Päivään voi mahtua tekemistä vaikka kuinka paljon. Niin tänäänkin. Aamulla sain nukkua pitkään ja kympin maissa suuntasin tallille. Alkuunsa oli tarkoitus lähtee käymään Tähden kanssa edustushommissa. Kun me fysioterapeuttiopiskelijat järjestimme tallin lähellä olevalle laavulle kehitysvammaisille lapsille talvipäivän. Tämän jälkeen aattelin ottaa ilon irti ja jäin tallille seuraamaan Minna Lindströmmin valmennuksia. Minna oli tullut jo eilen rovaniemelle valmentamaan, muttta en kouluhommien takia päässyt paikalle. Tänään siis pääsin tutustumaan Minnaan sekä hänen oppeihin.
Opin muutamassa tunnissa paljon hevosesta, sen pakoreaktiosta ja siitä kuinka tälläisissä tilanteissa olisi hyvä toimia sekä ehkäistä jopa pakoreaktion syntymistä. Esimerkiksi jos jokin pelottava ääni kuuluu vasemmalta puolelta. Sinun täytyy sijoittua äänen ja hevosen väliin. Näin ollen jos hevonen ottaa pakoreaktion äänestä pois päin et jää itse alle. Lisäksi hevonen ei tällöin koe sinusta tulevaa vastapainetta, jolloin kynnys ei välttämättä nouse pakoreaktio asteelle. Myös se, että sinä olet äänen ja hevosen välissä rauhoittaa hevosta silloin kun luottamus on kohdallaan. Potkimisesta sain uutta tietoa sen verran, että hevonen potkaisee yleensä vastakkaiseen suuntaan siitä mihin se on asettunut.
Suitsimiseen saatiin uutta infoa myöskin päivän aikana. Käytiin hieman läpi suitsituksen vaikutusta hevoseen. Ja selvisi, että ohjista vedettäessä painetta syntyy otsan alueelle kuin niskaan sekä poskiin ja erityisesti puremalihasten alueelle. Lisäksi turparemmistä saatiin uutta tietoa, että sen kireys ja vääränlainen sovitus vaikuttaa kuolaimen asentoon ja vaikutukseen. Kuolain on pahin väline millä saadaan hevosen suu jännittymään. Turparemmi ei siis saa olla kireällä, koska hevosen tulisi pystyä nielemään ratsastuksen aikana.Yksi mahdollinen merkki suun jännittymiselle voi olla se, että hevonen erittää sylkeä paljon, koska suu on jännittynyt hevonen ei pysty nielemään sylkeä.
Lisäksi näin päivän aikana positiivisella vahvisteella kouluttamista, jossa käytettiin mukana herkkupaloja ja naksutinta. Alkuun toki hevosille on koulutettava makupalasta luopuminen, jotta koulutus olisi jatkossa turvallista. Suitsimiskoulutuksessa oli mielenkiintoista nähdä hevosen reaktiot siihen, miten hevonen ratkaisee tilannetta kun ei haluisi kuolaimia ottaa suuhun, mutta samalla motivaatio herkkuihin yrittää saada asian tehdyksi. Samalla tämä harjoitus/opetustilanne kertoo hyvin kouluttajalle sen mikä on hevosen suhde/ mielipide kuolaimista.
Kun hevosta kouluttaa on tärkeää huomioida hevosen stressireaktiot ja tauottaa tilanteet. Jopa 2-3 minuuttia voi olla jo riittävä hevoselle. Ja muistettava, että samalla tasolla ei saa polkea koko aikaa vaan koulutuksessa on tasoa ja kriteeriä nostettava pikku hiljaa. Naksuttimen ääni on hevoselle merkki oikeasta suorituksesta. Tärkeintä on, että kouluttajalla on selkeä suunnitelma siitä miten homma menee ja hän tietää kriteerit.
Pääsin näkemään suitsimista, sitten ihan piti koskettaa raippaa ja lopuksi näimme vielä ämpäritemppuja kun opetettiin yksi hevonen ottamaan ämpärin kahvasta kiinni. Näiden hetkien aikana heräsi yleisölle kysymys " Mistä tietää, että hevonen on oppinut mistä me palkitsemme?" tähän oli helppo selitys. Vaihdat esim. raipan paikkaa ja hevonen tällöin seuraa sitä ja koskettaa.
Ratsastukseen sain muutaman vinkin omaan tekemiseen... Hyväksi verryttelytavaksi Minna kertoi sen, että hevosta kannattaa koota hetkeksi ja sitten päästää hevonen pitkäksi ja toistaa näitä useita kertoja. Lisäksi kokoamisen voi hoitaa kahdella tapaa aloittaen takaosasta tai aloittaen etuosasta. Mahtava ja havainnollistava iltapäivä tuli vietettyä tallilla ja tuli opittua paljon uutta pikku nippelitietoa.
Illasta suuntasin vielä uimahallille ja kävin vähän reenaamassa uinninvalvojatestiin. Sekin kun tässä lähestyy jo kovaa tahtia. Tasan viisi päivää testiuintiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti