Kesän aikana kotitallilla järjestetään 6.kilpailun ilta-cup kisat. Jossa on 3 estekisaa ja 3 koulukisaa. Mehän tottakai Heikin kanssa mukana heti 1.6. pidetyissä harjoituskisoissa ja tämä kuva kertoo kaiken siitä mahtavasta illasta! Se kun tämän ratsastajan naaman täytti iso iso hymy ja iso lämpö ja hellyys hevoselle tottakai! Meidän ekat yhteiset kisat ja kun alku vaikeuksista päästiin niin lopputulos oli mahtava! Helppo C: 1 2000 139,5/ 69,75% sija 2 ja Helppo B/ K.N. Special 2009 152/60,8%, sija 3.
Niin valloittava persoona kun tämä hevonen onkin niin se teki niin uskomattoman nöyrää työtä ja luotti meikäläiseen täysillä. Parannettavaa toki on, mutta kun tavoitteena oli päästä rata läpi ilman tyhmiä radalta ulos hyppimisiä yms. Niin ei voi olla kuin erittäin tyytyväinen tähän mahtavaan suomenhevoseen.
Viikot vierii ja tekemistä riittää Heikin kanssa. Valmennuksissa on käyty ja koitettu kovasti treenata ja hioa yhteistä timanttia kirkkaammaksi. Pilkahduksia tulee ja välillä mennään takapakkia, mutta se kuuluu elävän olennon elämään.
On niin hienoa huomata oma kehittyminen sekä hevosen kehittyminen kuukausien aikana. Kun helmikuussa aloitin en ollut itsekkään varma miten tämän hevosen kanssa käy ja onko tämä semmoinen minkä kanssa pystyn oppimaan ja tekemään yhteistyötä. Mutta se kommentti on jäänyt soimaan korviini, minkä Kyra Kyrklund sanoi yhdessä urkkaruudun haastattelussa " Kun hevonen tuntuu aviopuolisolta se on oikea, silloin on palaset kohdallaan". Ja tämän hevosen kanssa olen kokenut jotain ainut laatuista ja hienoa. Olen kasvanut muutamassa kuukaudessa ratsastajana ja myös minulla on jatkuvasti itsellä iso vastuu tästä hevosesta ja sen hyvinvoinnista.
Se uskomaton muodon muutos mikä tähän hevoseen on tullut kevään aikana on huikea.
(c) Tero Törmänen
Kuukauden ollessani työharjoittelussa muualla tämä hevonen oli kaivannut minua ihan suunnattomasti. Kun palasin tallille reissun jälkeen minua odotti tarhassa möllöttävä hevonen jonka pää oli alhaalla ja sen elämän ilo oli kadonnut.... Kun huusin tallin pihassa " mitä ukko lähetäänkö hommiin" ja kävelin portille. Niin se näky kun hevonen alkaa höriseen se hörinä nostaa joka hetki hevosta takas ylöspäin ja se lähtee laukkaamaan luokse korvat tötteröllä ja höristen... Tulee luokse laittaa pään suoraan olkapäälle ja hörinä jatkuu. Se hyplää turvalla naamaa ja hörisee. Siitä ei tule loppua ei sitten millään. Käyt ratsastamassa ja sama hörinä jatkuu. Siitä voi päätellä jo että hevonen on täysin minuun kiintynyt. Tämän jälkeen päätin, että ilman minua tämän hevosen ei tarvitse näin pitkään olla. Se kosketti tätä "tätiratsastajaa" kovasti. Ihan uskomatonta! Joka päivä kun Heikin hakee tarhasta se tulee höristen luokse.
Hieman vielä kevään estetunneilta fiilistelyä! Kun tällä ikinuorella tätä virtaa on ;)
Centered Riding on aivan huippua juttua! Nyt sen vasta itse oikein oivalsi kun kävi Centered Riding Open Clinikin Tampereella toukokuun lopussa. Paljon monipuolisia harjoitteita ja uutta tuli omasta istunnasta opittua sekä siitä miten kehon hahmotuksen tulee toimia. Minusta asento ei tuntunut yhtään suoralta, mutta videoista ja kuvista sen huomasi, että kappas olenhan minä suorassa. Kurssin jälkeen olen havahtunut monenlaisiin opetuksellisiin asioihin ja paneudun tarkemmin istuntaan jokaisen ratsastajan kanssa. Lisäksi osaan tulkita tilanteita myös maasta paremmin ja löytää ratsastajista sen puuttuvan palasen. Odotan innolla ensi kesää ja ohjaajakoulutusta. Myös nyt havahduin siihen, että tästä aiheesta ja fysioterapiasta haluan tehdä Fysioterapeutti AMK- tutkintoon opinnäytetyöni. Ja nyt sekin on jo vauhdissa. Aihe on hyväksyttynä, mutta lopullinen viilautuu kun suunnitelma on hyväksytty. Aihe alkuunsa on "
Kesä tulee huimaa vauhtia ja koulu on vienyt melkein minun koko kevään ajat sekä lisäksi tietenkin Heikki! Ahkeraan olen 3-5 kertaan viikossa käynyt tätä vanhaa suokkiherraa liikuttamassa ja treenaamassa. Tästä ihanasta hurja päästä on kuoriutunut "äidin pikku enkeli". Hevonen jonka kyydissä ensimmäisellä ratsastuskerralla meinasin huutaa ihan oikeasti äitiä kun ei maneesi meinannut riittää on nyt tässä. Niin kuuliainen ja herkkä vanha herra, jolla on kyllä täysin nuoren hevosen sielu. Tämä hevonen tuntuu minusta täysin siltä miltä Kyra Kyrklund sen kuvaili tuntuvan... "silloin kun hevonen on ratsastajalle sopiva se on kuin aviomies". Toivotaan siis että minun ja Heikin yhteinen taival vielä jatkuu pitkään. Sen tiedän, että herra on minulla koko kesän edelleen hoidettavana ja kisakausi starttaa todennäköisesti tämän ruunan kanssa 31.5. Pöykkölässä koulukisoilla.
(c) Tero
Nyt olen ollut pari viikkoa Etelässä tekemässä työharjoittelua, mutta silti on ahkeraan valmentauduttu ja harjoiteltu. Heikki saa huilailla ja nauttia vähän kevyemmästä liikutuksesta sillä välin ja taas minä rääkkään itseäni toisaalla paremmaksi ratsastajaksi ja valmentajaksi. Ratsutalli Tupsujalka tarjoaa jälleen minulle loistavat treenit ja hevoset. On tänäänkin taas takareidet ja vatsalihakset saatu väsytettyä kun olen suomenhevosen liikkeitä vasten istunut ja treenannut kouluradalla kaivattua suoruutta, kulmiin ratsastusta sekä siirtymisiä. Eilen tein vielä oikeen vastalaukkatreeni... HUH!
(c) Tero
Näin kesää kohden monella on varmaan mielessä, että tarviisi uudet ratsastushousut, uudet kisavaatteet ja milloin mitäkin. Uudet vaatteet saa tilattua kätevästi Booty Ridersin verkkokaupasta.
Jos kaipaat taas hevoselle ja itsellesi back on trackin tuotteita tai muuten vain nahanhoitoon sopivia niin suosittelen tutustumaan Annahoivaa.fi:n verkkokauppaan
(c) Tero
Kunhan palaan Rovaniemelle reenit Heikin kanssa jatkuu oikeen kunnolla ja aletaan herraa viemään myös esteiden maailmaan enemmän ja treenataan ahkeraan myös koulupuolta. Onneksi vielä Mintti kerkee käydä kesällä Rovaniemellä niin päästään valvovan silmän alle treenaamaan ja toukokuun lopussa minä osallistun 2 päivää kestävälle Centered Riding open clinikille. Siitä se lähtee ura kohti Centered Riding-ohjaajaa.
Huvikseni tuossa jo tammikuussa suunnittelin tekeväni pienen "tutkimuksen" ihan omista sykkeistäni hieroessani hevosia ja ratsastaessani. Mutta jutun tekeminen on hieman jäänyt kesken. Nyt sitten viimein kerkesin kirjoittaa asiasta... Vähän on kiirusta ollut....
Hieroessani hevosta keskisykkeeni oli 120 ja maksimisyke
149. Voisin hieman ajatella niin, että venyttäessä hevosta tuo syke
hieman nousisi korkeammalle ja samoin taputuksissa. Mutta sykealueeltaan
mukava "peruskestävyys" harjoitus kuten se noin urheilu kielellä sanotaan.Kyllä tuo hierominen ihan työstä käy. Ja työstä saa hyvän kiitoksen aina hevoselta. Hiki virtaa usein kun työtä tekee.
Ratsastaessakin olen mittaillut sykkeitä. Muutamaan kertaan. Molemmilla kerroilla ratsastin suomenhevosella ratsastustunnilla. Jossa mentiin kaikissa askellajeissa tehtäviä. Ensimmäisellä kerralla keskisyke oli 135 ja maksimisyke 166. Harjoituksena on jo hieman rankempi niin sanotusti peruskestävyyden ylärajalla tehtävä harjoitus. Laukka on selkeästi se mikä sykettä nostaa ja sen huomaa hengityksestä. Toisella kerralla keskisyke oli 137 ja maksimisyke 176. Kaloreita tuntien aikana kului n.520 kcal. Toinen ratsastuskerta oli taas selkeästi vielä hieman rankempi. Vaikka kyseessä oli sama hevonen.
Minusta se joka väittää että ratsastus ei ole urheilua tai liikuntaa niin ei taida ihan pitää paikkaansa. Kyllä siellä ratsailla saa itselle hien ja saa ihan tosissaan vatsalihaksia käyttää ainakin Suomenhevosen kyydissä...
Olen tässä ratsastellut monenlaisilla Suomenhevosilla Keski-Suomessa olon aikana ja nyt pohjoisessakin päässyt tekemään tuttavuutta ihanan Suomiherran kanssa. Kaikkia näitä on yhdistänyt ohjastuntuma. On tullut huomattua, että jatkuvasti tulee vastarefleksi ja syy siihen on ihan selvästi liian kireä ohjastuntuma tai pidäte taakse sekä jatkuva veto. Nyt on paljon tullu harjoiteltua sitä että otan ja heti annan. Sekä muistan oikeasti hellittää sisäohjasta ja löysätä sen kokonaan. Hyvä testi sille, että onko hevonen sisäpohkeen ja ulko-ohjan välissä on se, että sisäohjan voi heittää kokonaan pois ja hevosen muoto, tahti eikä mikään muutu mihinkään.
Istunnan merkitys on selviytynyt mulle paljon ja selkeästi olen oppinut käyttämään vahvemmin istuntaani. Aikaisemmin hieman mietin sitä, että kun hevosta pysäytetään puristettiin polvea hieman satulaan, että onkohan se ihan fiksua. Nyt kun sitä on alkanut tekemään ja yhdistänyt siihen hengitystä ja istunnan tiiviyttä sekä lantion ja käden kontrollia olen saanut aivan huippuja pysähdyksiä aikaiseksi. Kun palasin Rovaniemelle pääsin heti tutustumaan ihanaan 19-vuotiaaseen Suomenhevos ruunaan Hipun Pojuun elikkäs Heikkiin. Heikin kanssa olen hieman aloitellut kunnon kohotuskuuria sekä hieman ratsastellut sitä, jotta se olisi helpompi ratsastaa. Puuhailen Heikin kanssa noin 2-4 kertaa viikossa. Sekä aloin tuuraavaksi ratsastusohjaajaksi Horse Hill- tallille, myös minulle on tulossa oma valmennusryhmä ja kesän aikana pidän kursseja. Joten muutosta täälläkin on tapahtunut.
Yksi isoin asia mitä nyt olen kokeillut on naksutin koulutus. Heikin kanssa se toimii loistavasti. Alkuun olen koulutellut tallissa satuloinnin aikaista käyttäytymistä erittäin hyvin tuloksin. Nyt uutena aloitin sen, että Heikki ottaisi kuolaimet ihan itse suuhun. Vajaa 10 minuuttia ja siellä se otti ihan ite kuolaimet suuhun. HUIPPUA!
Isoin muutos on ehkä se, että ratsastaessa Heikin olemus on paljon muuttunut rauhallisemmaksi ja kuuliaisemmaksi kun naksuttimella ja porkkanalla on ahkeraan palkattu. Alkuun palkkasin hevosta ihan rauhallisuudesta, rentoudesta ja lopulta sitten oikeanlaisesta tukilihasten käytöstä tai hyvästä siirtymisestä. Luottamusta on nyt saatu paljon lisää ja erittäin tyytyväisiä harjoituksia on tehty sekä ihmisiä häkelletty.
Mintin valmennukseenkin pääsin ratsastamaan Heikin kanssa viime viikolla. Se oli huippua. Heikki oli vallan mainio ja rento kaveri koko valmennuksen ajan. Saatiin erittäin hyviä oppeja sään viemiseen ulos sekä hännän, pään ja sään saamisesta samaan linjaan. Näitä harjoitteita on lähetty toteuttamaan ja hetkittäin on onnistuttu erittäin hienosti. Seuraavia valmennuksia odotellen ja pikku hiljaa herran kuntoa nostellen...
Aika menee todella nopeaa ja välillä tuntuu, että mun piti tehä sitä ja tätä, mutta en ole vieläkään saanut aikaiseksi. Paljon olen päässyt ratsastamaan erilaisia suomenhevosia viikkojen aikana ja olen todella paljon nauttinut uusista kokemuksista ja fiiliksistä. Lisäksi löysin aivan mahtavat uudet tallit missä on ollut aivan mahtavia tunteja ja päässyt oppimaan paljon lisää ratsastuksesta. Saarijärven tien varresta löytyy tosi hyvää opetusta Ratsutalli Tupsujalasta. Lisäksi olen käynyt Laukaan lähellä Kuusaassa ratsastamassa Centered riding-ohjaajan opissa Hepoharjun tilalla. Centered riding tunnit on kyllä auttanut löytämään ihan uusia lihaksia ja ryhtiä sekä tekemistä minun hevoshommiin. Ja näitä oppeja haluan myös tulevaisuudessa toisille jakaa siten, että keväällä pyrin jo pääsemään Centered Riding-ohjaaja polun ensimmäiselle osalle eli Opening Clinik-tapahtumaan, jonka jälkeen voi mennä jatkamaan 2. osaiseen ohjaajakoulutukseen. Nyt vaan hevosia hieroa ahkeraan, että saan rahoitettua tämän koulutuksen. Aikaisemminkin olen saanut hieman Centered riding-oppeja, mutta nyt kyllä hurahdin täysin.
Veeti
Muutamia pieniä tärppejä joita en ollut koskaan aikaisemmin ajatellut ennen kuin kävin pari aika huippua Centered riding tuntia. Oletko sinä koskaan näitä miettinyt?
* Tunne molemmilla päkiöillä jalustimen etureuna (jos kantapää tosi alhaalla, et voi tuntea jalustimen etureunaa)
* Keventäessä ja ratsastaessa painoa tulisi olla molemmilla päkiöillä/ jaloilla yhtä paljon.
* Kantapään tulee pysyä vakaana ja vaakatasossa.
* Kevennyksessä keskivartalon hallinta ei saa pettää, kevennys on matala, mutta hallittu ylös ja alas tullessa.
* Työtä tekevät lihakset: Reiden takaosa, syvät vatsat ja lonkan koukistaja.
* Ajattele painoa hieman enemmän pikkuvarpaalle auttaa varpaiden asentoon eli varpaat osoittaa menosuuntaan.
* Yläpohje tiiviisti kiinni, takareidet painuu satulaan, polvi on irtonainen ja jalka hieman satulavyön takana.
* Tunne: Olet tiiviisti hevosen ympärillä
* Kotiharjoitteet on tärkeitä!
Vuoden 2014 viimeinen ratsastus Eemelillä
Uuden vuoden aikoihin kaverin kanssa käytiin hieman päästeleen ja fiilisteleen vuoden viimeisen päivän kunniaksi Männikön kopseen ravuri suokeilla. Minä otin kaveriksi maastoon tallin lapsen Empun eli tallin oikean vaahteranmäen eemelin. Onneksi näitä ei ole männikössä enemmän. Eihän se maastolenkkikään voinu ihan sujua sillein maltilla vaan piti tehä vähän semmosia rivakoita 180 asteen käännöksiä ja pientä pierupukkia. Mut niin sen pitää ollakin lapsella oli vaan kivaa.
Minusta on hienoa ollu se, että olen saanut keski-suomessa ollessani ratsastaa paljon Suomenhevosilla ja päästä näkemään sekä kokemaan ihan erilaisia hevospersoonia ja sitä miten jokainen on ihan erilainen ratsastaa.
Päässyt istumaan ihan koulutusvaiheessa olevien suokkien kyytiin niin vanhojen kuin ihan nuorienkin. Jotenkin olo on kotoisa tuollaisen projektihevosen kyydissä. Ja mikä mahtavinta kun jokaisen hevosen liike on ihan erilainen niiden koulutus on eri vaiheessa pitää osata aistia miten paljon voi hevoselta vaatia missäkin vaiheessa. Ja se hevonen näyttää jos mennään yli siitä rajasta. Jokainen hevonen on yksilö ja jos tällä toimii tämmöinen pidäte niin tälle toiselle toimii ihan toisenlainen. Joku on reipas ja toinen laiska. joku ei hyväksy kuolain tuntumaa ja toinen taas menee kuolaimen alle. Hevosia on monenlaisia ja ratsastajan tulee löytää jokaiselle hevoselle ne sen hevosen jutut ja avaimet. Näitä fiiliksiä ja kokemuksia olen päässyt hakemaan ja kokemaan.
Vesa eli Vepasti
Tästä on hyvä jatkaa ratsastusta ja kouluttautumista ja kohti päähaavetta. Että Ypäjälle vuoden päästä haetaan. Hevoshieronnat on lähteny hyvin käyntiin myös täällä Keski-Suomessa.
Jyväskylässä viime viikolla pidettiin kiropraktiikka koulutus, jonka piti Eläinlääkäri ja kiropraktikko Jaana Tainio. Tämä koulutus oli todella loistava ja antoisa. Tykkäsin koulutuksesta tosi paljon ja selkenti myös minun ajatuksia kiropraktiikasta ja sen vaikutuksista. Nyt osaan ohjata omia asiakkaitanikin tarpeen mukaan hoitoihin. Suosittelen kaikkia blogini lukioita tutustumaan tähän kiropraktiikka esitteeseen joka löytyy Nikulan hevosklinikan nettisivuilta Kiroesite.
Loppuun vielä kuva kiropraktiikka koulutuksesta, kuten kaikki nämä tämän tekstin muutkin kuvat ovat kännykällä otettuja, pahoittelen.
Lauantaina 15.11. Pääsimme kuuntelemaan Rovaniemellä hyvän eläinlääkärin luentoa kun Laura Laakso saapui luennoimaan "Ennaltaehkäisyllä tuloksiin hevosen kanssa". Itse koko luennon järjestin ja toimin emäntänä luennon aikana. Nyt tässä siis pieni blogi kirjoitus siellä käydyistä asioista.
Päivä oli erittäin antoisa ja mielenkiintoisia asioita oli luennolla paljon. Alkuun käytiin läpi mikä sukupuoli sairastaa eniten ja se oli selkeästi ruunat, koska niitä käytetään paljon. Tammat sairastaa vähemmän, koska yleensä niitä käytetään vain siitokseen ja orit ovat kaikista terveempiä. Syy on siinä, että oreja Suomessa on vähemmän. Laura listasi, että hevosroduista suokit ja issikat ovat terveempiä, koska niitä jalostetaan vähiten siihen suuntaan, että ne olisivat komeampia. Pääsiassa näitä rotuja jalostetaan vain käytön mukaan, joka on siis toisaalta hyvä asia. Tätä myös Laura piti tärkeänä, että jalostuksessa huomioitaisiin käyttö enemmän ja sen mukaan jalostusta tehtäisiin.
Hevosen ympärillä on usein tiimi ja sen tiimin tulee toimia moitteittomasti. Nykyään työelämässä puhutaan moniammatillisesta työympäristöstä tämäsama myös pätee hevospuolella. Hevosen/ hevosten ympärillä on jatkuva ja katkeamaton tiimi joka alkaa kasvattajasta. Lisäksi hevosella on tiimissä ratsastaja/kuski, valmentaja, kengittäjä, eläinlääkäri, omistaja, hieroja/ fysioterapeutti, hoitaja. Kuka sinusta on tiimin tärkein jäsen? Mieti tarkkaan valintasi. Minun valintani on hoitaja. Se on se henkilö joka näkee hevosen joka päivä useita kertoja ja näkee mahdolliset muutokset hevosessa. Toinen erityisen tärkeä lenkki on kasvattaja. Kasvattaja mahdollistaa hevoselle tulevaisuuden ja jos varsana ja tiineysaikana asiat on retuperällä ei varsasta välttämättä tule hyvä ja terve.
(c) Tero Törmänen
Hevosen elämästä terveyden osalta löytyy neljä vaihdetta. Ensimmäinen on "odotusaika". Tällöin tärkeää on huolehtia tiineysajasta ja syntymän oikea oppisesta hoidosta. Tämän jälkeen tulee "neuvola", jolloin varsan rokotukset, jalat, ruokinta, käsittely, koulutus ja valmennus on tärkeässä roolissa. Kun hevonen kasvaa aikuiseksi on hevosella sen jälkeen käytössä ns. "työterveyshuolto" eli hevosen säilyttäminen työkykyisenä. Tähän kategoriaan kuuluu hammashoidot, verinäytteet, ulostenäytteet, käyttö- ja rotu ominaisuuksien mukaan myös jalkaterveys ja muiden sairastumisten hoito. Vanhentumisen myötä tulee aiheeksi "geriatria", joka tarkoittaa hevosen elämänlaadun parantamista ja käyttöajan pidentämistä. Hevosen kivun hoidosta ja liikkeiden ylläpitämisestä huolehditaan sekä tarvittaessa vammoja hoidetaan. Näin ollen oli kyse vanhasta tai nuoresta hevosesta liikunta on kaiken A & O koko hommassa. Liike on lääke jäykkyyteen.
Paras tapa ennaltaehkäistä on aatella ennen tekemistä. Näitä on säännölliset tarkastukset, vaikka hevonen voi hyvin, hammashoidot, madotukset tietyin väliajoin ja rokotukset. Olosuhteissa on tärkeää huomioida se miten paljon panostaa lajiin? Esimerkiksi GP-tason koulu- tai esteratsastajan kannattaa hakea tallipaikkaa maneesitalleilta, jotta voidaan harjoitella ympäri vuoden sulassa maassa kun taas harrastelijalle saattaa riittää pelkkä ulkokenttä eikä sääolosuhteilla ole väliä. Eli olosuhteet tavoitteiden mukaan. Tärkeää on myös muuttaa ne mitä muutettavissa on ja selvittää ne mitä ei voi muuttaa. Lisäksi tärkeää on ottaa vaaleanpunaiset lasit pois päästä ja tiedostaa riskit. Hoitajan tulee olla sellainen, joka osaa ennakoida ja käy säännöllisesti. Oireet voi lähteä pienistä asioista.
Mikäli jossain tulee muutos se aiheuttaa muutoksen kaikissa! Usein perusruokinnassa mennään metsään.
Usein hevosella ratsastetaan liian kauan kerrallaan. Kyran sanoin "hevonen kestää maksimissaan 45min ratsastusta". Yleinen virhe on että tehdään pitkän ratsastuksen lisäksi vaikeita juttuja ihan lopuksi kun hevonen on väsynyt esim. laukkapiruetteja. Tämä altistaa hevosta herkästi jännevammoille ja lihasvammoille, koska tukirakenne väsähtää.
Valmentajaa tulisi vaihtaa hevosen mukaan, näin hevonen saa parhaiten hyötyä valmentajasta. Erityisen tärkeää on satsata myös hevosen varusteisiin ja näistä ei pitäisi tinkiä.
Itselle tämä antoi uutta tietoa paljon ja tulen varmasti oman hevosen kanssa tulevaisuudessa ottamaan paljon oppia näistä. Kiitos vielä Lauralle mahtavasta päivästä!
HUHHEIJAA! Mitä menoa! Mennään tullaan, mennään tullaan. Kokoajan saa olla menossa ja juosta joka paikaan. Mutta sitähän tämän mun elämä tuntuu nykyisin olevan. Nyt on kaikki tämän talven fysioterapiaopinnot suoritettu ja aika siirtyy harjoitteluiden pariin. Kaikki hevoshierojatehtävät on tehtynä ja valmistuminen jo häämöttää 6 päivän päässä... HUIPPUA! Ensimmäinen työharjoittelupäivä takana ja antoisaa oli. Katsotaan miten tässä vielä kerkee kirjoittelemaan blogia kaiken oheessa.
Joulukuun alusta aloitan sitten virallisesti hommani Ukko.fi-palvelun kautta teen tämän palvelun kautta hevoshieronnat ja ratsastuspalvelut alkuunsa. Helmikuussa myös mukaan tulee koirahieronta. Näin ollen toimin tavallaan yrittäjänä, mutta tavallaan en.
Viimeisetkin hierontakortit tuli eilen palauteltua ja kaikki tehtävät on nyt suoritettu hevoshieronnan osalta. Joten voi huokaista. Viekä yksi viikonloppu Kauhajoella jäljellä marraskuun lopussa ja sitten valmistuminen hevoshierojaksi olisi siinä.
Edellisellä jaksolla pääsin kokeilemaan ja opettelemaan raspausta. Se oli aikas kivaa puuhaa. Ensimmäistä kertaa pääsin kokeilemaan miltä hampaat tuntuu ja varsinkin kun niissä on piikkejä. AUTS. Ne on oikeasti teräviä. Raspaus alkoi enemmänkin itseä kiinnostamaan ja tässä on nyt hieman etsiskelty edullisia raspausvälineitä...
Perjantaina kauhajoelle mennessä pääsin piipahtamaan kurssikaverin suokin selässä. Tämä ihana suokki tamma Maire oli aivan huippu polle. Niin herkkä ja ihanan helppo ratsastaa. Enpä ole mennyt koskaan nuin helppoja laukka-avoja. Kuin vähän painoa siirtämällä ja rintakehää kääntämällä. HUISIA! Kovasti yritän kaverille ehottaa, että minä saisin ostaa vuoden päästä Mairen varsan joka toivottavasti syntyy toukokuussa hyvissä voimissa. Mairesta video lopussa.
Nyt kun tuo valmistuminen on lähellä on tässä pitänyt jo alkaa miettimään miten jatkossa näitä hevoshieronnan hommia tekee. Ratkaisu on tainnut löytyä ja se on netissä toimiva ukko.fi. Syy tähän valintaan on se, että vielä on ainakin vuoden ajan opinnot fysioterapiassa ja sen myötä työnteko hevoshieronnan osalta ei ole runsasta. Kun koulut täytyy käydä loppuun.
Uusia suunnitelmia olisi kovasti koirahieronnan puolelle, koirahieronta koulutuksen olisi tarkoitus alkaa tammikuussa. Ja lisäksi kovasti kiinnostaisi kengitys. Näin säästäisi tulevaisuudessa euroja kun on omia hevosia tai kun olet valmentamassa ja jollain valmennushevosella tippuu kenkä niin voisi sen napauttaa paikalleen. Kaikessa on etunsa. Ja tietenkin kun omalta osaisi raspata hampaat niin sekin tulisi halvemmaksi. Paljon on opittu ja vielä opittavaa.
Fysioterapiakoulu puksuttaa rinnalla omaa polkuaan... Vielä muutama tentti ja pyörätuolipassin suorittaminen ja se ois siinä sitten tältä syksyä. Ja aika lähteä Keski-Suomeen viettään harjoitteluita. Kaksi harjoittelua olisi luvassa toinen on TULES (tuki- ja liikuntaelin fysioterapia) ja toinen sitten Ortopedia (leikkauspotilaat). Joten varmasti antoisat päivät tulossa. Tässä sitä siis puksutellaan. Laitetaan nyt vielä muutama kuva pyörätuolipassi reeneistä....
Jälleen oli se päivä vuodesta kun meikä ilmoitti koulussa opettajalle, että "Adios" ja lähti matkaan nyssäköineen. Suuntana Ruukki kimppakyydillä kaverin kanssa. Ja vihdoin ja viimein päästiin mestarin oppiin tälle vuodelle viimeistä kertaa. Harmitti vain kun en voinut olla jo muutamaa muuta päivää pois koulusta niin, että olisi päässyt jo aikaisemmin Carden oppeja kuuntelemaan, mutta sentäs seminaariin päästiin. Innolla marssittiin kaverin kanssa istumapaikoille odotteleen teorian alkua ja hirvee määrä vaatetta päälle. Jottei palelis päivän aikana kun täällä pohjoisessa alkaa olemaan hieman kylmä.
Kun seminaari alkoi johdateltiin meidät aiheeseen mahtavalla tavalla ja videolla joka sai varmasti kaikki miettimään mitä me oikeasti harrastetaan ja miksi. Ja mikä on sen elämän kaari. Tässä muutama fakta ja loput voi katsoa videolta... Nämä on huikeita lukuja. "työtoverista, peltojen raivaajasta, kulkuneuvosta ja maamme itsenäisyyden puolustajasta on tullut arvostettu vapaa-ajan kumppani". Tässä hippoksen tekemä video.
- 0,5 milj. suomalaista on hevosten parissa
- 15 000 työllistää
- 3000 Hevostalouden yritystä
-16 000 tallia
- 35 000 hevosen omistajaa
Mutta nyt aiheeseen...
Alkuun käsiteltiin ratsastusta yleisesti ja Eversti tokaisi muutamia hyviä lausahduksia ja näihin voin itsekin yhtyä. Miten te, allekirjoitatteko?
" Ratsastus on päättymätön tarina, aina riittää opittavaa!"
" Täytyy rakastaa hevosia ja ratsastusta, jos meinaa työskennellä hevosalalla."
(c) Tero Törmänen
Everstin päivän sana oli yksi vaikeimmista asioista nimittäin TUNTUMA. Tämän asian ympärillä pyöritään usein hevosten kanssa, koska jotta hevonen on helpompi ratsastettava on hevosen osattava tuntuma. Kun hevonen ei luontaisesti osaa tuntumaa tulee hevoselle opettaa tuntuma. Tuntuma on hevosen suun ja ratsastajan käden välinen yhteys. Jonka tulee olla joustava, pehmeä ja tasainen. Hevonen ei saa vastustaa tuntumaa eli sen tulee hyväksyä tuntuma ja tällöin se seuraa ratsastajan kättä kaikkiin muihin suuntiin paitsi taakse. Lisäksi hevosen tulee itse tulla tuntumalle, mutta hevoselle ei saa antaa valtaa määrittää itse tuntumaa vaan ratsastajan tehtävä on asettaa hevosen pää siihen asentoo mihin ratsastaja sen haluaa. Hevosen vastustaessa tuntumaa tulisi ratsastajan vastustaa vain samalla vastustuksella takaisin ei enempää.
"Hyvä tuntuma alkaa ja loppuu minimi tuntumalla"
Hyvän ratsastuksen periaatteita käytiin myös seminaarissa läpi ja nämä kuulostavat kyllä aivan järkeviltä asioilta, koska näiden avulla hevonen pystyy liikkumaan omaa terveyttä edistävällä tavalla ja jumpaten omaa kehoaan. Periaatteet olivat
- Rauhallinen ja luottavainen hevonen
- Aktiivinen
-Suora
-> Muodostavat tasapainon palaset
-tasapaino määrittelee taas lihaksiston harmonian ja symmetrian
- Ratsastajan tulee ajoittaa käskyt oikein, tehokkait ja pulssimaisesti ja Symmetrisyys
" Tasapainoa ei voi olla ilman aktiivisuutta ja suoruutta. Jos hevonen ei ole tasapainossa ei heovnen voi olla kuuliainen"
(c) Tero Törmänen
Aikaisemminkin Everstin klinikoilla on puhuttu kireästä turparemmistä ja se oli jälleen yksi puheenaihe ja tärkeä sellainen. Koska usein ratsastajat laittavat turparemmin liian kireälle ja tästä syystä hevonen ei saa suutaan auki, jonka myötä hevonen jännittyy eikä ole rento. Itse nykyisin kiinnitän huomiota turparemmin kireyteen ja usein jopa jätän sen löysäksi juuri tämän takia. Ja hetkittäin tuntuu siltä, että se helpottaa varsinkin nuorten hevosten kanssa työskentelyä kun ylimääräistä jännitystä ei tule turparemmistä.
Nykyisin ratsastajat ratsastavat tosi vähän käynnissä, vaikka käynti olisi paras askellaji harjoitella uutta tai kerrata vanhaa asiaa, joka on hieman ruosteessa. Itse koen myös käynnin hankalaksi askellajiksi ja mielummin työskentelen hevosen kanssa ravissa. Ravista eversti sanoi, että se kehittää hevosta parhaiten, mutta sitten ratsastajat taas ratsastavat liian pitkiä pätkiä ja tämä vaikutta hevosen jaksamiseen harjoituksissa. Lisäksi usein ratsastaja tekee samaa harjoitusta ja pitkään eikä vaihtele harjoitusta. Parasta Carden mielestä olisi se, että ratsastaja vaihtelisi tehtävää jatkuvasti niin, että hevonen ei tiedä mitä tulossa on. Tällöin hevonen alkaa kuuntelemaan ratsastajaa tarkemmin ja hevonenkaan ei harjoitukseen tylsisty yhtä nopeasti.
(c) Tero Törmänen
Itseä erityisesti kiinnosti maastakäsin työskentely ja kun sitä itsekin olen paljon harjoitellut hevosten kanssa oli kiva nähdä ja kuulla kommenttia asiasta. Maasta käsin hyödyt ovat monipuoliset ja tehokkaat. Ja tulen varmasti jatkossakin käyttämään itse maasta käsin työskentelyä. Hyödyiksi Carde mainitsi sen että hevonen tuntee turvallisuutta kun ihminen on hänen kanssaan samalla tasolla, hevonen näkee ihmisen tällöin ja lisäksi ihminen voi ohjata hevosen liikkeitä ja koskettaa hevosta tarpeen mukaan helpoimmin maasta käsin kuin selästä. Maasta käsin saa myös hyvin opetettua tuntuman ja rakennettua hyvän suhteen hevosen ja kouluttajan/ratsastajan välille. Myös hevoselle voidaan opettaa asioita ensin maasta käsin esim. väistöt ja sitten siirtyä selkään opettamaan väistöt. Joskus juoksutus/ maasta käsin työskentely voi olla myös avain johonkin ongelmaan joka ei selästä käsin laukea. Hyvä on myös muistaa, että jos hevonen ei tottele niin se ei ymmärrä mitä sinä vaadit häneltä. Jolloin asia tulee opettaa hevoselle.
Hevosta kouluttaessa on kuuden P:n sääntö...
Preparing= valmistele
Patient= Kärsivällinen
Precise= tarkkuus (avun ajoitus)
Progressive= johdonmukaisuus
Persitent= sinnikäs/ pitkäjänteinen
Pat= palkitse
Se mihin harjoituksilla tulisi pyrkiä on kokoamisasteen kohoaminen ja kokoamisen päämääränä on
- hevosen askeleen joustavuus ja lennokkuus
- kykyä tuoda takaosa alle-> takaosa vahvemmaksi
- kantaa rintakehä
- ylälinjan pyöristyminen
Tässä pientä infoa seminaarista ja näitä nyt lähetään heti huomenna toteuttamaan tallille. Mukavaa...
HUPSIS! Tais tulla ratsastettua... Kävin taas piipahtaan hepan selässä hepussa ja niin ahkeraan tuli pidettyä suomenhevosta ohjien päässä, että nyt on kämmenessä keskarin ja nimettömän kohdalla rakon alut... On muuten hieman kipeät... Ei muuta ko propolista käsiin ja lopputyötä kirjottaan...Ennen sitä tuossa kirjoittelen sähköposteja ympäri Rovaniemeä jos sitä sais työharjoittelupaikat kevään neurologian harjoitteluihin. Hitto ko on vaikeeta paikkoja saada.
Tänään tosiaan pääsin toista kertaa Suomenhevostamma Pyryn kyytiin. Otin heti tunnin alussa omaksi tavoitteeksi sen, että se poni menee menee edes kaksi askelta pyöreässä muodossa ja teinkin heti alusta asti kovasti töitä asian kanssa, mutta en suotta. Alkuun tuntui tosi painavalle ja hauikset oli oikeesti tulessa. Lopulta sain hevoseen kunnolla sisäpohkeen läpi ja sain hevosen asettumaan selkeästi rennommin ja niin se vaan napsahti pollen pää kohdalleen. Jatkoin hieman taivuttamista liioitellusti ja vahvistin tunnetta. Ja niin ihanalta kun se tuntuikin kun hevonen keveni silmissä. ja se tunne kun sormet saa hetken levätä.
Alku verkan jälkeen väistöjä tehtiin ja itsellä oli joku ihmeen ongelma kun en vain saanut hahmotettua jalkojani oikeisiin osoitteisiin. Jotenkin se vaan tuntui niin haastavalle. Ja sitten Pyry reppana ei ymmärrä mitä tämä täti koittaa... Sitten kun jalat löyti hieman sijaa niin aloin tuntemaan kuinka ihan oikeasti ne jalat on siellä mahan alla ristissä. Mutta voinen todeta että on muuten paikat jumissa ja hieman hellänä. Sen verran kovaa sain tehdä töitä vatsa ja selkälihaksilla tämän mamman kanssa. Pitää olla silti positiivinen. Sain taas koettua huippu juttuja ja pitää vaan väistöjä reenata niin, ettei ala käsillä värkkään liikaa.Kerrankin minusta tuntui tunnilla, että saan ne pohkeet pysymään siellä kohtuun takana ja oli jotenkin helpompaa pitää kuin aikaisemmin Mollin tai Graffetin kanssa. Johtuisko se tuosta hevosen mallista? Tiedä sitä. Kotimatka pyörällä oli aika hidastekoista nimittäin tämä tyttö oli niin ko puhki.
