollut. Kaikki on valmennuksenkin osalta valmista siihen kun päästään reenaamaan taas, lähdetään hitaasti mutta varmasti liikkeelle. Toivon vielä ettei kauhiasti lunta tulisi niin pääsisin itse hieman vielä suunnistamaan, jotta on hyvä mieli taas keväällä lähteä vauhtiin.

Ensi viikolla tehdään ortostaattinen seuranta, joka kertoo luvan sille että lähteekö tämä tyttö viimein taas reenin pariin.

Ligamentum longitudinale anterior... Latissimus dorsi.. biceps brachii

Latinaa tulee päähän päivä päivältä vaan enemmän ja uutta opitaan. Viikot vierii kuortaneen urheiluopistolla opiskellessa. Opinnot ovat hyvin edenneet ja tieto siitä et tämä on oikea ala on selkeästi kyllä osoitettu jo. Lisäksi opistolla on kokeiltu karaoke, saunailta ja lisäksi olemme myös kerenneet vierailemaan opiskelijabileissä paikallisessa baarissa NOKSUSSA. Muutaman viikon päästä alkaa asiakashieronnat, jota odotan ihan onnessani. Lisäksi saamme muutaman kummiurheilijan opiskelun ajaksi hierottavaksemme ja tämä varmasti tuo kokemusta vaikka minkälaisesta.

Kova hinku oisi päästä reenaamaan kuortaneen poluille sekä halliin. Harmi vain ettei ole tietoa vielä kunnolla koska seuraavan kerran harjoitellaan. Palaveria valmentajan kanssa on pidetty ja sovittu että n. kaks viikkoa viel huilataan. Valmentaja vahvasti epäilee että olen joutunut ylikuntoon keväällä, sen takia kun keväällä harjoitukset koveni liikaa talven harjoittelupohjaan nähden. Talviharjoittelu oli tosi huonoa. Ensi viikolla seurataan uudestaan ortostaattista sykeseurantaa. Toivoen tietenkin, että ero lepo- ja seisontasykkeen välillä olisi laskenut n.50 lyönnin erosta.

Totaalilepoa ja kevyttä suunnistusta

Näin sitten päättyi ainakin hetkellisesti minun juoksureenit. Nyt huilitaan ihan totaalisesti. Vaikka se päähän ottaa kun ei reenata voi ei sille vaan nyt voi mitään. Leposyke on hurjasti noussut viime päivinä. Tämä viikko on ollut täysin totaalilepoa. Sitä hieman uhmaten päätin että jotta mieli taas virkistyisi niin kävin sunnuntai-aamun kunniaksi kävellen etsimässä muutaman rastin liikuntapuistosta. Eikä voi muuta kuin sanoa, että hyvää teki. :) Ensi viikolla taas on vuorossa täysin lepoa. Ehkä saatan eksyä kartta kädessä hetkeksi kuortaneen poluille taas kävellen, mutta nyt annetaan kropan rauhoittua ja levätä.

Päivät kuluu!!

Koulun penkillä Kuortaneen urheiluopistolla päivät menee rattosasti ;) Anatomiaa sekä hieronnan teoriaa opiskellaan innolla. Vauvan talkkia oli tänään kintut täynnä ko hierontaotteita harjoiteltiin. Tästä se lähtee... Se pitkäaikainen haave Urheiluhierojaksi kouluttautuminen. Niska-hartiaseudun olotila on alkanut helpottamaan. Lääkeannostus on vielä suuri ja tulehdus ei ole vielä poissa. Niimpä ei myöskään reenattu eikä Virroilla juostu. Melkeen ensi viikkoon menee odottelu ja uusi arviointi, koska voidaan lähteä reenaamaan. Lisäksi ollaan etsitty valmentajan kanssa ongelmiin ratkaisua, mistä johtuu niin kova uupuminen lenkillä ettei pysty juoksemaan kokonaista lenkkiä kuten ennen. Pyydetty on apua kokeneemmilta ja kaikki viittaisi siihen, että hieman ennen SM-maastoja ja sen jälkeen olen reenannut edellisen valmentajan johdolla liian kovaa josta on sitten tullut lahjana ylirasitustila. Tämä ei ole päässyt kropasta poistumaan, koska päälle on vaan jatkettu reeniä, mutta huomattavasti kevyempänä. Se voi olla yksi mahdollinen syy, koska vedin tunteja paljon keväällä ja kesällä. Lisäksi olen vähän niin kuin päätöksen jo tehnyt siitä, että ensi keväänä myös alkaisin harrastamaan suunnistusta ja taidan jopa liittyä suunnistusseuraan nimeltään Rasti E4. Päivä kerrallaan ja katsotaan mitä tulee tuulet tullessaan...