Mestarin opissa: Training and riding horses well-seminaari

(c) Tero Törmänen

Jälleen oli se päivä vuodesta kun meikä ilmoitti koulussa opettajalle, että "Adios" ja lähti matkaan nyssäköineen. Suuntana Ruukki kimppakyydillä kaverin kanssa. Ja vihdoin ja viimein päästiin mestarin oppiin tälle vuodelle viimeistä kertaa. Harmitti vain kun en voinut olla jo muutamaa muuta päivää pois koulusta niin, että olisi päässyt jo aikaisemmin Carden oppeja kuuntelemaan, mutta sentäs seminaariin päästiin. Innolla marssittiin kaverin kanssa istumapaikoille odotteleen teorian alkua ja hirvee määrä vaatetta päälle.  Jottei palelis päivän aikana kun täällä pohjoisessa alkaa olemaan hieman kylmä.

Kun seminaari alkoi johdateltiin meidät aiheeseen mahtavalla tavalla ja videolla joka sai varmasti kaikki miettimään mitä me oikeasti harrastetaan ja miksi. Ja mikä on sen elämän kaari. Tässä muutama fakta ja loput voi katsoa videolta... Nämä on huikeita lukuja. "työtoverista, peltojen raivaajasta, kulkuneuvosta ja maamme itsenäisyyden puolustajasta on tullut arvostettu vapaa-ajan kumppani". Tässä hippoksen tekemä video. 

- 0,5 milj. suomalaista on hevosten parissa

- 15 000 työllistää

- 3000 Hevostalouden yritystä

-16 000 tallia

- 35 000 hevosen omistajaa

 Mutta nyt aiheeseen...

Alkuun käsiteltiin ratsastusta yleisesti ja Eversti tokaisi muutamia hyviä lausahduksia ja näihin voin itsekin yhtyä. Miten te, allekirjoitatteko? 

" Ratsastus on päättymätön tarina, aina riittää opittavaa!"

" Täytyy rakastaa hevosia ja ratsastusta, jos meinaa työskennellä hevosalalla."

(c) Tero Törmänen

Everstin päivän sana oli yksi vaikeimmista asioista nimittäin TUNTUMA. Tämän asian ympärillä pyöritään usein hevosten kanssa, koska jotta hevonen on helpompi ratsastettava on hevosen osattava tuntuma. Kun hevonen ei luontaisesti osaa tuntumaa tulee hevoselle opettaa tuntuma. Tuntuma on hevosen suun ja ratsastajan käden välinen yhteys. Jonka tulee olla joustava, pehmeä ja tasainen. Hevonen ei saa vastustaa tuntumaa eli sen tulee hyväksyä tuntuma ja tällöin se seuraa ratsastajan kättä kaikkiin muihin suuntiin paitsi taakse. Lisäksi hevosen tulee itse tulla tuntumalle, mutta hevoselle ei saa antaa valtaa määrittää itse tuntumaa vaan ratsastajan tehtävä on asettaa hevosen pää siihen asentoo mihin ratsastaja sen haluaa. Hevosen vastustaessa tuntumaa tulisi ratsastajan vastustaa vain samalla vastustuksella takaisin ei enempää.

"Hyvä tuntuma alkaa ja loppuu minimi tuntumalla"

Hyvän ratsastuksen periaatteita käytiin myös seminaarissa läpi ja nämä kuulostavat kyllä aivan järkeviltä asioilta, koska näiden avulla hevonen pystyy liikkumaan omaa terveyttä edistävällä tavalla ja jumpaten omaa kehoaan. Periaatteet olivat

- Rauhallinen ja luottavainen hevonen

- Aktiivinen

-Suora

-> Muodostavat tasapainon palaset

 -tasapaino määrittelee taas lihaksiston harmonian ja symmetrian

 - Ratsastajan tulee ajoittaa käskyt oikein, tehokkait ja pulssimaisesti ja Symmetrisyys 

 " Tasapainoa ei voi olla ilman aktiivisuutta ja suoruutta. Jos hevonen ei ole tasapainossa ei heovnen voi olla kuuliainen"

(c) Tero Törmänen

Aikaisemminkin Everstin klinikoilla on puhuttu kireästä turparemmistä ja se oli jälleen yksi puheenaihe ja tärkeä sellainen. Koska usein ratsastajat laittavat turparemmin liian kireälle ja tästä syystä hevonen ei saa suutaan auki, jonka myötä hevonen jännittyy eikä ole rento. Itse nykyisin kiinnitän huomiota turparemmin kireyteen ja usein jopa jätän sen löysäksi juuri tämän takia. Ja hetkittäin tuntuu siltä, että se helpottaa varsinkin nuorten hevosten kanssa työskentelyä kun ylimääräistä jännitystä ei tule turparemmistä.

Nykyisin ratsastajat ratsastavat tosi vähän käynnissä, vaikka käynti olisi paras askellaji harjoitella uutta tai kerrata vanhaa asiaa, joka on hieman ruosteessa. Itse koen myös käynnin hankalaksi askellajiksi ja mielummin työskentelen hevosen kanssa ravissa. Ravista eversti sanoi, että se kehittää hevosta parhaiten, mutta sitten ratsastajat taas ratsastavat liian pitkiä pätkiä ja tämä vaikutta hevosen jaksamiseen harjoituksissa. Lisäksi usein ratsastaja tekee samaa harjoitusta ja pitkään eikä vaihtele harjoitusta. Parasta Carden mielestä olisi se, että ratsastaja vaihtelisi tehtävää jatkuvasti niin, että hevonen ei tiedä mitä tulossa on. Tällöin hevonen alkaa kuuntelemaan ratsastajaa tarkemmin ja hevonenkaan ei harjoitukseen tylsisty yhtä nopeasti. 

(c) Tero Törmänen

Itseä erityisesti kiinnosti maastakäsin työskentely ja kun sitä itsekin olen paljon harjoitellut hevosten kanssa oli kiva nähdä ja kuulla kommenttia asiasta. Maasta käsin hyödyt ovat monipuoliset ja tehokkaat. Ja tulen varmasti jatkossakin käyttämään itse maasta käsin työskentelyä. Hyödyiksi Carde mainitsi sen että hevonen tuntee turvallisuutta kun ihminen on hänen kanssaan samalla tasolla, hevonen näkee ihmisen tällöin ja lisäksi ihminen voi ohjata hevosen liikkeitä ja koskettaa hevosta tarpeen mukaan helpoimmin maasta käsin kuin selästä. Maasta käsin saa myös hyvin opetettua tuntuman ja rakennettua hyvän suhteen hevosen ja kouluttajan/ratsastajan välille. Myös hevoselle voidaan opettaa asioita ensin maasta käsin esim. väistöt ja sitten siirtyä selkään opettamaan väistöt. Joskus juoksutus/ maasta käsin työskentely voi olla myös avain johonkin ongelmaan joka ei selästä käsin laukea. Hyvä on myös muistaa, että jos hevonen ei tottele niin se ei ymmärrä mitä sinä vaadit häneltä. Jolloin asia tulee opettaa hevoselle. 

Hevosta kouluttaessa on kuuden P:n sääntö...

Preparing= valmistele

Patient= Kärsivällinen

Precise= tarkkuus (avun ajoitus)

Progressive= johdonmukaisuus

Persitent= sinnikäs/ pitkäjänteinen

Pat= palkitse 

Se mihin harjoituksilla tulisi pyrkiä on kokoamisasteen kohoaminen ja kokoamisen päämääränä on

- hevosen askeleen joustavuus ja lennokkuus

- kykyä tuoda takaosa alle-> takaosa vahvemmaksi

- kantaa rintakehä

- ylälinjan pyöristyminen

Tässä pientä infoa seminaarista ja näitä nyt lähetään heti huomenna toteuttamaan tallille. Mukavaa...