tiistai 11. maaliskuuta 2014

Minun ja Aimon menoa

Tässä viimein tämä video minusta ja Aimosta!

Ekaa viikonloppua Kauhajoella



Vihdoin odotus palkittiin ja päästiin kohti Kauhajokea. Aamuyöstä jo useaan kertaa heräiltiin kun jännitti uuden koulutuksen aloittaminen hieman. Aamusta junaan hypätä ja kohti Kauhajokea.
Luokassa istuessa tuli jo hetki turistua uusien ”koulukavereiden” kanssa. Ja mukavasti hommat lähtikin käyntiin. Suunnitelmaa katsoessa sai jo todeta, että tahti on varmasti tiivis, mutta antoisa. 

Alkuun kuultiin tehtävät mitä kurssin aikana tulisi tehdä ja heti lopputyöaihe alkoi päässä raksuttamaan ja pienen mietinnän jälkeen sen jo valitsin. Se, että Mintti ja Carde sekä Minttu painottaa hevosen ratsastamista tasapainoon on aihe, johon tahdon perehtyä paremmin, josta varmasti saan itse irti enemmän niin heppahierojana kuin ratsastajana. Aiheeni siis on ratsuhevosen ratsastaminen tasapainoon. Ja pitää katsoa jos sitä löytää tietoa, että miten sitten tämä tasapaino vaikuttaa hevosen lihaksistoon jos tästä löytyy tietoa niin sitten laajennan työtä hieman lisää. 

Alku huumaa täällä eletään ja kaikki tuntuu niin coolilta. Heti lauantaina jo päästiin käsiksi hevosiin ihan hieronnan merkeissä kun ravitallille suunnattiin. Ihania suomenhevosia riitti. Mukavasti minun mielestä suunniteltu tämä koulutus, että aamupäivät teoriaa ja iltapäivät käytäntöä. Ja niinkin tärkeää kun on heti päästä käsiksi hevosiin. Venytykset tuli opeteltua ja hierontaotteita läpikäytyä. Opettaja vaikuttaa tosi pätevältä ja tehokkaalta tätiltä. Varmasti tullaan oppimaan paljon tässä koulutuksen aikana. 

Kotimatkalla jo muita koulutehtäviä tuli tehtyä mm. hierontakortti ja hierontasuunnnitelma sekä lopputyölle tuli tehtyy kansilehti ja powerpoint esityksen alku. Tästä se lähtee.

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Istuntaa yksityisesti

Aika-kone "Aimo"
Täällä Keski-suomessa ollessa on hyvä käydä aina ratsasteleen Kaipion tilalla Laukaassa Valkolassa. Jälleen oli varattu yksityistunti ja aiheeksi oli sovittu istunta. Kun se on minulla ollut hukassa viime aikoina. Sain kumisetänkin tallille mukaan ja suunnattiin yhdessä tallille. Oli mahtavaa saada hänet mukaan katsomaan minun ratsastusta. Ja heti löinkin kouraan kameran ja annoin pikakäyttöohjeet, jotta saataisiin matskua tunnilta. Ja voisin itse jälkikäteen tutkailla myös istuntaa videolta.

Tunnille sain reenikumppaniksi 18-vuotiaan Suomenhevos herran Aimon. Aimolla on kisattu HeA ja esteissäkin ihan mukavasti. Tallin omistaja Katja on opettanut myös Vaikean tason kouluratsastusliikkeitä ja laukkapiruetit onnistuu tältä herralta myöskin. Nykyään herra on pääasiassa eläkkeellä, mutta käy välillä kyyditsemässä ratsastajia. Ja mikä ihaninta ja veikeintä on se, että Aimon silmät ovat vaalean siniset eli herasilmät. Sen tarhakaverilla Malilla eli Mali Maitoparralla on myös samanlaiset silmät.

Ratsastaessa herra kuuntelee tarkkaan istuntaa ja löytää helposti tasapainon kun ulko-ohjasta on hyvä tuki. Heti tunnin alusta asti Aimo kulki mukavasti kauniisti muodossa. Pitkin rennoin askelin. Hetkittäin minun istunta jännittyi liikaa, jolloin hevonen kertoi sen myös minulle liikkeissään. Tunnin aikana reenattiin käynnissä ja ravissa sekä hieman käytiin pilkahduksia tekeen keskikäynnin puolella myös sekä unohtamatta lopussa olevia laukka pätkiä. Vasempaan kierrokseen polle oli helpompi ratsastettava, tasapaino pysyi paremmin ja hevonen oli varsin rento. Suuntaa vaihtaessa oikeaan. Alkoi ilmaantua tasapaino ongelmia hetkittäin ja tämän myötä Aimo koitti juosta alta pois. Lisäksi sain hyvin havainnollistettua tunnin aikana senkin, että jos edellinen askellaji on hutiloiden ratsastettu se heijastuu seuraavaan askellajiin. Varsinkin laukatessa tämä esiintyi tosi vahvasti ja selkeästi. Sain hyviä nostoja ja hyviä suorituksia. Katja kehui minun istuntaa ja löysin taas hieman lisää kehittämispalikoita jatkoa ajatellen ja sain itsestäni kivasti irti tunnin aikana. Pääsin tuntemaan miten hyvältä tuntuu kun hevonen liikkuu rennosti ja peräannossa. Mahtavat fiilikset jäi Aimon kanssa työskentelystä. Nyt vain innolla odottamaan viikonloppua. Perjantaina suuntaan Kauhajoelle ensimmäiselle hevoshieroja-kurssin opetusjaksolle. Kerron kuulumisia sunnuntai iltana kun matkustan takaisin Rovaniemelle.

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Merit tehoesteillä!


Lauantai oli kauan odotettu päivä kun pitkästä aikaa päästiin Aaltokankaalle ratsastaan. Edellinen kerta oli meinaan elokuussa. Kovasti tunnille toivoin minun ihanaa uulias mustaa. Ja sen sainkin. Jee! Aiheena oli tehoestereenissä suhteutettujen välien ratsastaminen. Hieman alkuun Sanna kuulosteli meiltä teoriaa. Jotka ei kyllä itseltä ihan sujunu.

Alkuunsa heti päästiin käsiksi pieni muotoiseen rataan, jossa oli alkuun 5 askeleen pystyt ja sitten päädystä (kahdeksikon muodossa) kääntö kaarevalle jossa 4 askeleen pystyt. Lopuksi vielä uusi kahdeksikko käännös 2,5m etäisyydellä oleville kavaleteille ja 4 askeleen välillä pystylle. Ensimmäinen rata meni minusta hyvin. Laukat vaihtu mammalla kätevästi, mutta polle oli hieman ei niin herännyt. Kenties estekorkeus hieman vaikutti kun esteet oli alkuun vaan 50-60cm. Loppua kohti Sanna muutti meille hieman esteitä siten, että saatiin okserikin mukaan. Käytiin vielä jokainen kaareva ja suora läpi yksittäin. Mukavasti yksittäinkin tehtävät kulki. Hieman viilaamista tarvitsi tehdä, että mamma siellä väleissä toimi ihan kunnolla. Lopuksi sitten tultiin uudestaan ratana ja Sanna nosti halukkaille korkeutta "hieman".
Huomasi hyvin sen, että kun esteiden korkeus nousi niin alkoi vanha mamma elikkäs uulias musta hyppäämään. Paljon tuli takapäähän herätettä ja laukka oli paljon miellyttävämpi. Se oli nautintoa. Loppu kävelyitä tehdessä kävin katsastaan kuinka korkeeta me päästeltiin. Niin sitten tuli huomattua, että okserin takapuomi oli nostettu 80cm.

Suurin juttu tuli huomattua siinä, ettei ole ihan samanlaisessa iskussa ja terässä vielä kuin oli kesällä ja syksyllä. Keskivartalosta puuttuu jytyä ja jalat ei oikein pysy ihan vielä ruodussa. Hiki tuli ja ihan hyytelöksi kropan veti ko suoritus. Mutta kivaa oli ja kesää ootan täysillä kun ostan taasen Aaltokankaalle kortin ja ratsastelen aktiivisesti kesän siellä. Sanna ja Tuuli lupasi laittaa meikäläisen ruotuun tätä siis odotellen... Ensi viikolla ratsastuksen jatkuu keski-suomessa yhden tunnin verran kun pääsen Katjan oppiin Kaipion tilalle ratsastamaan yksäritunnille. Aihekin on jo päätetty. Se on istuntarääkki.

Vinski viikko

Tiistaina suunnattu tallille ja Vinskiä koulutunnilla väännelty. Mukavasti herra liikkui vasempaan suuntaan, mutta oikeaan suuntaan liikkuminen oli hankalampaa. Muutaman kerran heppa lähti jo ihan ajatuksestakin tekemään käynnissä väistöjä vasemmalle... Pitkillä sivuilla tehtiin väistöjä käynnissä siten, että ensin väistö vasemmalle ja hetki suoraan ja sitten paluu uralle takaisin oikealle väistäen. Hieman tehtiin vielä sulkutaivutusta molempiin suuntiin. Ja tässäkin huomattavasti polle oli oikealle jäykempi, mutta pieniä pilkahduksia oikeasta menosta saatiin. Jotenkin tuntui itselle myös kropassa nihkeemmälle oikeelle painon siirtäminen. Lopuksi laukattiin paljon pääty-ympyröillä. Se tuntui hyvältä. Ja paremmin sujui vasempaan kierrokseen kuin oikeaan. Toteuttelin Mintun antamia ohjeita. Asettelin hetkeksi pollen ulos ja kun tasapaino löytyi hain myötä asetukseen. Ja kun taas karkasi niin käänsin uudelleen. Mutta jos tasapaino katosi kunnolla ja polle meinasi karata alta. Siirsin raviin ja hain hyvän myötäävän tasapainon ravissa ja taas uudelleen matkaan. Nämä tehtävät onnistui loistavasti. Ja sain kovasti peukuttaa. Mintun opit on tullu tarpeeseen tässä viikkojen aikana ja pikku hiljaa niitä sisäistää enemmän ja enemmän.

Torstaina jälleen tallille ja päästiin Vinskin kyytiin pomppimaan esteitä. Tunnilla tehtiin aikas vaativia juttuja. Kun aloitettin ilman jalustimia ravaten ja sitten laukaten molempiin suuntiin pääty-ympyröillä. Jotta asia ei ois ihan niin helppoa niin ympyrälle oli sijoitettuna 4 puomia. Joiden yli piti päästä aluksi kahdesta ja sitten neljästä. Hetkittäin saatiin uuliaan ruskean ratsun kanssa hyviä pätkiä ja päästiin jokaisesta yli, mutta oikeassa kierroksessa oli varsin paljon ongelmia. Ei vaan meinannu pollella tasapaino riittää. Lopulta päätin ottaa jalustimet jalkaan, jotta homma olisi aavistuksen helpompaa. Kun tuli tauko. Niin tuntui kropassa että hommia on tehty. Hetkittäin tuntui ettei täällä kyydissä voi pysyä ja pari kertaa piti tarrata kiinni satulaan. Huomaa että ei ole ihan vielä toipunut täysin sairaslomalta ennalleen, mutta päivä kerrallaan. Lopuksi tunnilla vähän päästiin esteiden huumaakin nauttimaan kun alkuun oli yhden askeleen väli ja perään kahden askeleen väli, joista viimeinen este oli lopuksi okseri. Alkuun mentiin ristikko-pysty-pysty, sitten tuli kaikista pystyjä ja lopuksi pysty-pysty-okseri. Hyppäämisen makuun päästiin kun lopussa näytti esteet olevan 75cm. Alkuun Vinski taas hieman ekaa estettä möllötti ja meinasi hidastaa. Äkkiä korjaus äänellä ja imu estesarjalle sai vallan. Okseri lopussa oli myös vähän jännä ja myös sille piti pollea rohkaista, mutta tunnilla ei jälleen yhtäkään kieltoa ja kaikki sujui mallikkaasti. Mukavaa!

perjantai 21. helmikuuta 2014

Kopottelut tältä viikkoa

Vähän myöhässä, mutta kuitenkin tulloo. Tiistaina puksuttelin Vinskin kanssa koulutunnilla. Tai puksuttelu loppui aika lyhyeen kun jälleen päästiin GP-tason kouluratsastajan oppiin. Tiukka tunti ja paljon asioita. Tunnin aluksi Linda syynäsi meidän istuntaa alkuverkan aikana ja sitten tehtiin loppu tunti siirtymisharjoituksia. Harjoituksessa tehtiin neliötä kentän keskelle. Pitkiä sivuja hyödyntäen. Lisäksi Yhdille sivuille oli laitettu tötsät merkiksi. Ja kun hevosen pää oli tötsän kohdalla hevonen siirrettiin raviin ja kun oltiin toisen tötsän kohdalla siirryttiin käyntiin. Kerittiin n. 5-6 askelta ravia ottaa väleihin. Siirtymiset minulla ja Vinskillä tässä askellaji tehtävässä onnistui. Neliön kulmatkin oli kulmia. Mutta sitten karkas mopo... Alettiin laukkaamaan ja tehtävänä oli ottaa hevonen raviin tötsän kohdalla ja taas laukkaan toisella tötsällä. Eka onnistui hyvin, mutta sitten katosi jarrut ja kaikki muu. Mukaan lukien tasapaino. Kulmat alkoi vääntyillä miten sattuu ja ne näytti ennemmin ympyröiltä. Istunta sentäs itsellä pysyi kasassa hyvin laukatessa. Koitin auttaa Vinskiä Mintun oppien avulla tasapainoon. Ja hetkittäin se tuntui onnistuvan. Siirtymiset oli mitä oli. Pienen tauon jälkeen Linda muutti harjoitusta siten, että ravia muuten, mutta tötsien väliin laukkaa n. 4-6 askelta. Alkuun onnistui ihan nättejä siirtymisiä, mutta sitten Vinski alkoi ennakoimaan ja koittikin useasti nostella laukkoja itsekseen. Otin useasti vahvan pidätteen ja istunnan vastaan laukkaa. Ja muutamia kertoja jatkettiin ihan ravilla vain eteenpäin. Muutamia hyviä siirtymisiä ja nostoja lopulta saatiin kun kuri oli polleen palautettu. Kohtuullinen tunti. Vähän meinasi hermo olla kiriällä vällillä. Mutta ei se aina voi onnistuu täydellisesti ja olla ihan niin helppoa.

Torstaina aamupäivästä tuli se ihana uutinen koulupaikasta ja se sekoitti pään aivan täysin. Illasta kumminkin suuntasin tallille. Ja odotin innolla et pääsen Vinskillä hyppään, mutta se olikin pukannut ihanalle pollelle lepopäivän. Estetykiksi tälle tunnille olikin valikoitunut Martti. Alku tunnista tehtiin paljon kuuliaisuus harjoituksia. Pysähdyksiä ja siirtymisiä. Leikiteltiin hieman vauhdilla niin, että hevonen olisi hereillä ja mukana menossa. Kun oltiin tehty hyvät verkat n. 30min. Niin oli aika alkaa hieman hyppäämään suoraa linjaa, jota tultiin viidellä ja kuudella askeleella. Hyvin onnistui ja tehokkaita hyppyjä saatiin aikaiseksi. Laukat ei ihan osunu kohdalleen ja usein tultiin vastalaukassa viimeisen esteen jälkeen alas. Kokemuksena ihan kiva. MIelenkiintoinen laukka ponilla, kun tuntui että olisi väärä laukka kokoajan. Mukavia hyppyjä ja kohtuun pehmeitä. Innokasta ja reipasta menoa. Mutta kyllä se Vinski on mun!

torstai 20. helmikuuta 2014

MEIKÄSTÄ TULEE HEVOSHIEROJA!

Nyt se on sitten yksi unelma lisää ainakin alussa. Tänään aamulla tuli tekstari Kauhajoen evankeliselta opistolta ja minut on valittu opiskelemaan hevoshierojaksi. Ensimmäinen opintojakso olisi jo kahden viikon päästä, mutta minulla on silloin sovittu työkeikka Männikköön, joten liityn tämän porukan mukaan vasta huhtikuussa. Suoritan etänä tehtävien kautta ensimmäisen viikonlopun. Junaliput huhtikuun jaksolle tuli jo ostettua ja satku siinä paukahti tililtä veks. Pian saapuu postissa sitten ekan viikonlopun luentomateriaalit ja varmaan myös mukana eka 300€ laskukin. JEE JEE! Mut minä elän unelmaa ja kohti sitä. Niin mahtavalta tämä homma tuntuu nyt. COOL!

Pitää illalla kirjotella lissää kunhan saan tässä käytyy vielä tallilla niin sitten ehkä kykenee kirjoittaan tiistain ratsastuksen ja tän päivän tunnin jututkin teille.

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Kertaus Mintun kanssa tehty!

Kätevä tämä lärväkirja. Nopeaa sai Mintulta vastauksen. Ja tässä nyt sama asia kerraten missä minulla oli hieman aukkoja. Mintun sanoin....

Kun hevonen painaa sisäkädelle, sen tasapaino on siirtynyt sisäetujalan päälle. Painopiste pitäisi saada siirtymään ulkotakajalkaa kohti eli keskemmäs hevosta. Usein tällöin hevonen saa ratsastajan asennon pois pystysuorasta eli ratsastaja alkaa mukana kallistua sisään. Siksi olisi tärkeää painaa ulkolapaa "alas" eli tehdä omalla vartalolla vastaliike = estää oman kehon potentiaalinen kallistuminen sisälle / pakottaa oma keho ja siten hevosen keho takaisin pystyasentoon. Ts. ratsastajan painopiste siirtyy ulospäin suhteessa hevoseen. Lavan painaminen alas ja siirtäminen taakse myös liikuttaa ulkokättä taaksepäin, jolloin ulko-ohjan tuntuman muutos siirtää tueksi hevosen painopistettä ulospäin.

Mintun opissa päivä kaksi...

Onks pakko lähtee duuniin?
Ysin aikaan tyttö pomppasi autoon ja suuntasi saabin nokan kohti Pöykkölää. Luvassa oli toinen valmennuspäivä. Vinski vielä ulkoili kaikessa rauhassa. Alkuun kävin putsaileen varusteet valmennuskuntoon ja sitten pollen hakuun. Polle valmiiksi ja valmennusparin kanssa kävelemään leppoisat alkukäynnit lumiseen "maastoon" (korttelin ympäri käveltiin). Kun maneesiin mentiin aloin hieman herätteleen Vinskiä Mintun ohjeiden mukaan. Samoilla harjoituksilla millä eilen aloitettiin. Kun alkuunsa hommat aloitettiin Vinski tuntui jotenkin väsyneemmältä kuin eilen. Se oli paljon hitaampi liikkeissää ja reagoi pohkeelle varsin huonosti, raippaan reagointi oli lähes tulkoon ainoastaan hännän heilautus. Alkuun tehtiin pysähdyksiä. Muutamia hyviä suorituksia tuli, mutta hetkittäin hevonen katosi raameista.Useaan otteeseen se heitti pyllyä aina jommalle kummalle puolelle ja sain olla äärimmäisen tarkka jaloistani. Lopulta saatiin hyviä suorituksiakin.

Asetuksen ja taivutuksen kautta lähdettiin hevosta jumppaamaan. Taivutuksessa on tarkoituksena, että hevonen venyy ulkokyljestä ja kaulasta. Hevonen voi taipua ainoastaan etu- ja takaosastaan. Hevosen ranka selästä ei liiku. Asetus tulee niskasta ja nimenomaan atlas nikamasta.Tässä taas pieni teoriapaketti tältä päivää...

Mitä jäbä duunaa??
Hommia jatkettiin volttien kera ja niissä hieman ongelmia ilmeni. Oikeassa kierroksessa Vinski "puri kuolaimeen"... kuulemma harvoin hevonen jynttää kuolaimen hampaiden väliin vaan yleensä 98% ongelma on se, että hevonen jännittää kaulassa olevan lavan kohottajalihaksensa. Jolloin minun käteen tulee tunne, että hevonen puree kiinni kuolaimeen. (selitän tämän tarkemmin myöhemmin, kun ei kaikki voi jäädä kerralla päähän niin varmistan Mintulta asian). Tällaisessa tilanteessa tärkeää on leikitellä hevosen asetuksen ja taivutuksen kanssa. Ja niin tehtiin myös Vinskin kanssa. Aseteltiin sisään ja ulos. Tehtiin ympyröitä vasta asetuksessa. Hetkittäin loksahti palaset paikalleen ja kädessä tunne helpotti. Mutta harvassa oli ne hetket.Yrtin kovasti ohjeilla saada hevosen kulkemaan oikein ja vasta-asetusta hakiessa koitettiin paljon puolipidätteen ja ulkopohkeen kanssa työstää. Jopa kevennys tehtiin nin, että reidellä pystyin ohjaamaan oikeaan osoitteeseen. Välillä tuntui, että tämäkään ei tuottanut haluttua tulosta.

Pienen tauon jälkee oli laukkojen aika. Laukkaa tehtiin siten, että laukka nostiin ja asetettiin vasta-asetukseen ja haettiin tasapainon siirtymistä ulos kun se onnistui, muutettiin hevonen myötä asetukseen ja siitä laukattiin puolikas ympyrän kaari ja kun suora alkoi. Jälleen asetus haettiin ulos ja tasapaino ulos. Hevonen kulki kivasti tässä tehtävässä.Vain pieniä vilkahduksia oli sellaisia ei toivottuja.

Kun hevonen väsyi vielä hieman enemmän sitä kiinnosti enemmän ja enemmän kaverit. Se alkoi hörisemään ja lopulta jopa koitti ottaa oman vapauden ja poistuu paikalta kavereiden kanssa. Terävästi useita kertoja taisteltiin asiasta ja meno suunnaksi onneksi valikoitui minun suunta. Josta sitten loppuun iskostui pieni teoria paketti meille ratsastusta opettaville. Varsinkin tuntihevoset ovat oivia tässä asiassa, että poistutaan paikalta kavereiden luo. Ja jokaiselle tuntiratsastajalle tulisi saada asia taottua päähän, että jos hevonen lähtee eri suuntaa mihin sinä haluat. Niin sinä käännät vaikka väkisin sen sinne suuntaan mihin haluat. Ja nimenomaan ei sen suunnan kautta mihin hevonen haluaa kääntyä.

Kokonaisuutena opettavainen valmennus vaikkakin poni väsähti toisena päivänä selkeästi. Seuraavaa valmennuspäivää odotellaan ja välissä koitetaan hioa taitoja Vinskin kanssa tunneilla.

Loppu kävelyt jälleen korttelin ympäri ja sitten huilaamaan talliin. Tallissa vähän ruisleipää russuteltiin pienten lihashuollollisten toimien kera. Ja päälle vähän jalkoihin venyttelyä. Harjaukset ja loimi niskaan. Kun pollelle tuli duunissa hikiki... Meiju toi spraypullossa meille linimenttiä ja sehän oli ällöä. Suhina ääni ja kaikkee, sekin et se haisee pahalle...

lauantai 15. helmikuuta 2014

Mintun opissa...

Höppänä Vinski
Vihdoin ja viimein minä pääsin ratsastaan Mintun valmennukseen. Niille joille Pulliaisen Minttu ei ole tuttu niin Minttu on Ypäjältä valmistunut ratsastuksen ohjaaja, I-tason valmentaja ja IV-luokan kouluratsastustuomari. Hän on itse valmentautunut Arto-Pekka Heino, Kirsi Hagner, Kyra Kyrklund, Richard White, Heidi Svanborg-Lodman valmennuksissa. Tällä hetkellä Minttu asuu Saksassa. Mikäli jotain kiinnostaa enemmän tutustua Minttuun niin täältä löytyy.

Enköhän minä ihan hyvässä opissa ole. Koko viikon peukaloita pyöritellen ootellut koska pääsee  ratsastaan Mintun valppoihin. Varasin itselleni kaksi tuntia Vinskin kanssa. Kun viimein lauantai kääntyi iltaan polkaisin tallille ja pääsin ihanan Vinski pojun luo. Tarkkaan alkuun putsasin satulahuovan ja suojat kun pollen piti olla valpassa prikulleen kunnossa.Sitten tarkka pollen puunaus ja vähän pientä kevyttä hierontaa ja hetki nauttimista hupsun pollen kanssa. Jälleen pipon tupsu tuli limaiseksi. Kun herra sitä nypläili turvalla vaikka kuinka. Pari kertaa pipo ui myös turpeen seassa. Vinski kun on niin sosiaalinen kaveri. Nyplää takin vetoketjut, pipon tupsut ja ihmettelee kaikkee mahdollista. Se on niin ihana pikkuinen minun vauva. Meijulle on tullu jo sanottua että " soita sitten ko Vinski pääsee eläkkeelle ni tuun hakeen sen kotiin".

Mutta palataanpas valmennukseen. Valmennuksen alussa Mintun kanssa tehtiin tuttavuutta ja hän kyseli hieman minulta meidän ongelmista, tavoitteista ja sitä kuinka hyvin tunnen Vinskin. Sanoin tavoitteeksi, että haluan treenata omaa istuntaa nyt alkuun kohdalleen, koska pitkä sairasloma hevosten selästä on vaatinut veronsa. Lisäksi haluisin ratkaisun Vinskin ja minun ongelmaan sileällä. Ongelmana on kun Vinski puree oikeaan kuolaimeen kiinni. Jolloin se ei suostu kääntyyn oikealle. Mutta esteillä tätä ongelmaa ei ole. Näinpä Minttu antoi minulle pienen mietinnän tunnille ja kotiin siitä, että minun pitää analysoida ja miettiä mitä minä teen erilaista koulutunnilla kuin estetunnilla? Jotta tämä reaktio tulee. Minttu arveli sen johtuvan siitä, että sileällä haluan sen erilaiseen asentoon kulkemaan kuin esteillä. Ja koska se asento on Vinskille hankalampi se ei mielellään halua sitä. Lisäksi sileällä usein pyydetään paljon tarkemmin taivutusta, asetusta kuin esteillä. Esteillä hevonen saa mennä enemmän suorana.

Valmennuksessa reenattiin istuntaa heti alusta. Tehtiin pääty-ympyrällä paljon pysähdyksiä käynnissä. Ja samalla kerrattiin kokoamisen teoriaa.  Kokoamisen perusta on tasapaino. Hevosen tasapaino on usein hevosen etuosan päällä ja meidän tulisi omalla ratsastuksella auttaa hevosen tasapainoa keskelle hevosta eli ratsastajan alle. Jolloin hevosen on mahdollista päästä kokoamaan itsensä. Näin saadaan hevosen rintakehä eli säkä ylös eli hevosen epäkkäät tulee töihin. Takapää putoo hieman alemmas näin ollen työntövoimaa eli pontevuutta tulee takaa ja jalat liikkuu alas. Kun tasapaino katoaa katoaa kokoaminen. Lisäksi pysähdykset ovat kokoamista. Pysähdyksissä Vinski vähän kiemurteli. Ja Minttu antoi ohjeeksi, että koveta jalat kun pysähdyt, ei painaa kylkiin vaan kovettaa. Näin ollen jos hevonen meinaa karata pysähdyksissä jommalle kummalle sivulle se törmää automaattisesti sinun jalkoihin ja saa merkin että ei sinne. Heti seuraavassa pysähdyksessä ero oli selkeä. Lisäksi Vinski oli hieman rauhaton pysähdyksissä. Ja Minttu käski olla jämäkkä, että kun vatsalihakset on rutistettu, istunta on tiivis, pidätteitä on paljon niin hevosen tulee pysähtyä ja kun myötäät hevonen oottaa levollisena lupaa. Jos hevonen koittaa luistaa tehtävästä pysäytetään uudestaa ja myödätään vasta sitten kun lupa tulee. Tämä "ryöstely" on tyypillistä ratsastuskouluhevosilla ja tässä asiassa on oltava jämäkkä, jotta homma toimii.

Kun kokoamisen teoriat oli pidetty ja pysähdyksiä reenattu alettiin työskenteleen kahdeksikkoa ravissa. Oman maun mukaan sai keventää tai mennä harjoitusravissa. Suurimman osan istuin persus penkissä. Alkuun ravissa tuntui vasemmassa kierroksessa, että Vinski kaatuu sisäpohjetta vasten. Tähän Minttu heitti ohjeeksi pidäte ohjasta ja sen jälkeen vahva sisäpohje kertoo, että elä nojaa. Myös on tärkeää tarkistaa, että itse on keskellä hevosta, joka auttaa tasapainotuksessa.

Minttu kertoi mielikuvan, että minun pitäisi hahmottaa käsistäni ja jaloistani kuja, jota pitkin hevosella on mahdollista kulkea. kädet ohjaa kaulaa ja päätä sekä säkää. Jalat hoitaa peräpään ja mahan seudun, että kuinka paljon taipuu ja mistä milloinkin. Kun sain hahmoteltua palikat ja hoksasin idean. Alkoi Vinskissä tapahtua muutoksia. Se muuttui rennommaksi, helpommin ohjattavaksi. Lisäksi semmonen hetkittäinen väkisin vääntäminen tuntui hennolta kosketukselta ja hevonen pelasi mahtavasti jalkojen välissä. Kun taas hevonen alkoi puskea tai pyrkii pois kujasta. Se heti törmäsi raameihin, jotka olin asettanut.

Lopuksi otettiin hieman laukkaa kahdeksikolla. Halutusta kohdasta sai nostaa ja laukata hetken ja sitten takaisin raviin. Alkuun sujui hyvin ja Vinski tuntui olevan kuulolla. Sitten vähän pollesta tuli hätäinen. Se koitti nostella omista kohdista laukkaa ja silloin päätin ratkaista tilanteen siten, että keventelin hetken ja rauhoitin tilanteen. Kunnes taas istuin harjoitusraviin ja oottelin siinä rauhoittumista, jonka jälkeen otin uuden noston. Jotenkin hieman jännittynyttä oli laukassa meno ja kiireistä. Mutta tyytyväinen pitää olla. Polle oli hyvin hionnut valpasta. Ja loppuun käytiinkin valmennusparin kanssa kävelemässä tallin ympäri hieman "maastoillen". Kokonaisuutena loistava valmennus ja antoisa. Meidän suurin ongelma: pureutuminen kuolaimeen katosi. Huomenna jatketaan...Koitan saada huomenna videolle meidän menoa.




sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Menoa täältä pohjoisesta!

-35 astetta

-20 astetta
Polvee vähän ultralla hoidettu välillä

Pikkuinen teippaus, että polvi kestää...

Pientä kylmäystä jääpalalla

"ei täällä oo kylmä"