Edelleen saan hehkuttaa, että nyt mulla on aivan huippu opettaja joka minua opettaa ratsastamaan. Jaanan persoonallinen tapa opettaa ja mahtava asenne luo minuunkin asennetta ja uskoa tekemiseen. Vaikkakin talvesta tulee rankka kun tarvitsee se 9km suuntaan polkee, mutta kyllä se huippu opetus hyvillä ja osaavilla hevosilla kruunaa kaiken. Niin sitä jaksaa polkeekin tallille. Ja jospa se meidän autokin saatais kuntoon niin olisi sekin sitten mahdollinen.
Aamusta kävin opiskeleen hieman uutta myös fysioterapia puolelle kun Lapin Urheiluopistolla järjestettiin Self-myofaskial release-koulutus. Ja pääsin opiskelemaan fascioista enemmän sekä mahtavista fascia käsittelytekniikoista pallon, kepin ja rullan avulla. Rullalla olen paljon itsekin tehnyt jo jonkun aikaa ja siitä on ollut suuri apu. Nyt vielä lisäkoulutus antoi uutta tietoa ja tarkempaa käsitystä. Joten nyt vain hommaileen uusia välineitä ja sitä rataa. Koulutus oli kyllä kattava ja antoisa. Vaikka kesto olikin vain 4h.
Mutta nyt ei auta tämä tarinoiminen. Se on avattava nuo 10 pinossa olevaa kirjaa ja lopputyö koneelta ja alettava pakertaa työtä loppuun.... Morjens tältä erää!!
Huvikseni tuossa jo tammikuussa suunnittelin tekeväni pienen "tutkimuksen" ihan omista sykkeistäni hieroessani hevosia ja ratsastaessani. Mutta jutun tekeminen on hieman jäänyt kesken. Nyt sitten viimein kerkesin kirjoittaa asiasta... Vähän on kiirusta ollut.... 
Olen tässä ratsastellut monenlaisilla Suomenhevosilla Keski-Suomessa olon aikana ja nyt pohjoisessakin päässyt tekemään tuttavuutta ihanan Suomiherran kanssa. Kaikkia näitä on yhdistänyt ohjastuntuma. On tullut huomattua, että jatkuvasti tulee vastarefleksi ja syy siihen on ihan selvästi liian kireä ohjastuntuma tai pidäte taakse sekä jatkuva veto. Nyt on paljon tullu harjoiteltua sitä että otan ja heti annan. Sekä muistan oikeasti hellittää sisäohjasta ja löysätä sen kokonaan. Hyvä testi sille, että onko hevonen sisäpohkeen ja ulko-ohjan välissä on se, että sisäohjan voi heittää kokonaan pois ja hevosen muoto, tahti eikä mikään muutu mihinkään.
Kun palasin Rovaniemelle pääsin heti tutustumaan ihanaan 19-vuotiaaseen Suomenhevos ruunaan Hipun Pojuun elikkäs Heikkiin. Heikin kanssa olen hieman aloitellut kunnon kohotuskuuria sekä hieman ratsastellut sitä, jotta se olisi helpompi ratsastaa. Puuhailen Heikin kanssa noin 2-4 kertaa viikossa. Sekä aloin tuuraavaksi ratsastusohjaajaksi Horse Hill- tallille, myös minulle on tulossa oma valmennusryhmä ja kesän aikana pidän kursseja. Joten muutosta täälläkin on tapahtunut. 
Isoin muutos on ehkä se, että ratsastaessa Heikin olemus on paljon muuttunut rauhallisemmaksi ja kuuliaisemmaksi kun naksuttimella ja porkkanalla on ahkeraan palkattu. Alkuun palkkasin hevosta ihan rauhallisuudesta, rentoudesta ja lopulta sitten oikeanlaisesta tukilihasten käytöstä tai hyvästä siirtymisestä. Luottamusta on nyt saatu paljon lisää ja erittäin tyytyväisiä harjoituksia on tehty sekä ihmisiä häkelletty.
Perjantaina kauhajoelle mennessä pääsin piipahtamaan kurssikaverin suokin selässä. Tämä ihana suokki tamma Maire oli aivan huippu polle. Niin herkkä ja ihanan helppo ratsastaa. Enpä ole mennyt koskaan nuin helppoja laukka-avoja. Kuin vähän painoa siirtämällä ja rintakehää kääntämällä. HUISIA! Kovasti yritän kaverille ehottaa, että minä saisin ostaa vuoden päästä Mairen varsan joka toivottavasti syntyy toukokuussa hyvissä voimissa. Mairesta video lopussa.
Uusia suunnitelmia olisi kovasti koirahieronnan puolelle, koirahieronta koulutuksen olisi tarkoitus alkaa tammikuussa. Ja lisäksi kovasti kiinnostaisi kengitys. Näin säästäisi tulevaisuudessa euroja kun on omia hevosia tai kun olet valmentamassa ja jollain valmennushevosella tippuu kenkä niin voisi sen napauttaa paikalleen. Kaikessa on etunsa. Ja tietenkin kun omalta osaisi raspata hampaat niin sekin tulisi halvemmaksi. Paljon on opittu ja vielä opittavaa.
HUPSIS! Tais tulla ratsastettua... Kävin taas piipahtaan hepan selässä hepussa ja niin ahkeraan tuli pidettyä suomenhevosta ohjien päässä, että nyt on kämmenessä keskarin ja nimettömän kohdalla rakon alut... On muuten hieman kipeät... Ei muuta ko propolista käsiin ja lopputyötä kirjottaan...Ennen sitä tuossa kirjoittelen sähköposteja ympäri Rovaniemeä jos sitä sais työharjoittelupaikat kevään neurologian harjoitteluihin. Hitto ko on vaikeeta paikkoja saada.
