Kisojen jälkeen oli aika taas palata loppu viikosta ratsastustuntien pariin ja jatkaa harjoittelua kohti seuraavia kisoja. Yksi tallimme ratsastuksen opettajista piti viimeisiä tunteja tallilla kun elämän muutos oli edessä. Itse menin tunnilla Jennalla. Tämä pieni 5-vuotias riiviö olikin aikamoinen. Hetkittäin tuntui siltä tunnilla että minä tulen selästä alas ja lähen talliin. Hetkittäin sitten tuli onnistumisen hetkiä, mutta suurin osa meni keturalleen ko polle juoksenteli alta ja oli vaan meno päällä. Itse en osannut istua kyydissä en sitten yhtään ja jatkuvasti vain meni kaahotukseksi...
Seuraava tunti oli jo maanantaina ja tällä kertaa myöskin kiipesin uuden tuttavuuden Wimmen selkään. Tunnilla tehtiin kolmikaaris harjoitusta mikä minusta on niin mahtava harjoitus ettei muuta ole. Olen siihen tykästynyt kovin. Wimmen kanssa myöskin rentoutuminen oli hukassa ja jännityin helposti hartiasta ja silloin hevonenkin jännittyi minun alla. Hetkittäin sain kaverin kulkemaan kivasti muodossa, mutta töitä on vielä.
Kolmas kerta se vissiin toden sanoo kun keskiviikkona kiipesin ihanan Vennen kyytiin ja pääsin vääntelmään kouluratsastusta oikein tosissaan. Työskentelyä keskiympyrällä mm. kääntämistä kulmikkain ja saada hevonen suoraksi välissä sekä myös hieman siirtymisiä. Tunti meni aivan mahtavasti. Polle oli hereillä alusta asti ja myötäsikin hetkittäin kivasti. Huomasin itestäni selkeästi sen, että pystyin rentoutumaan kyydissä ja saatiinkin aika hyviä suorituksia. Olo tuntuii itsessäkin tosi hyvälle pitkästä aikaa onnistua kunnolla. Lisäksi päästiin lopuksi laukkaamaan ja sehän oli kummankin mieleen. Pääty-ympyrällä vedeltiin kumpaankin kierrokseen ja pieniä pomppuja takapäästä oli hetkittäin aistittavissa sekä pientä kaahausta. No mikäs ko on vain kolme hevosta maneesissa niin tilaa on kaahata. Hienot fiilikset jäi tunnista. Eniten itsestä tuntui oudolta opettajan kommentit "istu takajalkojen päällä, älä anna Vennen vetää sinua kaulalle" Sanoinkin tunnin lopuksi että ei Venne minua kisko mihinkään eli ilmeisesti minun asento hevosen kyydissä muuttuu laukassa niin, että takamus irtoo satulasta.
Samalla ilmoittauduin kahen viikon päästä oleviin Mintun valmennuksiin Vennellä. Niitä jo kovasti odotellaan ja hieman Meijulta etukäteen tiedustellut Mintun valmennus tyyliä. Päästään Vennen kanssa tosi toimiin ja reenaaman yhdessä saksasta asti tulevan ratsastuksen opettajan opissa kaksi päivää ja kumpanakin päivänä tunnin verran. Toivotaan, että tästä saadaan tapa ja päästään jatkossakin oppiin. (Eli kunhan budjetti kestää)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti