Carden kouluratsastusklinikalta mukaan tarttunutta...

NO NYT! Vihdoin ja viimein pääsen kirjoitteleen teillekin Carden kurssin antia... Tuli ominpäin otettua muutama extra päivä vapaata koulusta pääsiäis vapaiden lisäksi ja lähdettyä Ruukkiin jälleen katsomaan Carden oppeja.

Tuntuma oli kuuma aihe läpi koko klinikan. Joidenkin hevosten osalta tuntuman hyväksyminen oli jopa se ratkaiseva ja avain heidän ongelmiinsa. Kuten eversti tokaisi tälläkin klinikalla "On monta eri keinoa löytää se oikea avain lukkoon ja kun se keino löytyy ja lukko avautuu pitää ovi avata ja astua sisään". Myös ratsastajan istuntaa ja vaikutusta sivuttiin valmennuksen aikana. Nähtiin mahtavia piaffe ja passage liikkeitä usealta hevoselta. Osalta hieman selvemmin ja osalta alkua. Klinikan aikana itselle tuli kokoajan yltyvä into päästä ratsastamaan ja testaamaan oppeja käytännössä. Mutta palataanpas takaisin tähän tuntuma asiaan...

Kun otamme tuntuman hevosen tulisi reagoida mahdollisimman vähän siihen. Hevonen ei saa tuntuman ottamisen jälkeen vastustaa, muuttaa muotoaan tai paeta tuntumaa millään tavalla. Vaan hevosen tulee hyväksyä tuntuma sellaisenaan sekä kunnioittaa ratsastajan kättä sekä tuntumaa. Mikäli hevonen ei hyväksy tuntumaa tulee hevoselle opettaa hyväksyminen.

Tuntuman opettaminen hevoselle tapahtuu aluksi pysähdyksissä ja maasta käsin. Otamme ohjat tuntumalle ja pidämme saman tuntuman niin kauan että hevonen sen hyväksyy eli seisoo rauhallisesti, siinä asennossa mihin pyydämme sen ohjilla asettuvan. Kun hevonen toimii kuten haluamme myötäämme ohjasta, kiitämme hevosta ja toistamme saman uudestaan. Tärkeää on muistaa, että kyseessä ei ole hevosen kanssa vetokilpailu. Hyvien toistojen jälkeen sama asia tehdään liikkeessä ensin maastakäsin ja sitten vasta siirrytään selkään.Yleisempiä merkkejä kuolaintuntuman hyväksymisessä on se, että hevonen on rento ja suu on rennosti kiinni sekä suusta erittyy sylkeä huulipunan tyyppisesti.

Tuntuman opettamisen hyödyt ovat suuret. Kun hevonen ei jännity tuntumaa ottaessa tai pitäessä hevonen kulkee rennommin ja luottaa ratsastajaan. Näin ratsastajan on helpompi ohjata hevosta, koska hevonen ei "pakene" kuolainta ja keskity siihen vaan se keskittyy ratsastajaan. Lisäksi tällöin ratsastaja tuntee hevosen suun ohjien toisessa päässä ja yhteys ratsastajan ja hevosen välillä on saumaton. Eversti sanoi myös hyvän vinkin siitä, että siirtymiset parantaa hevosen ja ratsastajan välistä kumppanuutta kun siirtymiset tehdään oikein ja huolehditaan tasapaino, kokoaminen ja aktiivisuus joka hetki.

 Jotta tuntuma-asia pysyy mukana jatkossa tulee tuntumaa harjoitella aina ennen ratsastusta aluksi maastakäsin ja sitten selästä. Mutta asia on varmasti näin, että jos hevonen ei hyväksy kuolaintuntumaa käynnissä ei se voi hyväksyä asiaa muissakaan askellajeissa.

Jälleen klinikalla Carde painotti erityisesti kolmea tärkeää asiaa AKTIIVISUUS, KUULIAISUUS JA TASAPAINO. Lisäksi päivien aikana nähtiin kokoamisasteen lisäämistä myöskin. Tärkeää hevosen kokoamisessa tulisi muistaa, että hevosen kokoamisaste muuttuu päivästä toiseen ja tähän vaikuttaa hevosen ikä ja taso. Hhevosen tulisi liikkua pitkässä ja kootussa asennossa, mutta ei liikaa koottuna. Kun hevosta ratsastaa tulisi muuttaa hevosen muotoa ja tempoa.

Usein hevosta ratsastetaan kiireiseksi. Ja usein kuultiinkin valmennuksessa "slowly, slow down"... Tärkeintä on se, että meillä olisi hidas liike ja aktiivisuus. Vauhti ja aktiivisuus ei ole sama asia.

Tulen varmasti tätä kuolaintuntuma asiaa käsittelemään Mossen kanssa piakkoin ja sitä kautta hakee parempaa yhteistyötä, rentoutta ja kuuliaisuutta hevoseen entistä enemmän.

Lisäksi tuossa Mintin kanssa jo viestiteltiin ja nyt on saatu sovittua ja toukokuulle pari valmennus aikaa. Joten silloin varmasti Mossen kanssa asioita aletaan hiomaan.