Sää suosii meitä näin lomaviikolla viime viikon saldona oli 30km viikko. Tällä viikolla haettiin tuntumaa sitten vähän kovempaan touhuun vuorossa oli 50km viikko. Joka alkoi kätevästi maanantaina jonkunlaisella mahataudilla tai mikä lie. Onneksi päivässä koko ihana tauti oli ohi ja tuli vain parin päivän huili.
Keskiviikkona päätin jo reenata tosin otin ihan kevyesti ja sairastelusta oli jääny kroppaan pienet jälet. TV8 lenkki taittui aikaan 1.04.14, mutta sykkeet heitteli jatkuvasti ja meno oli muutenkin tosi raskas ja veto oli poissa. Torstaina sitten vielä juostiin TV10, jonka jälkeen jo huomasi, että jalat on ihan tukossa ja jumissa. Perjantain lepo ei paljoa auttanut kun näin lauantaina päätin juosta jälleen ohjelman mukaan TV10 olisi ollut reeni, mutta kaippa se muuttui VL10, kun tein vähän vauhdikkaampia pätkiä sekaan sekä nautin alamäkirullauksista ja keskityin siihen, että tekniikka olisi mahdollisimman hyvää. Ekaa kertaa tänä talvena sai taas laittaa Ice bug:n nastalenkkarit jalkaan ja nauttia mukavasta ja pitävästä menosta. Reenin jälkeen viel tytössä oli puhtia niimpä päätin tehä vielä kuntopiirin perään+ loikkia vähän mäessä ja tehdä pientä koordinaatio reeniä kehittämään askelta etiäpäin... Jumeista huolimatta meno oli suht reipasta ja nautinnollista. Sykkeistä en pahemmin piitannut lenkillä vaan menin oman jaksamisen mukaan kumminkin pitäen tunteen kevyenä. Huomenna on vielä viikon viimeinen harjoitus TV 15. Jos se auttaisi palautumaan paremmin.
Päivien aikana on tullut ja vahvistunut itselleni päätös siitä, että aloitan kilpailukauteni myöhemmin. Jätän 17.3. kuortaneella kisattavat kisat väliin ja valmistaudun huhtikuussa olevaan hölkkäkisaan. Syynä tähän on, että harjoittelua tulisi vielä saada enemmän alle, ettei lopu sitten kropasta ruuti kesken kisan ja reenien. Ei tunnu sille että kroppa olisi valmis kilpailemaan.
Iltaisin olen lukenut jälleen pitkästä aikaa juoksukirjaa. Janne Holmen- kilpajuoksu. Ihan hyvin se isäntä kirjoittaa ;) ehkä mieleenpainuvin juttu mitä kirjasta paljastui oli se mikä oli päämäärä holmenilla? se oli, että hän halusi olla urheilijana niin hyvä, että voisi kirjoittaa kirjan. Ja tähän asti lukiessani kirjaa se on juuri sitä. Täysi katsaus siihen elämään mitä oikeasti urheilija kokee joka päivä. Mietteetkin on ymmärrettävissä ja mieleen painuvin kysymys onkin tähän asti ollut " ovatko urheilijat ja valmentajat ovelampia kuin tiedemiehet?" Lisäksi mielenkiintoisia on Jannen oma näkemys harjoitusmetodeista joita syntyy tänä päivänä. Kannattaa lukea kirja.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti